Suuret Oluet, Pienet Panimot SOPP Tampere perjantai 25.5.

Tässä ennen tämän vuoden SOPPien loppumisen kuukausipäivää ajattelin nyt viimeinkin kirjoittaa puhtaaksi tämän raportin toisen osan.

Elikkäs perjantain festarit alkoivat eilen hyväksi havaitulla perus-IPA:lla, eli tuolla Maistilan Kairalla. Isompi lasillinen suunnittelujuomaksi. Ville on kaverina. Pari muutakin tyyppiä liittyy seuraan, muistaakseni Ojalan Teemu ja joku. Lämmintä on.

Haen Hiideltä kesäiseksi mainostetun Hattara Passion Session IPAn. Kevyt 4,4% juoma. Kylmää on bisse ja sopii hyvin terassihommiin! Ei hirveän voimakas maku, mutta ei haittaa menoa näillä keleillä. Helvetin nopeasti kulahti alas tämä. Sain just nää pari riviä kirjoitettua ja nyt pitäis kattoa jo seuraavaa kojua.

Ville: Huolestuttavasti on elitismi karissut tästä tapahtumasta. Ihan liikaa väkeä. Tulisipa rankkasade ja pyyhkisi pois kaiken tämän saastan. 2 ekaa oluttakin (Lehmänpaska, Belge) oli ihan turhia. Onneksi olin nyt saanut hyviä suosituksia ja hommat voi kääntyä nousuun.

Hain sitten Maistilan Hoppy Saisonin. Maistu jotenkin siltä, mitä odotinkin. Oon ehkä juonut tätä joskus vai? Noo, tämmönen saisoninen saisoni. Ihan hyvää. Sit röökihommia ja lasi tyhjeni siinä. Istuttiin eri puolella kenttää lasinpesupaikasta, enkä jaksanut enää kävellä kuivin suin, joten menin lasin pesemisen jälkeen lähimmälle kojulle, joka oli Bryggerin.

Otin arvalla Rosé-nimisen ERIKOIS_oluen. Oho, vahvaa! 8,8%. Viinimäistä, sanoi esittely. Niin taitaa olla. Vähän kun joku tosi makea valkoviini. Tulee kans jotenkin toi aiempi saisoni mieleen.

Ville: Heh heh. Nyt sitte sekoitin 2 panimon vadelma sourit keskenään. Laitoin väärän oluen arvosanan Untappediin ja toiselle piti antaa sitten vielä enemmän tähtiä. Liian vaikeeta tää kaljanjuonti. (Sonnisaari (4.25) ja Cool Head (4.0) vadelma sourit molemmat kyllä hiton hyviä).

Pitkän röökipaikkasössötyksen jälkeen käyn hakemassa taas randomilla bissen. Panimo Honkavuori osuu reitille. Tupla-IPA 694 (?). En tiä mitä tästä sanoisi. Ei jaksais ehkä enää arvostella kaljoja. Tässähän tätä on taas lasissa, suuhun menee.

Annetaan nyt vielä arvostelu seuraavalle, Maistilan Black Blackcurrant Black. Haisee kahviselle, mutta kutittaa huulia niinkuin marjamehu.

Ville: Kello 18:45 huomasin, että nyt naurattaa. Oluet alkoivat maistua paremmalta ja liian lähellä oleva äänentoisto häiritsi vähemmän. Äsken sain loistavan olutsuosituksen (Kiitos, Janne! [Pöytä-äiä aikaisemmasta jaksosta -Petehuom.]) ja olen nyt juonut oman SOPP-historiani oarasta olutta: Sonnisaaren "Rupa-Ensio". Vittu best!

Tässä välissä ois ollu muistiinpanoissa Pöytä-äiän tekstiä, mutta oli niin ihme juttuja, etten jaksa kirjottaa ylös. Hyvä käsiala kyllä, siitä plussaa!

Cool Head Brew:lle on kokoajan hirveet jonot, mutta onneksi meillä on pöydässä spotteri, joka huomaa jossain vaiheessa, että vuorovesi on alimmillaan. Käyn hakemassa Why So Sour, Rubico? bissen. Jonku Kaffa Roastery -kahvipuljun kanssa tehty sour, eikun kahvilla maustettu sour ale. Tuoksuu enemmän kahvilta, kuin meidän työpaikan kahvi. Muuten kyl ihan hyvää, paitsi välillä tulee mieleen semmonen nestemäinen savuasia, mitä olen oppinut inhoamaan. IVK eli humalassa alkaa olla tai en tiiä. Oispa jotain juttuseuraa.

Tähän on näköjään päättyneet festivaalit. Lauantaina ei päästy enää paikalle, kun jonoa oli taas niin vitun pitkälle, ettei siinä ollut mitään järkeä. Harmitti, kun ei päässyt enää testaamaan tota Rupa-Ensiota.

Näin vaan mennään, tämä oli hyvin todennäköisesti Aikuisblogin viimeinen päivitys, alkaa kyllästyttämään aikuishommat. Uutta blogia vähän uudella nimellä pukkaa varmaan jossain vaiheessa! Pistän tänne sitten vielä ilmoituksen, kun näin käy. Kiitos!

Suuret Oluet, Pienet Panimot SOPP Tampere Torstai 26.5.2018

Kaikki joiden pitääkin, tietää varmaan jo mikä tää homma on, ja oon muutenkin vielä kännissä, niin mennään suoraan asiaan.

Eka bisse: Maistilan Pessimisti 5,4% Tart Pale Ale. Uhmasin heti mahdollista pierunmakuisuutta ottamalla tämmösen greippisen homman. Tää on kyllä kirpsakkaa, mut ihan hyvällä tavalla greippistä. Hapanta kans, menee tonne korvien alle happamuusantureihin vahvasti, tekis mieli sihistä kuin käärme. Ihan riskinottamisen arvoinen pikku kuriositeetti, mutta en näkisi itseäni juomassa toista tämmöistä aivan heti. Maistan Sannalta Maistilan Appelsiiner Weissea, joka tuoksuu ja maistuu aivan Valion Appelsiinijogurtilta. Helppo arvostella kerrankin! Juo jos tykkäät Valion appelsiinijogurtista. Takaisin Pessimistiin. Tää on kyllä todella julmetun hapanta loppuun asti. Ensin tulee suuhun hapan maku, sitten vielä jälkimakuna vielä happamampi maku. Hapanta! Tästä vois tehä jonkun tällasen klikkiotsikon: "Tätä juomaa et voi juoda irvistämättä!".

Mitäs ihmettä? Olin aatellut, että kävisin perinteisesti aluksi katsomaan, oisko Beer Huntersilla tai Radbrew:lla jotain kiinnostavaa, mutta eihän kumpikaan panimo edes ole täällä. "Porilaisten puuttuminen ei yleensä harmita, mutta tässä tapauksessa kyllä", kuten ystäväni Ville myöhemmin sanoisi. Käyn hakemassa Hiisi/Donut Islandilta Praise India Red Lagerin. Ajattelin nääs juoda tänään tälleen kevyemmin, kun huomenna on vielä töitä. Tai on tässä 5,2%. Ei ole kyllä minun makuuni tämä bisse. Muuten tylsä, mutta tässä on joku tunkkainen maku, joka ei oikeastaan ole edes maku, ainoastaan tunkkainen. Hörppään nopeasti pois alta. Tässä lapussa kerrotaan, että tämä erikoiserä tehtiin kokeellisen humalalajikkeen HBC 431 kera. Ei jatkoon! Viimeisin lause oli taas itseni keksimä.

Tän vuoden panimoista iso osa tuntuu olevan jotain perinteikkäitä lapin akka, sammal, siankerkkä, kelo -tyyppisiä puljuja. Onko hipsteribuumi ohi? Pitää miettiä hetki, mitä ottaisi. Käyn ottamassa Top Fuelin Lollipop Pale Alea. Oppaassa luki, että tää olis hanasta, mutta pullossa oli. Sain avatusta pullosta jämät halvalla. Olis ehkä voinut ottaa enemmänkin, mut en kehdannut pyytää avaamaan uutta pulloa. Tää on ihan jees, aika hento vaan. Kyl tota sen pullon ois juonut. Mut seuraavaks tekis mieli juoda jotain RÄVÄKKÄÄ! Sanna oli kans kirjoittanut tähän väliin jotain arvioita.

Sanna: Ekana otin Maistilan appelsiiner-berliner weissen. Tuoksuu appelsiinijugurtille ja maistuu myös! Vanilja tuoksu tässä myös kivasti ja tasapainotti ehkä tota happamuutta. Seuraavaks tapahtu virheliike ja sain tuopillisen Top Fuelin Hippie Juice IPAa jostain nurkilta, eikä yhtään tehny sitä mieli, vaikka tuotteessa ei sinänsä oo mitään vikaa. No, joutu kaatelee sen pois, koska se lämpeni liikaa. Kuulin huhua, että Sonnisaaren Rupa Ensio on hyvä, joten sitä siis. Humalointi tässä kuivatti lähinnä suun, mutta hyvä olut.  

Seuraavaksi hain Donut Islandin Atomic Swing Berliner Weissen. Haisee koiran ruualta. Maku ihan vähän vetinen. Karviaisenmarja maistuu vähän, niinkuin lupailtiinkin. Kyllähän tätä vetää.

 Aika maltillisesti nimettyjä ölyitä tänä vuonna. Sonnisaarelta löytyy kuitenkin joku tämmöinen heviasennetta tihkuva MaiHop, räväkkään makuun kenties? "Saksalaisilla humalilla brutaalisti ylihumaloita Maibock-henkinen kevään merkki". 6,5%. Tässä on kyllä makua. Maistuu ihan olutkaljalle! Ei ehkä räväkin, mutta ihan hyvä. Parempaa kuin Pirkan Musta.

Maalaisystävämme Milla on myös paikalla ja istumme juuri Takatalo & Tompurin kojun vieressä, joten nyt on oiva tilaisuus saada arvio lehmänpaskabissestä kunnon asiantuntijalta!

Milla: Minut valittiin ("valittiin", lue: pakotettiin), koska olen MAALTA. No se käypi. Eli Takalo & Tompuri Brewingin Kaski pils. Eka huikka vähän säikäytti. Vähän kun olis saanu suuhunsa viimeset sappinesteet vartin ykäämisen jälkeen. Mut seuraava huikka jo toimi. Loput menee hyvin vaivatta. Noi puhu jostain navetan tms. landen hajusta, mut mun sieraimiin se haisee... mmm... lampolalta? Jos on pakko joku eläin valita. Tosiaan tässä on kaik nää "katkeron elementit" mitä lapussa mainostettiinkin. Mut ei pascaa jälkimakua. Quite nice. 

Kävin hakemassa Maistilan Kaira 6,3%:n. Hyvä perusIPA mimmosta toivoo tämmösiltä markkinoilta just löytävänsä. Maut balanssissa ja tällein. Tähän voi palata silleen jos aurinko paistaa tai jos joku haluu vaikka "jotain IPAa". Hyvää. Alan myöskin olemaan humalassa, huomaan joistakin pikseleistä ja siitä, että olen nähnyt tämmöisiä markkinoita jokusen verran. Sanna sano jossain vaiheessa, että tuolla on niitä olutmiehiä. Ja totta tosiaan, takavasemmalla onkin vanhemmilla herrasmiehillä kunnon vitun LANit menossa. Pöydällä oleviin läppäreihin piestään tietoa bönthöstä niin, että joku vanhempi purkki olisi kyykännyt. Untappdkin saa varmasti osansa. Jonain päivänä, uskon, saan itsekin ostettua tietokoneen ja voin lopettaa tällaisen katkeran kirjoittelun.

Käyn matkalla röökille hakeen Sonnisaarelta Twerkkahousu IPAn. Paras nimi -palkinto tälle bisselle! Tää on kans ipaisa, tässä maistuu vahvemmin vaan semmonen syksy, eikä kesä niinkun aikasemmassa. Ei hullumpaa, makua on. Röökipaikalla olen vähän ajatuksissani, mutta jonkun tyypin Poison Idea -paita muistuttaa, että elämää olutfestarisaaren ulkopuolellakin on. Just eilen muuten yks ukko, joka ajaa samalla bussilla, oli kans Poison Idea -paita päällä ja muuttui yhtäkkiä silmissäni normaalista bussilla kulkevasta ukosta aika siistiksi ukoksi. Ei kai missään H&M:ssä oo alettu myymään Poison Idea -paitoja? Sanna oli taas kirjoitellut välissä joitain juttuja.

Sanna: Okei. Mallaskuun Ville Jokusukuniemi oli alkuviikosta työpuhelussa jo lupaillut, että antaa maistiaisen heidän vehnäoluesta täällä paikanpäällä. Jännitin, koska en yhtään tykkää saksalaistyyppisten vehnäoluitten banaanisuudesta. Ville kertokin jo aiemmin tämän olevan enemmän sitruksinen, eikä kyllä paskaa puhunut. Saattaa jopa olla, etten enää jatkossa niin paljoo välttele vehniä, että siinä mielessä hyvä kokeilu. 

Sanna hakee saat-tanan suolasia sipsejä roven. Varmaan jotain artesaanisipsejä. Oudon muotoisia. Hyviä! Piti hakee tommonen QHD Emeralds IIIPA 10,2% Quadruple Dry Hopped New England Triple IPA w/ Cashmere, Citra, Amarillo, Galaxy -bönthö, mutta lasinpesun ja vessareissun aikana jotenkin unohdin kuitenkin ton nimen ja otinkin Juicy Lucyn. Cool Head Brewta siis. Tästä tuli heti mieleen joku vanhempi SOPP. Tää on kans 10% ja joka huikalla tuntuu tulevan tyhmemmäksi. Ihan kun tää ois jonain aiempana vuonna vienyt kirjoituskyvyn. Ihan hyvää, mutta...

Kello on vasta varttia vaille yhdeksän, vielä on toivoa, mutta ei paljon enää pyöri huominen työpäivä mielessä. Pitää ruveta miettimään sitä nyt. En muista, olisinko ottanut vielä jonkun juoman, mutta sit tuli joku bändi soittamaan jotain huumoricountrya ja lähettiin meneen.

O2O-bönthömessut, Pakkahuone 12.5.2018

Lahtisen Teemu, eli Bönthöö Bönthöö -nimellä esiintyvä olutblogaaja/olutukko, oli laittanut aamulla kyselyä, että pääsisinkö johonkin Pakkahuoneelle messuille Olutpostin haastateltavaksi. Olin ollut tässä koko viikon hirveässä kesämiesflunssassa ja aamulla rohisi vielä hengitys niin pahasti, että tuntui, että oli pakko kieltäytyä. Meillä on kuitenkin kämpässä just menossa julkisivuremontti, sisällä on hiton tunkkaista ja joku tsiljoona astetta lämmintä, joten suihkun jälkeen oli joka tapauksessa lähdettävä pihalle viilentymään. Kahvin ja seitan-Kapsalonin nauttiminen Rillingissä onnistuikin ihan hyvin, joten rohkastuinkin vielä kysymään, olisiko Pakkahuoneella vielä jotain meininkiä. Haastatteluhommat oli jo pistetty pakettiin, mutta Teemu lupasi nimen listaan, jos tulisin kirjoittelemaan jotain juttuja. Näin siis tehdään.

Sain houkuteltua aveciksi mukaan parhaan kaverini Janen. Jane oli tosin vielä reenaamassa tai jossain, joten lähden itsekseni edeltä Pakkahuoneelle. Katoin Tiketistä, että liput tänne makso normaalisti 23 euroa. Ilmeisesti tääl ois jotain esiintyjää ja semmoista. Henkilökohtaisesti suhtaudun melko varauksella olutmessujen esiintyjiin, sillä monesti ne häiritsevät kaljanjuomista, minkä lisäksi nostavat pääsylipun hintaa inhottavasti ylöspäin. Paikanpäällä tosin selviää, että tänne on nyt väen puutteessa laitettukin ilmainen sisäänpääsy klo 19 asti. Vähän sellainen ikävä fiilis tässä on, että joku on lähtenyt vähän liian iso vaihde silmässä järkkäämään tätä hommaa, ja homma ei ole mennyt aivan putkeen. Mutta tulta päin.

Jouduin syömään matkalla flunssaani pahanmakuisen sinkkipillerin, jonka maku pitäisi saada nyt huuhdeltua pois jollakin oluella. Kalevan panimon Mr. Brownie tarttuu matkaan. Sinkki ikävä kyllä ottaa makujen taistelussa niskalenkin tästä melko hennon makuisesta brown alesta. Käyn juttelemassa muutaman sanan Sulvin kanssa, joka on täällä ovea vartioimassa. Sitten alkaakin ysärimusabingo.

Ensimmäinen biisi Nylon Beatia ja heti osuu. Enpä olisi kyllä tätä tunnistanut, mutta näemmä bingoemäntä kertoo joka näytteen jälkeen mikä artisti on kyseessä. Aika jännä, olisin kuvitellut, että tässä olisi ideana nimenomaan koittaa itse tunnistaa oikeat vastaukset? Menepä ja tiedäpä. Bingon vetäjällä on kova show päällä, harmittaa vähän sen puolesta, kun se näyttää vähän oudolta tällaisessa isossa, tyhjässä hallissa. Mutta full support, että vetää silti täysillä! Joku saa heti ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa, eli viiden ensimmäisen artistin jälkeen, bingon. Muille ei jaeta siis mitään armoa.

Meikällä alkaa Princen jälkeen ensimmäinen vaakarivi täyttyä. Aah, Prodigy napsahtaa lappuun, vaakarivi yhtä vailla. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun odotan, että Shania Twain alkaisi soimaan. Joku kuitenkin bingottaa samaan aikaan hiljaisella äänellään.

Scooter nostaa tunnelman kattoon, mutta ei ikävä kyllä löydy omasta lapustani. Mikään ei osu pitkään aikaan ja jossain vaiheessa joku muu huutaa bingon. Pelini näyttää olevan pelattu, itselläni ei ole yhtään valmista riviä. Rednex tässä kohtaa vituttaa. Green Day sentään osuu, mutta joku huutaakin samalla bingon ja voittaa himoitun ruotsinristeilyn.

En taida maistaa suullani mitään. Nenästä alkaa valua niistäessä verta. Mr. Brownie on kohta lopussa, mutta en ole saanut tästä vieläkään oikein mitään irti. Pitää nyt kuitenkin vielä testata oliko vika täysin makuaistissani vai Mr. Browniessa itsessään. Terassilla on myös hullun kuuma. Janea ei ole vielä kuulunut, eikä Lahtistakaan ole näkynyt missään. Käyn hetkeksi takaisin sisälle tsekkaamaan meininkiä.

Sisällä alkaa joku paneelikeskusteluhomma. Lavalla on, öööö, Lappalainen ainakin, sitten Plevnasta joku ja Olutpostista joku Zykä tai joku. Otin Plevnalta tommosen Lime Sour -bissen. Suussa maistuu edelleen veri ja räkä, mutta tämä bisse pistää jo vähän kampoihin. Keskustelu on hyvin kuivakkaa. Ajassa ollaan menty taaksepäin jonnekin kieltolain tuolle puolen. Lähden takaisin ulos hikoilemaan.

Sen verran osaan sanoa tästä Lime Sourista, että tämä on hapanta. Sen tosin olisi kokemattomampi oluenmaistelijakin osannut sanoa jo nimestä. Antaisin tälle yhden mahdollisuuden ilman flunssaa, mutta saattaa olla, että tämä ei ole erityisen hyvää. Pitää ottaa seuraavana vertailukohdaksi Plevnan sima, koska tiedän tarkkaan, miltä sen pitäisi maistua. Lopetin vuodenvaihteessa Mynthonien syömisen, koska kahden lohjenneen hampaan jälkeen sain kuulla, että niiden päivittäinen syöminen on erittäin haitallista hampaille. Nyt kyllä maistuisi Mynthon suussa. Yritän pyöritellä tätä hetken lasissa ollutta Lime Souria vielä suussani. Onkohan tässä ton happamuuden lisäksi jotenkin semmonen vehnäolutmainen maku.

Jane saapuu paikalle ja kiroaa järjestelyjä. Janen hakiessa lasiaan, kaivan taskusta sille varmuuden vuoksi ottamani musabingolapun ja huomaan kauhukseni, että tässä ois ollu kaks voittavaa riviä. Hemmetti. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Jane: Kesken tiukan vipunostosarjan sain Petriltä kutsun olutfesteille. Siinä hetken punnitsin elämäni vartalon rakentamisen ja oluen välillä, mutta lopulta päädyin olueeseen. Siihen paikkaan loppui dietti, mutta ei tässä mihinkään missikisoihin olla menossakaan.  

Sain nimeni(plus yksi) listalle, vaikka tänne mitään ei maksanutkaan. Aika vähän porukkaa mikä on hieno juttu! Lasi maksoi 2€, en tiedä, saakohan tuon pitää. Ei kyllä ole mikään kovin kaunis lasi. Sitten piti ladata rahaa kortille, mutta Petri näistä on varmaan jo maininnut, niin ei näistä sen enempää.  

Ensimmäinen olut tuli haettua Pyynikin Panimon kojusta. Pyynikin Panimo on omissa kirjoissani saavuttanut hyvän panimon maineen, eikä Black IPA pettänyt. Ei tää nyt mitään erikoista ole, mutta hyvää silti. 8,5% on aika iso luku, mutta ei kyllä mausta huomaa. VITU AWESOME KUN AURINKO PAISTAA.

Vertailujuomani, Plevnan Panimosima, on nyt kourassa. Hyvin tässä huomaa, mikä mättää makuaistissa. Tuttu siman maku maistuu suussa, mutta aivan kuin joku olisi kääntänyt maun volyymia pienemmälle. Lisäksi suussa maistuu ylimääräisinä makuina rauta ja kuivuus. Tää simajuoma on kyllä niin hyvää, että tää on tällasenaankin ihan 3/5, suosittelen flunssajuomaksi. Pitää tosin huomauttaa, että tähän festariannokseen ei kuulunut sitruunaviipaletta, kuten ravintolassa, mutta päästän tästä nyt huomautuksella.

Lahtinen saapuu kans paikalle, ilmeisesti Sohosta syömästä. Vaihdellaan kuulumiset ja sössötetään. Sain kaulaan tämmösen Staff-lätkän, millä saa ilmaista kaljaa. Sulvi näki tän homman ja tuli muistuttamaan Pakkahuoneen sheriffien valtaoikeuksista.

En oo tottunut tämmöseen lahjontameininkiin, mutta kävin häpeillen hakemassa lätkälläni Soundville-Panimon IPA:n. Tai välissä kävin hakemassa pöydästä tyhjän lasini, jonka unohdin joka ainoa kerta. Teemu kehui näiden vehnäbisseä, mutta otin eka tän IPA:n siis. IPA maistui hyvältä jopa vaimennettujen superaistieni kanssa. Tässä välissä oli niin paljon sössötystä, etten muista miten tarkemmin makuja enää kuvailla, mutta tää oli paras juoma tähän mennessä. Kiilaa ohi simasta sen tuttuuden vuoksi. Vehnäolut oli todella jees kanssa, vaikka en lähtökohtaisesti ole vehnäoluiden suurin ystävä. Meni höpistessä mainiosti.

Pyysin Teemulta kanssa jotain kommenttia päivästä. Teemun kirjoituksesta tuli mieleen se OZ:in eli Kylmän Ringin ukko, joka ei osannut kirjoittaa, mutta pisti paperille sairaita riimejä jollain itsekeksimällään symbolikielellä. Koitan nyt saada tämän käännettyä, mutta pistetään varmuuden vuoksi screengrabbi tosta alkuperäsestä vielä.

 Teemu: SOUNDVILLE: DORKAA, MUTTA HYVÄÄ BRÄNDÄYSTÄ. OLUT PUNASTA PRUST TYKITYSTÄ.
SIPERIA: TAMPERE!
VEGEM: NOT DOG - YES DOG
TAPAHTUMA: TYHJÄ
ALUE: SEKAKÄYTTÖ

                                                                                       

Jane oli tässä välissä kerennyt kanssa kokeilemaan paritkin oluet.

Jane: Plevnan Lime Sour -olut ei kyllä oluelta paljon maistu. Sopii hyvin kesään, vaikka kesä ei vielä olekaan. Ja nyt tuli flashback Belgian reissulta (Jane pyysi laittamaan tähän kohtaan linkin tohon meiän vanhaan Belgia-blogijuttuun, mutta en kehtaa kyllä linkittää vanhaa blogia mihinkään. Ne tietää ketkä tietää T: Pete). Siellä tuli kaikista oluista mieleen joko kesä tai iso alkoholi%. Tai sitten aika on kullannut muistot!!!! 

Lisäys: Mitä enemmän tätä juo, niin sen paremmalta alkaa maistua, mutta niin kai kaikki oluet tekee!? Harmi, että on niin paljon valinnanvaraa niin ei viitsi santsata.
Oli muuten sekavat ohjeet lasin pesemiseen. Ohjeissa käskettiin katsomaan miten muut pesee lasinsa, mutta kun täällä ei ole ketään muita :D :D :D :D :D 

Kostoksi EN pese ollenkaan. 

Teemu kehui Plevnan Siperia-olutta, niin piti sitten testata. Tässäkin joku GDMN 8%. Maistuu samalta kuin se aikaisempi black IPA, tai sitten aika on kullannut muistot.

Lopuksi hain vielä rahalla Pyynikiltä Cloudberry-saisonin ja cherry-siiderin. Pidin tästä saisonista oikein kovin. Lakkahan on puolukan kanssa pahin marja, mutta näemmä ihan hyvää vedellä ja alkoholilla jatkettuna.

Sitten tämä cherry-homma. Ihan kun oisin puhunu tästä jossain aikaisemminkin, mutta käydään nyt nopeasti läpi. Elikkäs oltiin joskus Pyynikin laivalla, kun valittiin näitä makuja noihin siidereihin. Kirsikka voitti ansaitusti, mutta oli puhetta, että tähän laitettais sit oikein kunnolla sokeria. Lopullisessa tuotteessa ei ole sokeria kuitenkaan paljon yhtään ja se tekee juomasta hyvin tylsän. Hyihyi.

Tässä vaiheessa iltaa panimot näköjään purkivat kamansa ja ihmiset heitettäisiin pihalle siihen asti, kunnes artistit aloittaisivat. Todella hämmentävä kuvio. Sheriffi sai sentään ottaa rennosti.

Teemu ja kaverinsa olivat kanssa lähdössä, mutta päätettiin tässä ennen lähtöä ottaa vahinko takaisin ja kuvata amatöörivideo aamulla tekemättä jääneen haastattelun paikkaajaksi. Seuraavassa siis kymmenen minuuttia, josta ei kyllä heti arvaisi, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni kameran edessä haastattelijana/haastateltavana. Teemuhan on tietenkin vanha konkari. Jane kuvasi.




Lähettiin Janen kanssa tästä sit kans Rillinkiin taas syömään. Jätin vielä hautumaan, josko jaksais tulla kattomaan Asan illalla, kerta oli nimet listassa ja kaljalätkä kaulassa, mutta eipä sitä enää syömisen jälkeen jaksanut kikkailla, vaan lähdimme Janelle katsomaan Suomen peliä.

Manchester Punk Festival, osa 4, Sunnuntai

Festarit ovat jo ohi, joten koitetaan kirjoitella tästä tämän päivän kuviot nopeasti pois alta. Voidaan pikakelata esimerkiksi sen yli, kuinka onnistuin saamaan aamulla hotellin vessanpöntön vieressä kakkaa housuuni ja olemmekin taas The Alchemistissa. Sanna joi suosituksestani Light Bulb Moment -nimisen drinksun, joka on hyvää, ja jonkun hiilihappojään tai taikuuden takia tupruttaa ihan hulluna savua. Itse join jonkun tequila-appelsiinimehuhommelin teekupista, näin aamupalahengessä.

Toisena juomana ehkä joku gin-pohjainen, aikuismainen drinksu, ei temppuja. Sannan juomassa oli keppi mikä sytytettiin tuleen.

Tän jälkeen mentiin semmoseen intialaiseen street food -mestaan, elikkäs intialaista sapuskaa, mutta ehkä vähän semmosella modernimmalla twistillä. Kaikki safkat oli kasvista, useempi vegaaninen vaihtoehto. Tää paikka oli niitten suomalaisten mimmien suosittelema, ketä nähtiin eilen siellä aamiaismestassa. Kiitokset heille, oli nimittäin hyvää pöperöä! Annosten hinnat oli jostain 4 punnasta ehkä 6,5 puntaan. Sanna otti pari halvempaa annosta, ite tyydyin yhteen tommoseen 6 punnan kotijuustohommaan. Kuvia ottaessa pitäis muistaa, ettei söis ruokia ennen kuvan ottamista.

Maistoin kaikkea ja kaikki oli hemmetin hyvää. Tääl oli myös hiton hyvät bissevalikoimat. Join ehkä jotain IPAa, joka oli hyvää. Ehdin miettiä päässäni, että aika hauskaa, että intialaisessa paikassa myydään IPAa, ja siitä noin 5 sekuntia myöhemmin tunsin itseni melko idiootiksi. Tää vaikutti semmoselta paikalta, että tässä ois voinut istua pidempäänkin maistelemassa juttuja, mutta itse lähdimme menemään. Bundolobust oli tän paikan nimi, näköjään Googlen mukaan alkaa olemaan jo jonkin sortin ketju, ainakin Lontoosta ja Leedsistä ilmeisesti löytyy Manchesterin lisäks toimipiste. Tää oli semmosessa paikassa, että tästä ei kyllä osais ettiskellä mitään kelpo ruokapaikkaa, jos ei tietäis mihin on menossa, Piccadilly 61.

Ainiin, tässä välissä oltiin käyty Primarkissa, josta ostin itselleni kesäisen flamingopaidan. Kävin tyytyväisenä ruokailun jälkeen vaihtamassa sen vessassa päälleni. Tämän jälkeen piti käydä vielä levykaupassa ostamassa pari levyä, kun olin jostain syystä nostanut vielä turhaan 40 puntaa käteistä automaatista. Löysin The Flexin LP:n ja jonkun The Sex Vid -nimisen jenkkibändin LP:n, josta muistelin kuulleeni joskus joltain jotain.

Sit mentiin Port Street Beer Houseen, kun siellä oli nyt tilaa. Join jonkun savun makuisen bissen, joka ei ollut niin hyvä. Sanna joi jonkun hyvänmakuisen greippisen. Tästä lähettiin juna-asemalle, jossa treffattiin Natli ja Pekka.

Meille tuli aamulla lennolle lähtöselvitystä tehtäessä kyssäri, että kun lento olis ylibuukattu, niin haluttaisiinko vapaaehtoisiksi jäämään koneesta korvausta vastaan. Natli ja Pekka oli ainoot, jotka olivat meidän lisäksemme vastanneet myöntävästi tohon kyssäriin ja vielä meitä ennen.

Join junassa yks yö ostamani tölkin John Smithin Extra Smoothia, samalla kun Natli kertoi käynnistään Leedsin Emmerdale Studio Experience -hässäkässä. Kuulostais siltä, että tommosen pitäis olla vähän kun kummitusjuna nuorille ihmisille, mutta Natli on ehkä vähän tommonen vanha sielu. Pekka oli aika hiljaa.

Jouduttiin Pekan kans molemmat turvatarkastuksessa johonkin ylimääräseen kenkien pois ottamis vittuiluun. Joka saatanan vitun kerta. Tommoset vitun lentokentät antaa ehkä tämmöselle vihreähiuksiselle kaverille pienen maistiaisen siitä, miltä esimerkiksi rasismi saattais maistua.

Muistin, että Manchesterin lentokentältä saa Jaipuria pumppuhanasta, niin sitä sitten. Jonkin verran hiluja oli vielä lompsassa ja hyllyssä näky Hendrick's-pullo, niin sitä sitten kaveriksi. Hendricksi oli vaan kuitenkin loppu, niin otinkin Bombayn tai jonkun tonicilla. Manchesterin kentällä on myös iso, puoliks ulkoilmassa oleva röökialue, joka on iso plussa näinä röökaajien kannalta nihkeinä aikoina.

Ylibuukkaushommeli meni lopulta kuitenkin niin, että ylibuukatut tyypit oli oikeestikin jättäneet saapumatta, ja Natlit ja Pekatkin joutuivat nousemaan suomen koneeseen. No, nyt ollaan täällä koneessa sitten ja tilasin vielä kahvin Baileysillä ja Karhun A-oluen. Kysyin etukäteen, käykö nykyään kortti koneessa ja vastaus oli myöntävä. Kaljan sun muut saatuani kävikin ilmi, että electroni ei toimikaan. Kiltti lentoemo antoi kuitenkin koko tsetin minulle 5 eurolla, joka lompakosta löytyi. Tosi kiva! Ja tämmöiseen mukavaan muistoon voisikin tämän tarinan päättää! Euro kaikille, jotka luki joka osan alusta loppuun.

Manchester Punk Festival 2018, osa 3, lauantai

Tänään tuli sentään nukuttua ysiin asti. Tuntu herätessä, että olisin ollut eilen ihan ääliö jostain kohdasta eteenpäin. Mutta ainakaan Sanna ei ollu yhtään vihainen, niin ehkä se oli vaan krapulaa. Mahtava juttu kyllä, kun on hotellihuoneessa jääpalamuotti ja pakastin, niin voi ottaa pikkusiivut Buckfastia jäillä ennen aamiaiselle lähtöä. Lähetään siis ottaan uus yritys sitä Federalia kohti, joka jäi eilen välistä.

Federalissa oli taas aika paljon jonoa, mutta jäätiin kuitenkin tällä kertaa odottelemaan. Ihan hiton hyvän makuinen Margarita-drinksu helpotti odottelemista.

Päästiin istumaankin nopeammin kuin mitä alunperin oli uhkailtu. Viereisessä pöydässä istu pari jotain nättiä likkaa, jotka puhu suomea, niin pitihän niille jotain sössöttää. Nää oli mukavia ja vaihdettiin paikkasuosituksia. Toinen oli muuttanut just viikko sitten Manchesteriin ja toinen oli lomailemassa. Lomamuijan boikkis oli kuulemma kans tuolla festareilla, mutta ei taidettu ikinä törmätä (jälkihuom: joskus sunnuntaina selvis, että noi oli jotain Pekan ja Natlin kavereita ja mulla oli yhessä niistä perjantain hämäristä loppuillan valokuvista ton kyseisen boikkiksen hattu päässä. Pieni maailma...).

Tilattiin Eggs Benedictit, Sanna avokadolla, mää halloumilla. Omani oli ainakin tosi hyvää. Join jonkun saisonin, tai siis tarkemmin ottaen Runaway Breweryn Winter Saisonin. Oon juonu hyviä saisoneita ja ei-niin-hyviä saisoneita, tää putos tohon ensimmäiseen kategoriaan. Annetaan nyt vaikka viisi tähteä! Untappd antaa näköjään 3,6. Ainiin, valokuvasta muistu, että Sanna tilas kans jonkun tollasen drinksun. En muista mitä se oli, mutta muistan et se oli ihan hyvää.

Ben laitto viestiä jossain vaiheessa, että mentäis kattoon yhtä akustista bändiä, jota olin itekin harkinnu. Lähin sit sinne ja Sanna jäi kylille shoppailemaan.

Vähän krapulainen olo oli mennessä ja vähän outo efekti oli Red Stripessa, kun tuntu, että huikka huikalta ois tullu vaan enempi darra. Kävin sit hakeen appelsiinimehua vodkalla, niin loppui se pelleily. Gutter Romance -niminen bändi koostu naislaulajasta ja ukkelikitaristista. Nää sano, että ne on parantamassa jengin krapuloita. En tiiä sitten, muija juoksenteli ympäriinsä, hyppi pöydillä ja lopulta pöydältä jonkun krapulaisen näkösen pidemmän sällin selkään ja veti pari biisiä ton ukon reppuselästä. Meininki oli kyllä vitun jees, mutta en olis kyllä halunnut olla se kantojuhtaukko! Laulaja oli vissiin joku opettaja ja näillä oli tämmönen biisi kun Blackboards And Black Flags, joka käsittääkseni kerto siitä, kun viikot opetetaan ja viikonloput punkkaroidaan. Kirjotin ylös, että pitää kertoa tästä biisistä Suikkiksen Mikolle. Tässä tää nyt seisoo, elikkäs Mikko, jos oot lukenu tän niin kommaa vaikka Facebookiin, tai sit laitan joskus viestillä jos ei kuulu.



Mentiin sit tän jälkeen tikibaariin (ei tittybaariin, niinkun Ben kuuli) kattomaan Bobby Funk, joka oli viime vuoden festareilla ennen One Hidden Framea kans soittamassa. Nää tuli silloin jo todettua hyväksi ja oli itteasiassa parantunu soitannollisesti siitä. Kantsii tsekata! Laulaja kuulostaa Subhumansin Dickiltä.

Sit mentiin taas sillan alle Thirsty Scholariin. Tääl olis ollu näköjään jotain stand-uppia, joku crusti kerto just vitsejä. Join varmaan Bootleg IPAn taas, kun oli hyvää. Bondasin ihan hulluna yhen mustan historianopiskelijan kanssa, Matt tais olla nimi. Puhuttiin Brittien historiasta, Brexitistä ja sit kyselin jotain Manchesterin kodittomista, joita makaa joka nurkalla. Mattin silmät rupesivat kostumaan ja meikä kans krapulassa puhkesin kyyneliin ja tätä hommaa jatkui, kunnes joku vieruskaveri käski olemaan vittu hiljaa jo. Ben kertoi, että se oli ollut 20 vuotta sitten natsiskini keventääkseen tunnelmaa.

Sanna soitti ja sano, että pitäis mennä cocktaileille, vaikka olisin halunnut mennä katsomaan Holiday-nimistä bändiä, joka olis just aloittamassa. Vitutti, koska oli niin ihanaa olla punkkareitten kanssa.

Menin kuitenkin ilman lupaa katsomaan bändiä. Otin pienen Brooklyn Lagerin janojuomaksi. En tiedä, johtuikohan siitä, että oli ilman lupaa katsomassa vai mistä, mutta bändi kuulosti tyyliin paremmalta kuin mikään ikinä! Bassolainit paitsi kuulostivat, niin melkein tuntuivat fyysisesti hyviltä, aivan kuin basisti olisi näppäillyt omia pallejani. Pitää muistaa tsekata himassa onko tää mistään kotoisin. Tämän jälkeen lähin sitten hotellihuoneelle, jossa Sanna olikin oikeasti ollut nukkumassa päikkäreitä, eikä ollut siis todellisuudessa edes kaivannut minua pätkääkään.

Lähdettiin hienostuneeseen cocktailbaariin nimeltään The Alchemist, New York Streetille. Tilasin alkuun Smokey Old Fashioned -drinksun, mimmonen oli aiemmin paras drinkki mitä oon juonut missään ikinä. Tässä on semmoinen hauska pieni savuverho päällä. Ja ei ole näköjään tässä vuoden sisään tullut juotua mitään parempaa juomaa, vaan tää pitää paikkansa parhaana juomana mitä olen suuhuni kulauttanut. Seitsemän tähteä viidestä. Aikuismainen, hienostunut. Kannattaa kokeilla, jos pyörit näillä nurkilla!

Sanna tilas jonkun juoman, joka kupli jostain syystä ihan vitukseen! Taikuutta kenties? Oisinkohan ite juonut seuraavaksi jonkun juoman, missä ois ollut giniä ehkä. Tässä ei tainnut olla mitään temppuja, mutta maku oli kuitenkin kohdallaan.

Vikana outo väriä vaihtava, savuava juoma! Tämä oli todella hämmentävä, mutta ei ikävä kyllä häävin makuinen. Tää tais olla vodkapohjainen, mutta maistui vaan aivan liian makealta, niinku joltain aspartaamilta ehkä.

Oisko tässä vaiheessa lähetty PLY-nimiseen pizzamestaan. Tää on semmonen super hipstermäinen paikka, mutta pizzoihin on kuitenkin panostettu aivan huolella ja hipsteriys tuo tällä kertaa mukanaan onneksi törkeän hyvät pienpanimo-oluet. Ystävämme Ashley ja Jenny liittyivät seuraamme. Jonoa on ihan perkeleesti, oiskohan jotain puolen tunnin ja tunnin väliltä odotettu istumapaikkaa. Ashley kirjoitteli tässä odotellessa omia tuntojaan festareista.

Ashley: MPF, a great festival across some great venues. It's a shame Sound Control venue is no longer there. It was the best venue and now there are greater walks.  

I've come to mostly watch ska-punk bands which unfortunately do not feature as much as the other sub-genres. Random Hand have been the highlight of the festival. They have not played for several years and played songs from their last albums.  

It was also good to see Stand Out Riot who play a gypsy punk style. They have also not played much in many years and played with great enthusiasm. Before Stand Out Riot we saw the The Bennies from Australia. They played a chilled reggae ska sound and had great support from the crowd. 

The main event for us on Friday was Lightyear, who can be considered ska punk legends. They played a high energy set to a packed Gorilla venue. They also had a human tombola, a man wearing just shorts covered in raffle tickets who then stage dived for people to grab raffle tickets off of him. The winner won some merch.  

The festival has a really amazing app. It shows maps of venue locations, line ups and also allows people to share photos and comments. It also gives notifications of things that are happening.

Aika kuluu onneksi mukavasti hyvää kaljaa hörppien. Juon itse jonkun jonkun Juice Springsteen -nimisen bönthön ja maistelen Sannalta jotain soureja, joista jokainen on varmaan parempaa kuin mikään bisse mitä olen juonut johonkin vuoteen-pariin. Joskus päästään istumaankin ja tilataan parit pizzat. Sienipizza Portobello ja vuohenjuustolla toinen. Sannan mielestä Portobello on paras näistä kolmen pizzamestan pizzoista, missä ollaan reissulla käyty. Itselleni ei sienet juuri nyt maistu, niin saan pitää 3/4 vuohenjuustopizzasta, kun Sanna kauhoo innolla sienipizzaa. Omaan makuuni tän mestan pizzat on kolmikon viimeisin, mutta silti 4,95 tähden arvoiset. 

Sanna kirjoitti kans vähän pizzapaikkarapsaa.

Täällä ollaan PLY-paikassa odottelemassa pizzaa. Ollaan vedetty joka päivä pizzaa, mutta tänne tullessa pizzan tuoksu oli kyl mieletön! Mukavana yllätyksenä tuli myös se, että täällä on ihan hemmetin hyvät bisset! Otin ekaksi Garden Brewin Sapphire Sourin, mikä oli melko raikas sour, ja tokaks vedin Northern Monkin Faith-bissen. Jälkimmäinen oli aika sitruksinen pale ale ja itseasiassa toimi nyt paremmin kun toi souri. Mainintana myös, et täällä on ihan saatanan hieno pizzauuni (puusellainen), mikä on päällystetty pienillä peilin palasilla ja se näyttää isolta diskopallolta.

Syömisen jälkeen huristeltiin Ashleyn Uberilla kattelemaan Svetlanas. Tää oli ihan energistä meininkiä. Veikkaan, että join taas Punk IPA:n, kun oltiin tääl Bread Shed -paikassa, jossa sitä oli hanassa. Tän jälkeen lähettiin taas sillan alle tikibaariin kattomaan Meinhof ja The Stupids.

Meinhof oli aika rajua musaa, oiskohan tää peräti jotain semmosta crustia tai d-beattia vai mitä vittua se semmonen nyt onkaan, vai tuntuko vaan niin rajulta kaiken nössömusan jälkeen. Pää rupesi ainakin heilumaan tän tahdissa. Nössökaverini olivat lähteneet tiehensä ennen keikan loppua. Olin kuulemma känyt tässä näiden keikkojen välissä alakerrassa juomassa tequilan, mutta en kyllä muista tämmöstä.

Mutta sitten! Tavallaan ihan hiton hyvä kun festareiden vetonaula, eli Propagandhi, on samaan aikaan soittamassa jollekin ruuhkaiselle salille jossain vieressä, niin saa Stupidsilta melkein privaattikeikan pikkusalissa. Paikalla on ehkä jotain 30-40 ihmistä ja bändi soittaa jonkun 30cm päässä lattian tasolla. Ihan älyvapaan känninen pitti pyörii ja bändin ukoille pääsee kuola roiskuen kertomaan juttua biisien välissä. On aivan vitun hauskaa!! Kunnes olen yhtäkkiä jonkun törkeän kännisen ukon olkapäillä bailaamassa ja putoaminen ja niskojen taittaminen näyttää jossain vaiheessa ainoalta lopputulemalta. Mitään ei kuitenkaan onneksi satu. Tässä saattaa olla helposti jo vuoden paras keikka tässä vaiheessa vuotta.

Olisin voinut jatkaa tämmöistä idiootti-punk meininkiä vaikka loputtomiin, mutta en jatkanut, vaan menin hotelliin nukkumaan. Kello oli jotain vajaa yksitoista. Ja tämän takia tämän blogin nimi on Aikuisblogi.

Manchester Punk Festival 2018, osa 2, Perjantai

Heräsin taas aamulla aivan liian aikaisin, ennen seitsemää, enkä saanut enää unta. Haettiin alhaalta grab & go -aamiaiset, jonka jälkeen Sanna nukahti ja itse jäin pönöttämään hereille. Aika saatanan tylsää oli. Joskus kello yhdeksän koittaessa aloin suunnittelemaan ysinbaariin menoa, mutta en sit viittinyt alkaa dokaamaan vielä tähän aikaan. Tämän päivän viskimaistelun aloituskin venähti ihan kymppiin asti. Three Barrels -viski ei ollut niin huonoa, kuin Tescon halvin viski olisi voinut olla, mutta samalla pallokentällä.

Puoli kahdentoista aikaan Sanna oli viimeinkin hereillä ja suht valmistautunut, joten pääsimme vihdoin lähtemään kohti Federal Cafe -nimistä paikkaa toiselle aamiaiselle, nälkähän tässä rupesi jo taas olemaan. Sovittiin treffit yhen Benin kanssa, johon tutustuttiin pari vuotta sitten Suomessa, kun se oli pyöräillyt jostain hevon vitusta asti Ouluun Hässäkkäpäiville ja tuli sieltä sit vielä fillarilla Tampereelle festareiden jälkeen ja Tampereella laulettiin sunnuntaikaraokea ja dokailtiin sit vielä. Federal-mesta oli kuitenkin kuulemma ihan täynnä, joten Ben ohjasi meidät johonkin lähelle johkin random aamiaispaikkaan, josta sai ainakin vegaanista englantilaista aamiaista ja semmoista.

Söin kasvisenkkuaamiaisen halloumilla. Se oli semmonen, perusmössö pavuilla ja sienillä, kyl te tiiätte. Juomaks Brooklynin IPA ja jälkkäriksi Sailor Cherries drinksu, jossa oli rommia, giniä, kirsikkaa ja limeä. Makein vitun asia, mitä oon ikinä juonut, mutta ihan hyvää. Cocktailit on hyviä, ja hyvästä. Sanna joi kans jonkun tuommoisen drinksun, en nyt vaan muista mitä siinä oli.

Sit lähettiin taas takas The Fringeen, joka oli ihan vieressä tästä. Otin jonkun golden alen pumppuhanasta. Ihan jees kai, maistuu vaan ehkä vähän lämpimältä. Ei niin hyvä, että jaksaisin mennä tarkistamaan nimen.

(Muistiinpanojen kirjoittaminen on ikävä kyllä loppunut tähän, joten loppupäivä tulee nyt ulkomuistista, eli saattaa olla totta tai sitten ei.)

Opetettiin Ben pelaamaan tikkiä. Ben voitti. Sit kaverimme Ashley ja Jenny, Oxfordista, saapuivat myöskin seuraamme Fringeen. Opetettiin nekin pelaamaan tikkiä. Ashley voitti. Paska peli. Join lisää pumppuhanakaljaa. Nimet voitte kuvitella vaikka itse. Toinen kalja oli parempi kuin eka.

Öööö, sit piti mennä katsomaan yhtä bändiä, nimeltään Aerial Salad, joka kuulosti taas ennakkokuuntelun mukaan Green Dayltä. Ben tiesi jostain ilmaisesta kaupunkibussista, niin mentiin semmosella ja oltiin vaan joku 10 minuuttia bändin aloittamisen jälkeen perillä, vaikka lähtö meinasi vähän venähtää.

Porukkaa oli keikalla aivan järkyttävä määrä, ihan täyteen ammuttu, eli täällä oltiin niinkuin sillit purkissa, homot saunassa tjsp. Saan ängettyä itseni ihmismeren läpi vessaan ja tiskille kuitenkin jotenkin. Ben ja Sanna jäi tullessa ettimään vielä automaattia ja tuli vähän perästä. Pelkäsin, että Sanna olis lähtenyt menemään ihmismassa nähdessään, kun tiesin, ettei sille maistu ihan tämmönen meininki, joten ostin sillekin sit samalla tiskireissulla tölkin Red Stripea hyvitykseksi. Rakas rouvva löytyi onneksi ulkoterassilta, itse menin takaisin sisään katsomaan pari viimeistä biisiä tuota Aerial Saladia. Tää oli kyllä hyvä! Näillä oli sentään oma soundi, enkä saanut vielä Green Day -yliannostusta, vaikka näittenkin maneerit oli jotenkin saman tyyliset. Mut musa oli vaan yksinkertaisesti hyvää pop-punkkia. Pääsispä näkeen näiltä kokonaisen keikan jossain vähemmän täydessä paikassa joskus!

Seuraavaks katottiin hetki jotain Hot Mass -nimistä orkkaa, jossa soitti jotain Benin kavereita. Tää ei ollut niin hyvä, mutta sentään ihmisiäkin oli kattomassa enää joku 1/3 aikasemmasta, niin pysty sentään seisomaan niin, ettei ollut ihokontaktissa jonkun 10 ihmisen kanssa samanaikaisesti. Jossain välissä tässä oltiin juotu päivän ensimmäiset tequilat.

Keikkapaikat oli tänä vuonna paljon kauempana toisistaan kuin edellisvuonna. Tää on siis tämmönen kaupunkifestarityyppinen homma, että keikat on viidessä eri baarissa kaupungilla. Viime vuonna kaikki mestat oli ihan vierekkäin, mutta tällä kertaa oli kaks uutta paikkaa, jotka on aika erillään toisistaan ja tää näitten kahen keikan välinen matka oli siis nyt tää pisin siirtymä.

Mutta lähettiin siis kattoon tonne kauempaan paikkaan yhtä keikkaa. Toi mesta tais kyllä itteasiassa olla viime vuonna jonain jatkopaikkana yhtenä päivänä, kun muistin matkalta yhen Sparin, josta olin edellisvuonna ostanut pullon Buckfastia ja otettiin Ashleyn kanssa jotain yhteiskuvia Buckfast-pullon kanssa, jonka sitten piilotin kukkapuskaan keikkapaikkaa vastapäätä ja kävin aina välillä hörppimässä ja tarjoilemassa jengille. Tällä tavalla hankin viime vuonna ilmeisesti kavereita, kun tänä vuonna kasvoiltaan ihan tuntemattoman näköiset tyypit tulivat moikkailemaan "buckfast-tyyppinä".

Kävin siis taas hakemaan Sparista Buckfast-pullon ja piilotin sen kukkapuskaan keikkojen ajaksi. (Paitsi juuri korvanappiini saaman tiedon mukaan tää tapahtukin vasta myöhemmin illalla, toisella matkalla tonne samaan keikkapaikkaan).

Throwing Stuff -niminen bändi katottiin ja Punk IPAa join. Punk! Tykkäsin tästä hommasta. Sit lähettiin taas takaspäin Gorilla-nimiseen keikkapaikkaan, joka oli kans sillan alla, ja jossa piti tavata One Hidden Frame -Pekka ja rouvansa Natli, jonka saavutuksista voisi mainita ainakin hyvän Trapped Under Slice -zinen.

Tääl soittanut bändi oli nimeltään Antillectual ja tää oli kyl aivan hirveää paskaa. Luulin, että olin tullut väärään keikkapaikkaan, kun olin merkinnyt tän kuitenkin katsottavaksi. Juotiin täällä illan toiset tequilat. Sit otettiin pirssi alle ja lähettiin Crazy Pedro's Part Time Pizza Parlour -nimiseen paikkaan.

Täält saa muuten ostettua lonkeroa! En ostanut, mutta joku meistä tais ostaa. Tääl soi viime vuonna vielä punk, mut nyt musat oli vaihtunut johonkin elektroniseen musiikkiin. Tampereen toisiks mukavin streittari, elikkäs Janne, tuli tänne tai oli tarttunut jostain mukaan. Täällä se oli kumminkin.
Ostin Margherita-pizzan ja jonkun toisen vegepizzan jaettavaks ihmisten kesken ja sen lisäksi #Murica-nimisen drinksun, jollaisia sain kuitenkin jostain syystä kaksi kappaletta. Pizza oli pirun hyvää. Täällä oli aika paljon jonoa ja kun kävin jossain vaiheessa hakemassa kaljaa, niin kaikki paitsi Sanna oli lähteny sillä välin johonkin menemään.

#Murica-juoma maistui ihan hulluna viinalta ja annoin toisen Muricani pöytäämme myöhemmin istuneille nuorille. Sanna oli kuulemma juonut täällä semmoisen drinkin, mihin laitettiin niitä Pop Rockseja vai mitäs semmoset poksahtelevat karkit onkaan.

Lähettiin sit kattomaan semmoinen naislaulullinen joku indiepopbändi kuin The Spook School, eli spookyskooky, niinkuin osasin tässä vaiheessa sanoa. Tää oli varmaan ainoa bändi, mistä ennen lähtöä tykättiin jo Sannan kanssa molemmat. Keikka oli hyvä, mutta tän jälkeen rupesin olemaan jo aivan järkyttävässä humalassa, kun istuttiin keikkapaikan alakerrassa The Thirsty Scholarin pihassa taas. Janne kirjoitti täällä muutaman sanan festarikokemuksestaan.

Manchester Punk Festivaaleilla on liian kova meteli: bändit soittaa liian lujaa, musa bändien välissä tulee liian lujaa, ihmiset huutaa, liikenne, jne. T: Janos Larikka

Tässä vaiheessa siis olin siis itse jo aivan järkyttävässä tukkeessa, mutta tästä lähettiin vielä takas sinne kauimmaiseen keikkapaikkaan katsomaan vähintään yksi skedepunkbändi. Matkalla tuli ostettua vielä se Buckfast-pullo ja siihen katkeaa lopullisesti muisti. Sannan puhelimesta löytyneiden hämmentävien kuvien perusteella varmaan ihan hyvästä syystäkin. Tämä kuva nyt puhukoon vaikka loppuillan puolesta.

Manchester Punk Festival 2018, osa 1, Torstai

Viime vuoden paras tapahtuma oli Englannissa järjestetty Manchester Punk Festival. Kävin siellä tosiaan viime vuonna yksin kikkailemassa ja kirjoitin siitä blogia varten juttuakin, mutta muistiinpanot hävisivät kuitenkin jossain vaiheessa remutessa johonkin. Tänä vuonna siis uusi yritys, tällä kertaa lähdin matkaan Sannan kanssa.

Herätys on neljältä aamulla, joten pitäis mennä hyvissä ajoin nukkumaan. Edellisen viikonlopun liskodiskot on onneksi juuri kärsitty, mutta eihän tuo uni siltikään yrittämällä tule. Uskomatonta, miten aivot voivatkin prosessoida yhtäaikaisesti useita, toisiinsa mitenkään liittymättömiä tietoja, jos yrittää väkisin nukahtaa. Päässä pyörii samanaikaisesti ainakin jotain turhaa tietoa siitä, kuinka keho tarkkailee veren pH-arvoa säätelemällä hengityksen nopeutta, sekä joku muutaman vuoden takainen uutinen siitä, kuinka joku nainen leikkasi miehensä kullin irti ja laittoi sen jätemyllyyn. Väsyneenä siis lähdetään liikenteeseen.

Päätän olla ottamatta vielä Tampereen lentoasemalla kaljaa. Juon sen sijaan Virgin Mojito -nimisen smoothien, joka ei maistu mojitolta. Kaikissa sämpylöissä on jotain lihaa välissä, joten päädyn syömään lähmäisen croissantin. Keho varmaan luulee, että on kännipizzan aika, kun on näin kauhea nälkä näin viideltä yöllä.

Helsingin kentällä pidättäydyn edelleen alkoholista, mutta jatkamme aamiaista käymällä ensimmäistä kertaa ikinä Burger Kingissä. Aika hirveää pullamössöähän tämä on, mutta eipä tämmöistä ole varmaan tarkoituskaan selvinpäin syödä.

Lentokoneessa edge katkeaa. Kahvin seuraksi tulee Chivas Regal 12 yo. blended scotch whisky, sekä Karhun A-olut. Viskipullo on oikeaa lasia, mikä antaa hienostuneen vaikutelman. Muutenkin viski on mielestäni aivan hyvää, joskin liian makeaa. Karhun A täydentää viski + kahvi -komboa yllättävän hyvin. Itseasiassa kahvi itsessään taitaa olla tämän kolmikon heikoin lenkki.

Sannan arvio: Viskin maistelu tälleen yhdeksältä aamulla kuulosti ihan kauheelta ajatukselta. Mut toisaalta, lomallahan tässä ollaan! Suoraan pullosta ei kauheesti saanut mitään tuoksuja irti, mutta mukista nuuhkutellessa tuli jotain ehkä karamellisia tuoksuja. Maussa aika paljon tammea ja vaniljaa. Varmaan ihan okei viski, jos näistä jotain ymmärtäs.

Manchesterin junassa juon kentältä ostetun Tetley's "Smooth Flow" -bissen. Kuohuu ensin ihan vittuna ympäri junaa, maku muistuttaa auki unohtunutta, väljähtynyttä Guinnesia. Viimenen Tetley's mitä pitää ostaa.

Aamupalaa menee niinku Huikkiksella ja Murtosella Ruotsissa. Kolmas aamupala, Alabama's-nimisessä nuoriso/hipstermäisessä mestassa. Söin Maple Cured Salmon Bagel -nimisen härvelin. Tässä oli ainakin sitä lohta, avokaadoo, rucolaa, uppomuna, jotain nachoja, chiliä, kyl te tiiätte. Oli kyl helvetin hyvää. Sopivasti yhdistyivät terveelliset ja epäterveelliset maut. Ruokajuomaksi cappuccino, kun tääl piti odottaa 11 asti ennenkuin cocktailtarjoilu alkaisi. Sanna söi jonkun tommosen uppomunahässäkän.

Kellon lyödessä 11 siirrymme cocktailmenun kimppuun. Sanna otti Breakfast Martinin ja itse otin Espresso Martinin. Tossa Sannan oli jotain marmeladia ja omani maistu kahvilta. Oli just semmoset mitä nimi antoi odottaa. Maistui kyllä.

Vinyl Exchangesta tarttui mukaan Creemin LP matkalla The Fringe -nimiseen baariin, jossa on hanassa hyvä valikoima bissejä, aina muutama real ale ja real cider kierrossa myös. Ihan vitun kuuma muuten täällä maassa tänään! Neljästä real cider -vaihtoehdosta kolme on yli 8 prossasia ja yks 6-piste-jotain. Pitää tässä vaiheessa päivää tyytyä kuuspinnaseen. Tää on ihan super oranssin väristä, niinku joku mehukatti, kaunista. Tää on kuitenkin joku Thatcher'sin sidu, elikkäs aika pro-meininkiä. Suht ammattimainen maku siis, ei mitään kiljunpaskaa. Sanna otti Ray Of Sunshine Golden Alen. Nää ei oo mitään hirveetä kiristystäkään, karvan alle pari puntaa tommonen puolikas pintti.

Takapihalla on tämmönen aika kirjaimellinen beer garden. Vähän niinku jonkun siirtolapuutarhapläntin pihaan ois tuotu parit pöydät. Vai oisko tää niinkun siirtomaapuutarha, Briteissä kun ollaan? Aurinko mollottaa ihan hulluna ja hiki valuu, niin kyllähän tässä siideri maistuu. Vaikka allekirjoittaneen hampaat huutaa hoosiannaa näistä siidereistä, niin kyllä ainakin tässä vaiheessa tuntuis hyvältä idealta käydä toi real cider -valikoima läpi.

Sanna: Käytiin tosiaan siellä Alabama'sissa aamiaisella. Olin Peten puheista saanu sen kuvan, et se ois tosi kämänen pulju, missä on jokin vihanen mies töissä. En sit tiedä mistä paikasta ollaan puhuttu, mutta tää se ei ollu. Ruoka oli hyvää (otin uppomunia pinaatilla ja hollandaise-kastikkeella), mut jos jostain pitää valittaa, niin musat oli ihan VII-TUN kovalla. No, mutkien kautta tultiin tänne Fringe-baariin ja täällä on kyllä mukava hengailla. Ihan ku ois jonkun tutun takapihalla juomassa kaljaa. Niin tosiaan, otin ton Ray Of Sunshine -oluen, en muista miltä panimolta, mutta oli kesäisen maukasta! Suunnittelen myös ottavani seuraavaksi mansikkakriekkiä, mutta en tiedä viittiiks mennä niin pitkälle näissä kesäjuomissa.

Näköjään täältä löytyi yllättäen kuva mansikkakriekistä.

Seuraavaksi ihan vitun hämmentävä juoma. Jatkan real cider -hanoja eteenpäin ja sieltä tulee tämmöinen Moonshine Cider -niminen tapaus. Melkein täysin läpinäkyvää, lähes hajutonta ja maku on vähän kun ois laitettu 1/10 Fizziä ja loput todella mietoa saippuavettä. Mutta tässä on vaan tosiaan sitten sen 8,4% alkoholia kuitenkin. Kaksi puntaa tämäkin. Alkoholi tuntuu ainoastaan pienenä lämpönä niellessä ja kohinana aivoissa. Varmaan aika vaarallista kamaa!

Ihmettelin muuten, kun useemmassa tän paikan arvostelussa oltiin ylistetty tän mestan pisuaaria, mutta oli kyllä tosiaan aika majesteettinen kusikokemus. J. Duckett & Sonsin veistelemä, koko seinän kokoinen, kolme erillistä loossia käsittävä posliiniteos sai olon tuntumaan siltä, kuin kusisi jonkun historiallisen kirkon semmosen lasitaideteosikkunan päälle! Simply great!

Hörpin myrkkysiideriäni varovasti kuin mummo heikoilla jäillä, mutta päähän se meni kuitenkin. Piti alkaa ettimään kikkeripöytää jostain, ennenkuin olisi liian humalassa pelaamaan. Päädyimme outoon, The Green -nimiseen kaksikerroksiseen sporttibaariin, jossa on sisällä golfia, karaokea ja kaikki pelit mitä kuvitella saattaa, mutta ei lisäksemme ketään muista asiakkaita. Kikkeri maksoi punnan ja se oli huonosti huollettu semmonen pleksikantinen peli, mimmonen oli ehkä klubilla tai jossain joskus aikoinaan, ohuet ukot. Yhen pelin (5-4 mulle) jälkeen lähdimme tämän oudon paikan oudolle terassille ja ovi lukittautui perässämme.

Tässä vaiheessa hommat muuttuivat todella hämmentäviksi. Pihalla ei ollut mitään varjoa ja lämpöä oli joidenkin lähteiden mukaan peräti 26 astetta. Ulkoa olisi ollut kaksi reittiä pois, mutta toisella puolella oli jokin pieni silta, jonka alla majaili aika kuumottavan oloista porukkaa verkkareissaan ja joilla oli jostain syystä rivi jotain ihmisen kokoisia häkkejä, tyhjiä onneksi, vielä. Toista ulospääsyä vartioi jostakin helvetin jurakaudelta ilmestyneet hevoisen kokoiset sorsat. En ole eläissäni nähnyt mitään noiden jättilintujen kaltaista eläintä. Tuntui niin hämmentävältä, että jos veisi jollekin Hollywood-mogulille juonikuvauksen tämmöisestä tositapahtumiin perustuvasta tarinasta, ei kukaan taatusti edes uskoisi. Aurinko porotti ihan yhtenä kyrpänä ja nauttimani, Karhun makuinen Hop House Lager 13:kin, muuttui kuplivan kuumaksi. Juuri kun olimme Sannan kanssa hyvästelemässä toisemme dinolintujen tai sillanalaisten hyökkäyksen varalta, avattiin terassin ovi sisäpuolelta joillekin kahdelle paikalle eksyneelle aasialaismiehelle ja pääsimme livahtamaan sisään turvaan. Kerroinko, että oli ihan vitun kuuma?

Kello löi viimeinkin kolme ja pääsisimme heittämään reput sun muut ylimääräiset kamat hotellille. Menin kuitenkin auringonpistospäissäni lupaamaan Sannalle, että menisimme vielä matkalla hakemaan Primarkista itselleni shortsit ja Sannalle joku viileämpi mekko, sekä pitkä lista muita asioita, joita en tyhmänä kuunnellut loppuun. Löysin shortsit ja pääsin läpi Primarkin oudosta, mutta jollain tavalla järkevästä, sovituskoppiesteradasta. Sanna oli kuitenkin kadonnut shoppailemisen tapahtumahorisontin tuolle puolen.

Vessatti, joten lähdin Primarkista pihalle etsimään sellaista lähistöltä löytyvää turistimaista Shakespeare-nimistä pubia, mihin voi mennä ja siellä kusta. Onnistuin kuitenkin vielä eksymään, mutta muutaman uuden yrityksen jälkeen löysin paikalle ja kusin. Sen verran kerkesin siinä kuitenkin harhailla, että Sannakin tuli sit melkein heti perästä. Ostettiin kaljat, mutta jätettiin ne kuitenkin kesken ja mentiin viimeinkin hulppeaan hotellihuoneeseemme, joka oli hulppea.

Oli tarkotus ottaa tässä välissä päikkärit, mutta sen verran oli ehtinyt jo bönthöä tässä kiskoa, ettei viitsinyt haaskata. Lähdin vähän edeltä kokeileen pikkuisen punk-hommia tälle päivälle. Suunnistin yhdelle festarin keikkapaikoista, Thirsty Scholariin, joka on sillan alla sijaitseva pubi. Sillan alla muiden sillanalaisten kanssa tuntui mukavalta. Pöydässämme istui yks ukko Etelä-Afrikasta, yks Skotlannista, yks Liverpoolista ja yks jostain Manchesterin ulkopuolelta. Aksenttien kirjo oli aika mielenkiintoinen, mutta se ei haitannut, ennenkuin paikalle saapui kaksi tyyppiä Nokialta. Nokian murre on kyllä ihan kamalaa kuultavaa. Sanna tuli kans paikalle. Yritin selittää liverpoolilaiselle kuinka Sannan nimi sanotaan ja järkeilin jotenkin et helpottais kun näytin aurinkoa ja olin silleen, eka tavu on "san". Liverpoolilainen osoitti kans aurinkoa ja huusi täysillä "SÖN!! SÖN!!". Luovutin.

Join täällä hyväksi havaittua Bootleg American IPAa, joka maistui jo viime vuoden festareilla hyvältä, ja niin nytkin. Bissejen jälkeen lähettiin hakeen festarirannekkeet ja kattoon yks bändi. No Matter näytti ja kuulosti niin paljon Nimrodin aikaselta Green Daylta, että oli vaikea välillä sanoa, soittivatko noi covereita vai omia biisejä. Tai rumpali näytti kylläkin Jaanilta. Itkin onnesta kuitenkin tietenkin.

Sit oltiin menossa Brewdogin viereen Rudy's-nimiseen pizzeriaan, jonka pitäis olla kova sana. Ja oli kai se. Joku 1500 partaäijää tai jotain muuta blogaajaa odotti pizzojaan. Tunti olis ollu jonoa. Näitä Rudy'sejä on Manchesterissa kaks, niin otettiin taksi alle ja lähettiin näitten alkuperäseen, vähän pienempään toimipisteeseen vähän syrjemmässä. Tääl pääsikin heti istumaan. Joku hyvä minttunen drinksu tuli pöytään ja viimein päästiin syömään herkullista Mutti-kastikkeen ja basilikan makuista margheritaa. 5/5! Muistutti maultaan hyvin paljon Lucan pizzoja Tampereella, eli aikas täydellistä.

Sit piti mennä Port Street Beer House -nimiseen kehuttuun paikkaan juomaan bönthöä, mutta siellä oli taas toiset 1500 partasuuhipsteriä. Tultiin tien toiselle puolelle tyhjään sporttibaariin, jossa juon nyt ihanaa, marjaisaa Strongbow:n Berries herkkujuomaa. Ihan loppuun asti ei jaksanut kuitenkaan tuoppia vaan ruvettiin luovuttelemaan tältä illalta jo tässä kympin aikaan. Käytiin vielä Tescosta hakemassa muutama kalja jääkaappiin varmuuden vuoksi. Tescosta ei saanut Buckfastia, eli boikottiin meni tuo paskafirma. Otin sen sijaan pienen pullon halvinta viskiä. Yhentoista aikaan oltiin jo varmaan vetämässä sikeitä.