Zine-analyysi: Lahtikko #3

Tän lahtelaisen Lahtikko-olutzinen pääjehu Teemu Lahtinen on vissiin tän blogin jonkin sorttinen fani ja lähetti mulle uusimman numeron tästä hengentuotteestaan luettavaksi tossa muutama viikko sitten. Kerkesin sen silloin tuoreeltaan just lukemaan lentomatkalla Tukholmasta Manchesteriin, mutta kirjoittamaan pääsin vasta nyt, kun tässä on ollut kaikenlaista hässäkkää. Toivottavasti tota on vielä saatavilla jostain. En tiiä mitkä tän lehden viralliset jakelukanavat on, mutta ainakin Punk In Finlandin Julkaisut-osiosta löytyy tällekin numerolle oma topikki, niin sieltä voi ainakin kysellä. En jaksa kirjoittaa mitään pelkkää mainosta tästä lehdestä, vaan ajattelin purkaa sen ihan palasiksi tässä jutussa, joten jos olet ostamassa itsellesi tuota fyysistä tuotetta ja haluat säilyttää jännityksen, niin kannattaa varoa spoilereita alla olevassa tekstissä!

Tää Teemu on näköjään lähtenyt laajentamaan tätä olutmediaansa blogin ja zinen lisäksi nyt myös ainakin radioon, joten kunnon vitun olutasioiden Navy SEAL on tässä kyseessä. Lehden avaavassa jutussa Hartwallin ukot ovat lähettäneet Teemulle lahtikollisen verran kaljaa. Tän jutun täysillä ymmärtäminen vaatisi varmaan hieman enemmän lahtelaisuutta tai ikää, koska ite oon ollut vielä pullonkorkkien keräilyiässä siinä vaiheessa, kun nää Lahden Erikois sun muut bisset on ollut kovimmassa huudossa. Joku meidän perheestä noista on kyllä vissiin diggaillut, koska muistan että noita ritarikorkkeja oli helvetin monta pussillista.

Seuraavana on pidempi haastattelu tämmöisestä Arde-nimisestä ukkelista, joka on ilmeisesti pitkän linjan olutblogaaja. Saatteessa todetaan, että jos olet koskaan lukenut olutblogeja, niin olet todennäköisesti törmännyt myös tämän Arden teksteihin. Tämä pitää varmasti paikkansa, koska vaikka itse en juurikaan olutblogeja ole lukenut, niin löysin juuri taannoin itseni lukemasta tän Arden blogijuttua. Kävin nimittäin googlettamassa, löytyiskö tuolta tän vuoden Helsinki Beer Festivaaleista jonkun muiden kirjoittamia raportteja, koska omallani oli ollut hämmästyttävän vähän lukijoita (fuck off, lukijat) ja Arden blogi oli siellä hakutulosten ykkösenä. Tosta jutusta jäi päällimäisenä mieleen se, kuinka Arde valitti, että yhdessä kojussa siellä häneltä oli kehdattu pyytää rahaa kaljasta, vaikka muuten olisi sujunut reissu ilmaiseksi! Tämä maksullinen kalja oli sitten saanut huomattavasti muita enemmän palstatilaa katkeran oloisen ininän muodossa. Mietin, että tässä on varmaan melko raskas kaveri kyseessä.

No kuitenkin, tää ukko on ollut kuvioissa mukana jo vuosikymmenet ja jutussa arvellaankin, että bloginsa olisi ollut jopa Suomen ensimmäinen olutblogi. Jutussa namedroppaillaan myös mukavasti muita olutblogeja, joten jos semmoiset kiinnostaa, niin tästä löytyy varmaan hyviä tärppejä! Mitäs muuta sitten, vähän semmonen supersankareiden origins-tyyppinen Arden kasvutarina olutmaailmaan ja keskustelua jostain olutbloggareiden välisestä biiffistä ja lopussa mainitaan jopa työn alla oleva "suomalaiseen craftbeer-skeneen liittyvä fiktiivinen rikoselokuva, film noir -tyyliin", jonka pääosassa on seurapiiriblogisti Arde, jota esittää Arde itse.

Melkoisia määriä bönthöä kiskoo tämä Arde jutun perusteella ja sitä sitten selitellään parhain päin. Ihan hyvin riitti mielenkiinto tän haastattelun lukemiseen, ehkä hieman kuivakka juttu, mutta varmaan ihan realistinen ikkuna keski-ikäisen, ilmaista kaljaa juovan IT-miehen sielunmaisemaan. Ei ainakaan pahentanut kuvaa omaan ensireaktiooni verrattuna.

Seuraavalta aukeamalta löytyy sitten tälläinen kolumni otsikolla "Panovitsi on laiskaa markkinointia". Itselläni on ollut samat aatokset jo pitkään, joten tätä on helppo kompata. Tuleehan noista läpistä mieleen sellaiset Facebookin paskat huumorikuvat, jotka ovat aivan perseestä. Omassa blogissanihan on standardit huumorille niin korkealla, että et tule löytämään yhtään halpaa panovitsiä yhdestäkään tekstistä. Siinäpä hauska haaste vaikka jollekin työttömälle, tai kelle tahansa jolla on liikaa aikaa käsissään. Etsi Aikuisblogista panovitsi. Ei kannata oikeasti kyllä, oon ottanut niin varman päälle, etten oo puhunut oluen panemisesta panemisena edes silloin kun olisi kuulunut.

