lauantai 31. joulukuuta 2016

Aikuisblogi arvostelee asioita taas: Green Dayn uus levy

Heräsin sohvalta tossa noin klo 11.30 tänään, vuoden viimeisenä päivänä, enkä saanut enää unta vaikka koitin mennä ihan sänkyynkin. Teki mieli alkaa dokaamaan, mutta tuntu että on ehkä liian aikaista. Mielessä oli yks biisi, joka mun mielestä tiivisti nää tuntemukset tosi hyvin, vaikka se kyllä kertoi itsemurhasta. Siitä ois kuitenkin saanut mielestäni aivan hyvän Facebook-päivityksen. En saanut kuitenkaan mieleen mikä se biisi oli, mutta nykyaikasen internets suosittelu systeemin kautta huomasin sitten Youtubessa jotenkin, että Attitude Adjustment, tommonen 80-luvun puolenvälin jälkeen hyvän American Paranoia -levyn tehnyt streittari cross-over bändi on julkaissut tänä vuonna uuden levyn. Mietin, oiskohan kellään tutuilla tota levyä, mutta kun ei jaksanut hirveästi mietiskellä, niin kävin kuitenkin pienin odotuksin tsekkaamassa Swampin nettisivuilta, löytyiskö sitä sieltä. Ja vittu siellähän se oli! Ihanalta pikkusiskoltani saamani lahjakortin kanssa hyppäsin 12.05 bussiin ja lähdin "poistamaan" kyseisen albumin.

Levyostokset sujui suht kivuttomasti, vaikka Swampissa onkin punk-levyt nöyryyttävästi laitettu lattiatasoon. Myyjää vitutti kun maksoin lahjakortilla. No, kohta sekin korvataan internetillä, niin ei tarvi välittää.

Menin Sohoon juomaan aamukahvin, elikkäs Irish Coffeen. Paikalla ei ollut muita asiakkaita. Kysyin, voisko ton levyn kuunnella siinä läpi, kun ei siellä ketään ollut. "Salivastaava", tai jotain ton suuntasta titteliä kantava tyyppi kuitenkin sanoi, että sillä ei oo asiaa kuulemma levysoittimien lähelle jostain syystä. Sääli, olin henkisesti miettinyt etukäteen, että sata euroa oisin valmis tykittämään viinaan siinä jos saisin kuunnella levyn. Piti sit vaan juoda se kahvi siinä ja valmistautua lähtemään kotiin kuuntelemaan levy läpi. Sohossa soi Rancidin Life Won't Waitin nimibiisi Life Won't Wait. Jotenkin outoa, että joskus se oli musta todella hyvä biisi. Onhan se aika paska biisi.

Oon luultavasti eilen hukannut kangaskassini, jossa on mun tumput. En oo kyllä vielä kattonut oisko se kotona, mutta eiköhän se ole hukassa. Katoin Sohon löytötavaroista, eikä sitä näkynyt siellä ja lähin meneen. Aattelin, että varmaan parempi käydä tsekkaamassa myös Majava-baarista, kun sielläkin eilen kävin. Tilasin Koffin ja totesin, ettei laukku sielläkään ollut. Olin kyllä aivan varma jo mennessä, että se ei siellä olisi ja mietin, huijasinko itseni vain ostamaan kaljan? Lompakossa oli kaksi euroa ja päätin laittaa ne jukeboksiin.

Majava-baarissa on ihan vitun käppänen jukeboksi, jos tekee mieli kuunnella jotain muuta kuin Metallicaa tai Kotiteollisuutta. Ainoat punkkiin liippaavat jutut on Offspring, Ramones ja ehkä Green Day. Oon aina luullu, että ainakin joku Clashin levy on sisäänrakennettu jukebokseihin, mutta tuolla ei oo ees sitä. Halusin kuunnella vaan Offspringin All I Wantin, mutta kahdella eurolla saa kolme biisiä ja muutaman kerran ympäri rullailtuani valitsin kaks kuulemaani biisiä Green Dayn uudelta Revolution Radio -levyltä ja Offspringin Gone Awayn.

Olin joskus lapsena ihan superkova Green Day -fani. Nykyään Green Daylta tulee kuunneltua ehkä kaksi kertaa vuodessa Kerplunk joskus viideltä aamuyöllä yhtä monen promillen humalassa nostalgiamielessä, mietiskellen tyttöä kehen olin ihastunut joskus seiskaluokalla. Vittu nekin oli paskoja aikoja.

Okei, no noi kaks biisiä jota olin kuullu tolta uudelta levyltä, Bang Bang ja Revolution Radio, on musta kuitenkin ihan tosi parasta Green Dayta vuosiin ja ilman mitään nostalgioitakin Bang Bang saa 3- arvosanan ja Revolution Radio 2,5 yhestä viiteen. Hoksasin, että tossa kaljassakin menee kuitenkin hetki ja Majavassa ei ollu paljon jengiä, eli oikeestaan vois kuunnella koko paskan läpi siinä.

