Toisena juomana ehkä joku gin-pohjainen, aikuismainen drinksu, ei temppuja. Sannan juomassa oli keppi mikä sytytettiin tuleen.
Tän jälkeen mentiin semmoseen intialaiseen street food -mestaan, elikkäs intialaista sapuskaa, mutta ehkä vähän semmosella modernimmalla twistillä. Kaikki safkat oli kasvista, useempi vegaaninen vaihtoehto. Tää paikka oli niitten suomalaisten mimmien suosittelema, ketä nähtiin eilen siellä aamiaismestassa. Kiitokset heille, oli nimittäin hyvää pöperöä! Annosten hinnat oli jostain 4 punnasta ehkä 6,5 puntaan. Sanna otti pari halvempaa annosta, ite tyydyin yhteen tommoseen 6 punnan kotijuustohommaan. Kuvia ottaessa pitäis muistaa, ettei söis ruokia ennen kuvan ottamista.
Maistoin kaikkea ja kaikki oli hemmetin hyvää. Tääl oli myös hiton hyvät bissevalikoimat. Join ehkä jotain IPAa, joka oli hyvää. Ehdin miettiä päässäni, että aika hauskaa, että intialaisessa paikassa myydään IPAa, ja siitä noin 5 sekuntia myöhemmin tunsin itseni melko idiootiksi. Tää vaikutti semmoselta paikalta, että tässä ois voinut istua pidempäänkin maistelemassa juttuja, mutta itse lähdimme menemään. Bundolobust oli tän paikan nimi, näköjään Googlen mukaan alkaa olemaan jo jonkin sortin ketju, ainakin Lontoosta ja Leedsistä ilmeisesti löytyy Manchesterin lisäks toimipiste. Tää oli semmosessa paikassa, että tästä ei kyllä osais ettiskellä mitään kelpo ruokapaikkaa, jos ei tietäis mihin on menossa, Piccadilly 61.
Ainiin, tässä välissä oltiin käyty Primarkissa, josta ostin itselleni kesäisen flamingopaidan. Kävin tyytyväisenä ruokailun jälkeen vaihtamassa sen vessassa päälleni. Tämän jälkeen piti käydä vielä levykaupassa ostamassa pari levyä, kun olin jostain syystä nostanut vielä turhaan 40 puntaa käteistä automaatista. Löysin The Flexin LP:n ja jonkun The Sex Vid -nimisen jenkkibändin LP:n, josta muistelin kuulleeni joskus joltain jotain.
Sit mentiin Port Street Beer Houseen, kun siellä oli nyt tilaa. Join jonkun savun makuisen bissen, joka ei ollut niin hyvä. Sanna joi jonkun hyvänmakuisen greippisen. Tästä lähettiin juna-asemalle, jossa treffattiin Natli ja Pekka.
Meille tuli aamulla lennolle lähtöselvitystä tehtäessä kyssäri, että kun lento olis ylibuukattu, niin haluttaisiinko vapaaehtoisiksi jäämään koneesta korvausta vastaan. Natli ja Pekka oli ainoot, jotka olivat meidän lisäksemme vastanneet myöntävästi tohon kyssäriin ja vielä meitä ennen.
Join junassa yks yö ostamani tölkin John Smithin Extra Smoothia, samalla kun Natli kertoi käynnistään Leedsin Emmerdale Studio Experience -hässäkässä. Kuulostais siltä, että tommosen pitäis olla vähän kun kummitusjuna nuorille ihmisille, mutta Natli on ehkä vähän tommonen vanha sielu. Pekka oli aika hiljaa.
Jouduttiin Pekan kans molemmat turvatarkastuksessa johonkin ylimääräseen kenkien pois ottamis vittuiluun. Joka saatanan vitun kerta. Tommoset vitun lentokentät antaa ehkä tämmöselle vihreähiuksiselle kaverille pienen maistiaisen siitä, miltä esimerkiksi rasismi saattais maistua.
Muistin, että Manchesterin lentokentältä saa Jaipuria pumppuhanasta, niin sitä sitten. Jonkin verran hiluja oli vielä lompsassa ja hyllyssä näky Hendrick's-pullo, niin sitä sitten kaveriksi. Hendricksi oli vaan kuitenkin loppu, niin otinkin Bombayn tai jonkun tonicilla. Manchesterin kentällä on myös iso, puoliks ulkoilmassa oleva röökialue, joka on iso plussa näinä röökaajien kannalta nihkeinä aikoina.
Ylibuukkaushommeli meni lopulta kuitenkin niin, että ylibuukatut tyypit oli oikeestikin jättäneet saapumatta, ja Natlit ja Pekatkin joutuivat nousemaan suomen koneeseen. No, nyt ollaan täällä koneessa sitten ja tilasin vielä kahvin Baileysillä ja Karhun A-oluen. Kysyin etukäteen, käykö nykyään kortti koneessa ja vastaus oli myöntävä. Kaljan sun muut saatuani kävikin ilmi, että electroni ei toimikaan. Kiltti lentoemo antoi kuitenkin koko tsetin minulle 5 eurolla, joka lompakosta löytyi. Tosi kiva! Ja tämmöiseen mukavaan muistoon voisikin tämän tarinan päättää! Euro kaikille, jotka luki joka osan alusta loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti