Tänään tuli sentään nukuttua ysiin asti. Tuntu herätessä, että olisin ollut eilen ihan ääliö jostain kohdasta eteenpäin. Mutta ainakaan Sanna ei ollu yhtään vihainen, niin ehkä se oli vaan krapulaa. Mahtava juttu kyllä, kun on hotellihuoneessa jääpalamuotti ja pakastin, niin voi ottaa pikkusiivut Buckfastia jäillä ennen aamiaiselle lähtöä. Lähetään siis ottaan uus yritys sitä Federalia kohti, joka jäi eilen välistä.
Federalissa oli taas aika paljon jonoa, mutta jäätiin kuitenkin tällä kertaa odottelemaan. Ihan hiton hyvän makuinen Margarita-drinksu helpotti odottelemista.
Päästiin istumaankin nopeammin kuin mitä alunperin oli uhkailtu. Viereisessä pöydässä istu pari jotain nättiä likkaa, jotka puhu suomea, niin pitihän niille jotain sössöttää. Nää oli mukavia ja vaihdettiin paikkasuosituksia. Toinen oli muuttanut just viikko sitten Manchesteriin ja toinen oli lomailemassa. Lomamuijan boikkis oli kuulemma kans tuolla festareilla, mutta ei taidettu ikinä törmätä (jälkihuom: joskus sunnuntaina selvis, että noi oli jotain Pekan ja Natlin kavereita ja mulla oli yhessä niistä perjantain hämäristä loppuillan valokuvista ton kyseisen boikkiksen hattu päässä. Pieni maailma...).
Tilattiin Eggs Benedictit, Sanna avokadolla, mää halloumilla. Omani oli ainakin tosi hyvää. Join jonkun saisonin, tai siis tarkemmin ottaen Runaway Breweryn Winter Saisonin. Oon juonu hyviä saisoneita ja ei-niin-hyviä saisoneita, tää putos tohon ensimmäiseen kategoriaan. Annetaan nyt vaikka viisi tähteä! Untappd antaa näköjään 3,6. Ainiin, valokuvasta muistu, että Sanna tilas kans jonkun tollasen drinksun. En muista mitä se oli, mutta muistan et se oli ihan hyvää.
Ben laitto viestiä jossain vaiheessa, että mentäis kattoon yhtä akustista bändiä, jota olin itekin harkinnu. Lähin sit sinne ja Sanna jäi kylille shoppailemaan.
Vähän krapulainen olo oli mennessä ja vähän outo efekti oli Red Stripessa, kun tuntu, että huikka huikalta ois tullu vaan enempi darra. Kävin sit hakeen appelsiinimehua vodkalla, niin loppui se pelleily. Gutter Romance -niminen bändi koostu naislaulajasta ja ukkelikitaristista. Nää sano, että ne on parantamassa jengin krapuloita. En tiiä sitten, muija juoksenteli ympäriinsä, hyppi pöydillä ja lopulta pöydältä jonkun krapulaisen näkösen pidemmän sällin selkään ja veti pari biisiä ton ukon reppuselästä. Meininki oli kyllä vitun jees, mutta en olis kyllä halunnut olla se kantojuhtaukko! Laulaja oli vissiin joku opettaja ja näillä oli tämmönen biisi kun Blackboards And Black Flags, joka käsittääkseni kerto siitä, kun viikot opetetaan ja viikonloput punkkaroidaan. Kirjotin ylös, että pitää kertoa tästä biisistä Suikkiksen Mikolle. Tässä tää nyt seisoo, elikkäs Mikko, jos oot lukenu tän niin kommaa vaikka Facebookiin, tai sit laitan joskus viestillä jos ei kuulu.
Mentiin sit tän jälkeen tikibaariin (ei tittybaariin, niinkun Ben kuuli) kattomaan Bobby Funk, joka oli viime vuoden festareilla ennen One Hidden Framea kans soittamassa. Nää tuli silloin jo todettua hyväksi ja oli itteasiassa parantunu soitannollisesti siitä. Kantsii tsekata! Laulaja kuulostaa Subhumansin Dickiltä.
Sit mentiin taas sillan alle Thirsty Scholariin. Tääl olis ollu näköjään jotain stand-uppia, joku crusti kerto just vitsejä. Join varmaan Bootleg IPAn taas, kun oli hyvää. Bondasin ihan hulluna yhen mustan historianopiskelijan kanssa, Matt tais olla nimi. Puhuttiin Brittien historiasta, Brexitistä ja sit kyselin jotain Manchesterin kodittomista, joita makaa joka nurkalla. Mattin silmät rupesivat kostumaan ja meikä kans krapulassa puhkesin kyyneliin ja tätä hommaa jatkui, kunnes joku vieruskaveri käski olemaan vittu hiljaa jo. Ben kertoi, että se oli ollut 20 vuotta sitten natsiskini keventääkseen tunnelmaa.
Sanna soitti ja sano, että pitäis mennä cocktaileille, vaikka olisin halunnut mennä katsomaan Holiday-nimistä bändiä, joka olis just aloittamassa. Vitutti, koska oli niin ihanaa olla punkkareitten kanssa.
Menin kuitenkin ilman lupaa katsomaan bändiä. Otin pienen Brooklyn Lagerin janojuomaksi. En tiedä, johtuikohan siitä, että oli ilman lupaa katsomassa vai mistä, mutta bändi kuulosti tyyliin paremmalta kuin mikään ikinä! Bassolainit paitsi kuulostivat, niin melkein tuntuivat fyysisesti hyviltä, aivan kuin basisti olisi näppäillyt omia pallejani. Pitää muistaa tsekata himassa onko tää mistään kotoisin. Tämän jälkeen lähin sitten hotellihuoneelle, jossa Sanna olikin oikeasti ollut nukkumassa päikkäreitä, eikä ollut siis todellisuudessa edes kaivannut minua pätkääkään.
Lähdettiin hienostuneeseen cocktailbaariin nimeltään The Alchemist, New York Streetille. Tilasin alkuun Smokey Old Fashioned -drinksun, mimmonen oli aiemmin paras drinkki mitä oon juonut missään ikinä. Tässä on semmoinen hauska pieni savuverho päällä. Ja ei ole näköjään tässä vuoden sisään tullut juotua mitään parempaa juomaa, vaan tää pitää paikkansa parhaana juomana mitä olen suuhuni kulauttanut. Seitsemän tähteä viidestä. Aikuismainen, hienostunut. Kannattaa kokeilla, jos pyörit näillä nurkilla!
Sanna tilas jonkun juoman, joka kupli jostain syystä ihan vitukseen! Taikuutta kenties? Oisinkohan ite juonut seuraavaksi jonkun juoman, missä ois ollut giniä ehkä. Tässä ei tainnut olla mitään temppuja, mutta maku oli kuitenkin kohdallaan.
Vikana outo väriä vaihtava, savuava juoma! Tämä oli todella hämmentävä, mutta ei ikävä kyllä häävin makuinen. Tää tais olla vodkapohjainen, mutta maistui vaan aivan liian makealta, niinku joltain aspartaamilta ehkä.
Oisko tässä vaiheessa lähetty PLY-nimiseen pizzamestaan. Tää on semmonen super hipstermäinen paikka, mutta pizzoihin on kuitenkin panostettu aivan huolella ja hipsteriys tuo tällä kertaa mukanaan onneksi törkeän hyvät pienpanimo-oluet. Ystävämme Ashley ja Jenny liittyivät seuraamme. Jonoa on ihan perkeleesti, oiskohan jotain puolen tunnin ja tunnin väliltä odotettu istumapaikkaa. Ashley kirjoitteli tässä odotellessa omia tuntojaan festareista.
Ashley: MPF, a great festival across some great venues. It's a shame Sound Control venue is no longer there. It was the best venue and now there are greater walks.
I've come to mostly watch ska-punk bands which unfortunately do not feature as much as the other sub-genres. Random Hand have been the highlight of the festival. They have not played for several years and played songs from their last albums.
It was also good to see Stand Out Riot who play a gypsy punk style. They have also not played much in many years and played with great enthusiasm. Before Stand Out Riot we saw the The Bennies from Australia. They played a chilled reggae ska sound and had great support from the crowd.