Eli tästä alkaa varsinainen levyarvostelu. Tai niin joo, oli tietty tarkotus kuunnella noi biisit järjestyksessä läpi, mutta näköjään jukeboksissa oli joku shuffle/spämmin esto toiminto, joten biisit saattaa olla eri järjestyksessä kuin levyllä.

Ekana biisinä levyn toka biisi Bang Bang, josta on musiikkivideot ja kaikki tehty. Tää on omasta mielestäni tosiaan erittäin hyvää Green Dayta. Ite miettisin, oisko lopusta pitänyt leikata minuutti pois, mutta sitten ois toisaalta jääny Offspringin Ixnay On The Hombre -aikasen matskun kuulonen itämainen vai mikä vittu toi on, kitarahomma pois, eli ehkä tää on ihan jees tämmösenäänkin.

Toka eli kolmas biisi, Revolution Radio. Vähän ehkä liikaa radioystävällinen, mutta vielä näin moderniksi Green Dayksi aivan hyvä "ralli". Billie Joe kuulostaa välillä tosi hyvältä, muistuttaa noista yläasteen ensimmäisistä vuosista, kun välillä joutu miettimään seksuaalisuuttaan tarkemmin, kun pidin ton ukkelin äänestä, no, ehkä hieman "liikaa". Koffi muuten maistuu ihan hyvältä tänään!

Tässä vaiheessa käyn hakemassa tiskiltä kolikoita ja Carillo-appelsiinimehun. Myyjä on hiton tyly ja mietin, että pitäiskö lähtee kuitenkin vaan vittuun. Saan kuitenkin kolikot ja juoman ja meen pistämään loput biisit soimaan. Laitoin toivottavasti kaikki loput biisit tältä Green Dayn levyltä ja viimeiseks levyn ekan biisin, joka jäi kun alotin ekana suoraan kakkosesta. Encoreksi kaks biisiä Offspringia.

Levyn neljäs biisi, joka ei välttämättä shufflen takia oo neljäs biisi, meni siinä biisejä säätäessä aika pitkälti ohi. Aika vitun pliisuhan se tais olla. Kuitenkin näin yhtä biisiä myöhässä arvostellessani voin sanoa, että parempi kuitenkin kuin biisi numero

5. Paskinta tämmöstä uutta Green Dayta. Niinku joku When September Ends oli ihan ok tommonen rauhallinen biisi vielä, kun se oli suht tuore kulma, mutta ei näitä todellakaan tarvis maailmaan enää yhtään lisää. Pitäis lopettaa, kun on tehny jotain oikein. Tässä pilataan nyt kaikki vanhakin jotenkin.

6. biisi. Mietin, että vittu, NYT on kunnon Offspring rip-off. Jea! Ei jumalauta, täähän on ihan suora kopio. Tässä vaiheessa siis jukeboksin shuffle-toiminto paljastui. Sieltä soi Offspringin Gotta Get Away, jonka olin valinnu encoreen. Hemmetti. Tää oikee kutosbiisi, jos tää ees on semmonen, on taas turhaa paskaa. Ei tää homma oikein luista näillä.

7. biisi vielä paskempi. Hyi vittu. Ihan tämmöstä vitun jotain öööö semmonen joku ärsyttävä emotukkanen tyyppi menossa promiin tulee mieleen tästä. Hävettää, että oon laittanu tän soimaan. Joku tyyppi menee jukeboksille, tajus selkeesti että ny on paskaa. "I'm still breathing" lauletaan tässä. Ei itelläkään nyt niin kovin hyvin mene, mutta tää ei kyllä toimi semmosena nostattajana, mikä varmaan on biisin idea, yh tään. Tekee mieli tappaa taas ittensä. Joku Gloria Gaynorin I Will Survive pyyhkii tällä lattiat mennen tullen.

8. Onneks jukeboksi arpo tähän väliin Offspringin All I Wantin. Oikee kasi taas hullua paskaa. Käyn ostaan Jack Danielsia colalla.

9. Taso oli niin alhaalla, että tää seuraava kuulostaa jo ihan hyvältä. Onneks ei oo vaan mitään kunnon musaa, mitä vasten vertailla tätä. Tää kuulosti joltain bändiltä, mitä kuuntelin joskus ysillä, en muista mikä.

Jukeboksi shufflettaa. Nyt tulee jonkun  tyypin tilaama Black Sabbathin Paranoid. Käytän tilanteen hyödyksi ja käyn ulkona röökillä. Pihalla näkyy tuttuja. Laura ja Ville on kypärät päässä käyneet hakemassa Fafasista sapuskaa kiipeilyhommien jälkeen. On piristävää nähdä hyvinvoivia ja aktiivisia ihmisiä. Huomaan, että oma ääneni kuulostaa humalaiselta. Takaisin juomieni ääreen istahtaessani tunnen olevani huono ihminen. Täällä soi joku tosi pliisu Green Day biisi taas.

Tän jälkeen alkaa pitkästä aikaa joku kelvollinen biisi kuitenkin taas. Kirjoitin sen verran sanoja ylös, että pystyin googlettamaan että tän biisin nimi on ööööööööö mitä vittua. Okei, tää on ilmeisesti jonkun lähemmäs 7 minuuttisen biisin, jossa on kolme osaa, toinen osa. Forever Now -biisin osa nimeltä A Better Way To Die. Huokaus. Vittu tätä kikkailua. No joo, mut se oli hyvä. Osa. Oisin pistänyt linkin tohon biisiin tähän, mutta ei näköjään löydy Youtubesta noita eri osia pilkottuna joten haistakoon paskan.

Shuffle tykittää ilmoille jonkun muun laittamaa jotain kusista suomiheviemoa, mitähän näitä on. Joku tämmönen rakkaus on piikkilankaa bändi. Tää on paskempaa kuin paskin Green Day. Pipohevarit tiskillä on aivan liekeissä. Tilaan kokiksen Minttushotilla.

Joku aneeminen akustinen Green Day biisi alkaa. Tässä lauletaan Ordinary World. Pistin näitä valitessa merkille, että se on levyn vikan biisin nimi, koska mietin oisko Duran Duran -coveri. Ois saanu olla. PASKAA. Minttucola on oivallinen juoma. Maistuu niille After Eight -karkeille, joita mummilla oli jouluisin, elikkäs sopii tämmösiin välipäivien meininkeihinkin oikein hyvin.

Tän jälkeen tuli mun mielestä yks biisi, josta kirjotin vielä muistiinpanot, mutta lähtiessäni huomasin, että lappu oli hukkunut, joten kirjotin vaan lapun jossa muistutin itselleni, että tää lappu on hukassa. Mutta siis muistaakseni tää oli ihan hyvä biisi. Alko akustisesti ja muuttu ihan kelpo kappaleeksi. Jos toi jukeboksi soitti näitä yhtään oikeessa järjestyksessä, niin tän pitäis olla levyn eka biisi. Tarkistan Youtubesta. Juu, näin on. Laitan nyt yhen linkin tähän ees sitten, se on tää.


Se oli semmonen levy sitten. Yhteenvetona sanoisin, että tästä uudesta Green Daysta ois saanu hiton hyvän seiskan, kun ois laittanut vaan ton ekan biisin, sit Bang Bangin, Revolution Radion ja sen Forever Now:n keskimmäisen osan siihen. Ikävä kyllä tommoset julkaisut on varmaan noin isolle bändille ihan mahdottomia nykypäivänä, kun kaikki vitun kuuntelijasegmentit on pakko ottaa huomioon. Ja ihmisillä on tunnetusti ihan vitun hirveä musiikkimaku. Tai no, ei nyt varmaan mahdotonta, koska tietty Green Dayn tyypit on itse tehneet valinnan toimia näin, kun raha ja joku perhe-elämä on ruvennut maistumaan.

Suoraan Green Dayn tyypeille, jos edes luette tätä blogia, palatkaa siis metamfetamiinin vetämiseen ja julkaiskaa ite levyjä, joilla suurin osa biiseistä ei oo paskoja, hylätkää perheenne ja silleen, niin meikä pyytää teidät soittamaan mun nelikymppisille Vastavirralle.

Mun piti arvostella tähän päälle vielä toi ostamani Attitude Adjustment -levy, mutta ei tässä jaksa. Kuuntelin kotimatkalla MP3-soittimella läpi ton American Paranoia -levyn vertailukohdaks ja tässä tätä juttua kirjottaessani ton uuden Terrorize-levyn muutaman kerran ja täytyy sanoa, että vitun hyvältä kyllä kuulostaa. Toi uudempi on enemmän suoraviivaisempi ja vähemmän persoonallinen kuin tuo vanha, mutta molemmat rokkaa. Tossa oli näköjään itteasiassa pari uutta versioo ton American Paranoian biiseistä, mutta ei noi uudet kyllä niille alkuperäsille pärjää. Jos kuitenkin joudut semmoseen tilanteeseen, että joudut valitsemaan uuden Attitude Adjustmentin ja uuden Green Dayn välillä, niin osta aina ennemmin toi Attitude! Pistän tähän vielä alotusbiisit tolta American Paranoilta ja Terrorizelta, niin voitte makustella itse.





Ihan viimeinen juttu vielä. Mulla ois muistiinpanot tommoseen yhteen glögijuttuun, mutta tarvis kaivaa skanneri jostain tuolta vaatehuoneesta sitä varten niin se on vähän raskasta. Mutta jos joku haluaa tosissaan saada lukea jutun glögeistä, niin laittakaa vaiks tekstiviestejä tai jotain Facebook-viestejä, niin mää koitan skarpata ja toimia nopeemmin!