Kolumnin loppuosassa nostetaan tapetille Brewcats-mustalaispanimo ja lähestytään tätä aihetta silleen feministisestä kulmasta. En nää tarpeelliseksi lähteä kirjoittamaan uudestaan koko juttua tähän, kun kolumnisti on sen niin paljon paremmin kirjoittanut, joten kannattaa lukea mieluummin koko alkuperäinen teksti itse.

Seuraavan aukeaman täyttää ilmeisesti jonkun blogijorman kirjoittama novelli tai tämmönen kuvaus huuruisesta Kouvolan matkasta. Tarinan sankarit kiertävät Lasihelmet, Mutterit, entisen Rytmikatin ja muita tämmöisiä kouvolalaisia klassikkopaikkoja, sekiksissä niinkuin Kouvolassa on tapana. Luin tosiaan tätä lehteä lentokoneessa ja tässä vaiheessa ympärillä istuvat ruotsalaiset olivat saaneet jo sen verran kaljaa koneeseen, että tekstiin keskittyminen rupesi olemaan hieman hankalaa sen mölyämisen keskellä. En osaa sanoa varmaksi, onko tämä teksti kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta vai ihan oikea matkaraportti. Omat muistikuvani Kouvolan reissuilta eivät kyllä ole ikinä olleet noin yksityiskohtaisia ja tarkkoja kuin tässä tekstissä, joten joudun ehkä kallistumaan ensimmäisen puoleen, vaikka tavallaan toivoisinkin, että tämä olisi kuitenkin jälkimmäinen.

Tämän jälkeen luvassa on pidempi juttu illasta jonkun jeebon kotipanimolla. Teknisestä osasta tekstiä en tajunnut välillä mitään, mikä kertoo varmasti siitä, että se on asiantuntevasti kirjoitettu. Jutussa mainittua, illan aikana nautittua kiinalaista "epämääräisen epämiellyttävästi ylikypsyneen melonin" makuista Moutai-viinaa alkoi tehdä samantien julmetusti mieli, mutta 200 euron pullohinta luultavasti jättääkin tämän haaveeksi. Jutussa kuitenkin laitetaan oluet tulille ja myöhemmältä aukeamalta löytyy sitten vielä arvostelua ton juipin aiemmin tekemistä bisseistä ja jopa ohjeita oluen tekemiseen innokkaille kotikokeillekin.

Tähän lehteen on saatu mukaan muutama mainostajakin näköjään ja ironisesti tältä sivulta löytyy Ruosniemen Panimon mainos "Insinöörien panemaa" -sloganilla. Heh heh. Just kun päästiin sanomasta!

Sitten. Mustan Virran Panimon oluiden arvosteluita. Hyvä haastattelu jostain Tšekeistä Suomeen muuttaneesta Robert Kubala -nimisestä ukkelista, joka on ollut hommissa ainakin Metrossa, Bryggassa, Teerenpelillä, Suomenlinnan Panimolla ja Panimo Pajalla. Sit aivan hauska huumorisivu ja sit edellisestä numerosta tuttu homma, missä pistetään tuntemattomat kadulta maistamaan ja arvostelemaan paria olutta.

Tän jälkeen oli useemman sivun haastattelu jossa on istutettu joku heviukkeli Maltaisen Riekon pöytään. Näköjään Misery Index ja Dying Fetus -nimisissä bändeissä ainakin vaikuttanut tämä Jason Netherton ukko. Tää oli ihan helvetin mukava haastattelu lukea, vaikka bändit ei itelle ookaan tuttuja. Mukavaa rupattelua bändihommista, kaljahommista ja tän tyypin Suomi-connectioneista sopivassa suhteessa. Erinomainen juttu!

Viimeseltä sivulta löytyy yllättäen tuttu naama, nimittäin Wastedista sun muista musahommista tuttu Järvisen Miikka. Tää on taas tämmönen slämäri-tyyppinen haastattelu. Onkohan tästä viimeisestä sivusta muodostumassa joku tämmöinen punkkareitten jämäsivu, koska viime numerossa grillattavana olin minä itse? Haastiksessa Miikka vertaa itseään Antti Tuiskuun ja kertoo kuinka aito tyyppi Antti on.

Elikkäs semmoinen lehti! Hyvä lehti. Tässä oli kyllä hyvin luettavaakin, 40xA4 kokoista sivua zinekokosella fontilla. Just sain tossa 3 tunnin lennon aikana luettua läpi. Hevihaastattelu oli ehkä parasta antia, Moutai-viinaa pitää etsiä myös jostain käsiinsä. Ehkä tällä kertaa ei tarttunut mitään erityisiä kaljatärppejä mieleen, mutta pitää ehkä selata vielä uudestaan kunnolla läpi, jos pääsi livahtamaan jotain ohi.

Koita hommata omasi, tai sitten paremman puutteessa täältä osoitteesta löytyy lehden digiversio myöskin https://issuu.com/lahtikko/docs/lahtikko_issue3