The main event for us on Friday was Lightyear, who can be considered ska punk legends. They played a high energy set to a packed Gorilla venue. They also had a human tombola, a man wearing just shorts covered in raffle tickets who then stage dived for people to grab raffle tickets off of him. The winner won some merch.
The festival has a really amazing app. It shows maps of venue locations, line ups and also allows people to share photos and comments. It also gives notifications of things that are happening.
Aika kuluu onneksi mukavasti hyvää kaljaa hörppien. Juon itse jonkun jonkun Juice Springsteen -nimisen bönthön ja maistelen Sannalta jotain soureja, joista jokainen on varmaan parempaa kuin mikään bisse mitä olen juonut johonkin vuoteen-pariin. Joskus päästään istumaankin ja tilataan parit pizzat. Sienipizza Portobello ja vuohenjuustolla toinen. Sannan mielestä Portobello on paras näistä kolmen pizzamestan pizzoista, missä ollaan reissulla käyty. Itselleni ei sienet juuri nyt maistu, niin saan pitää 3/4 vuohenjuustopizzasta, kun Sanna kauhoo innolla sienipizzaa. Omaan makuuni tän mestan pizzat on kolmikon viimeisin, mutta silti 4,95 tähden arvoiset.
Sanna kirjoitti kans vähän pizzapaikkarapsaa.
Täällä ollaan PLY-paikassa odottelemassa pizzaa. Ollaan vedetty joka päivä pizzaa, mutta tänne tullessa pizzan tuoksu oli kyl mieletön! Mukavana yllätyksenä tuli myös se, että täällä on ihan hemmetin hyvät bisset! Otin ekaksi Garden Brewin Sapphire Sourin, mikä oli melko raikas sour, ja tokaks vedin Northern Monkin Faith-bissen. Jälkimmäinen oli aika sitruksinen pale ale ja itseasiassa toimi nyt paremmin kun toi souri. Mainintana myös, et täällä on ihan saatanan hieno pizzauuni (puusellainen), mikä on päällystetty pienillä peilin palasilla ja se näyttää isolta diskopallolta.
Syömisen jälkeen huristeltiin Ashleyn Uberilla kattelemaan Svetlanas. Tää oli ihan energistä meininkiä. Veikkaan, että join taas Punk IPA:n, kun oltiin tääl Bread Shed -paikassa, jossa sitä oli hanassa. Tän jälkeen lähettiin taas sillan alle tikibaariin kattomaan Meinhof ja The Stupids.
Meinhof oli aika rajua musaa, oiskohan tää peräti jotain semmosta crustia tai d-beattia vai mitä vittua se semmonen nyt onkaan, vai tuntuko vaan niin rajulta kaiken nössömusan jälkeen. Pää rupesi ainakin heilumaan tän tahdissa. Nössökaverini olivat lähteneet tiehensä ennen keikan loppua. Olin kuulemma känyt tässä näiden keikkojen välissä alakerrassa juomassa tequilan, mutta en kyllä muista tämmöstä.
Mutta sitten! Tavallaan ihan hiton hyvä kun festareiden vetonaula, eli Propagandhi, on samaan aikaan soittamassa jollekin ruuhkaiselle salille jossain vieressä, niin saa Stupidsilta melkein privaattikeikan pikkusalissa. Paikalla on ehkä jotain 30-40 ihmistä ja bändi soittaa jonkun 30cm päässä lattian tasolla. Ihan älyvapaan känninen pitti pyörii ja bändin ukoille pääsee kuola roiskuen kertomaan juttua biisien välissä. On aivan vitun hauskaa!! Kunnes olen yhtäkkiä jonkun törkeän kännisen ukon olkapäillä bailaamassa ja putoaminen ja niskojen taittaminen näyttää jossain vaiheessa ainoalta lopputulemalta. Mitään ei kuitenkaan onneksi satu. Tässä saattaa olla helposti jo vuoden paras keikka tässä vaiheessa vuotta.
Olisin voinut jatkaa tämmöistä idiootti-punk meininkiä vaikka loputtomiin, mutta en jatkanut, vaan menin hotelliin nukkumaan. Kello oli jotain vajaa yksitoista. Ja tämän takia tämän blogin nimi on Aikuisblogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti