sunnuntai 13. toukokuuta 2018

O2O-bönthömessut, Pakkahuone 12.5.2018

Lahtisen Teemu, eli Bönthöö Bönthöö -nimellä esiintyvä olutblogaaja/olutukko, oli laittanut aamulla kyselyä, että pääsisinkö johonkin Pakkahuoneelle messuille Olutpostin haastateltavaksi. Olin ollut tässä koko viikon hirveässä kesämiesflunssassa ja aamulla rohisi vielä hengitys niin pahasti, että tuntui, että oli pakko kieltäytyä. Meillä on kuitenkin kämpässä just menossa julkisivuremontti, sisällä on hiton tunkkaista ja joku tsiljoona astetta lämmintä, joten suihkun jälkeen oli joka tapauksessa lähdettävä pihalle viilentymään. Kahvin ja seitan-Kapsalonin nauttiminen Rillingissä onnistuikin ihan hyvin, joten rohkastuinkin vielä kysymään, olisiko Pakkahuoneella vielä jotain meininkiä. Haastatteluhommat oli jo pistetty pakettiin, mutta Teemu lupasi nimen listaan, jos tulisin kirjoittelemaan jotain juttuja. Näin siis tehdään.

Sain houkuteltua aveciksi mukaan parhaan kaverini Janen. Jane oli tosin vielä reenaamassa tai jossain, joten lähden itsekseni edeltä Pakkahuoneelle. Katoin Tiketistä, että liput tänne makso normaalisti 23 euroa. Ilmeisesti tääl ois jotain esiintyjää ja semmoista. Henkilökohtaisesti suhtaudun melko varauksella olutmessujen esiintyjiin, sillä monesti ne häiritsevät kaljanjuomista, minkä lisäksi nostavat pääsylipun hintaa inhottavasti ylöspäin. Paikanpäällä tosin selviää, että tänne on nyt väen puutteessa laitettukin ilmainen sisäänpääsy klo 19 asti. Vähän sellainen ikävä fiilis tässä on, että joku on lähtenyt vähän liian iso vaihde silmässä järkkäämään tätä hommaa, ja homma ei ole mennyt aivan putkeen. Mutta tulta päin.

Jouduin syömään matkalla flunssaani pahanmakuisen sinkkipillerin, jonka maku pitäisi saada nyt huuhdeltua pois jollakin oluella. Kalevan panimon Mr. Brownie tarttuu matkaan. Sinkki ikävä kyllä ottaa makujen taistelussa niskalenkin tästä melko hennon makuisesta brown alesta. Käyn juttelemassa muutaman sanan Sulvin kanssa, joka on täällä ovea vartioimassa. Sitten alkaakin ysärimusabingo.

Ensimmäinen biisi Nylon Beatia ja heti osuu. Enpä olisi kyllä tätä tunnistanut, mutta näemmä bingoemäntä kertoo joka näytteen jälkeen mikä artisti on kyseessä. Aika jännä, olisin kuvitellut, että tässä olisi ideana nimenomaan koittaa itse tunnistaa oikeat vastaukset? Menepä ja tiedäpä. Bingon vetäjällä on kova show päällä, harmittaa vähän sen puolesta, kun se näyttää vähän oudolta tällaisessa isossa, tyhjässä hallissa. Mutta full support, että vetää silti täysillä! Joku saa heti ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa, eli viiden ensimmäisen artistin jälkeen, bingon. Muille ei jaeta siis mitään armoa.

Meikällä alkaa Princen jälkeen ensimmäinen vaakarivi täyttyä. Aah, Prodigy napsahtaa lappuun, vaakarivi yhtä vailla. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun odotan, että Shania Twain alkaisi soimaan. Joku kuitenkin bingottaa samaan aikaan hiljaisella äänellään.

Scooter nostaa tunnelman kattoon, mutta ei ikävä kyllä löydy omasta lapustani. Mikään ei osu pitkään aikaan ja jossain vaiheessa joku muu huutaa bingon. Pelini näyttää olevan pelattu, itselläni ei ole yhtään valmista riviä. Rednex tässä kohtaa vituttaa. Green Day sentään osuu, mutta joku huutaakin samalla bingon ja voittaa himoitun ruotsinristeilyn.

En taida maistaa suullani mitään. Nenästä alkaa valua niistäessä verta. Mr. Brownie on kohta lopussa, mutta en ole saanut tästä vieläkään oikein mitään irti. Pitää nyt kuitenkin vielä testata oliko vika täysin makuaistissani vai Mr. Browniessa itsessään. Terassilla on myös hullun kuuma. Janea ei ole vielä kuulunut, eikä Lahtistakaan ole näkynyt missään. Käyn hetkeksi takaisin sisälle tsekkaamaan meininkiä.

Sisällä alkaa joku paneelikeskusteluhomma. Lavalla on, öööö, Lappalainen ainakin, sitten Plevnasta joku ja Olutpostista joku Zykä tai joku. Otin Plevnalta tommosen Lime Sour -bissen. Suussa maistuu edelleen veri ja räkä, mutta tämä bisse pistää jo vähän kampoihin. Keskustelu on hyvin kuivakkaa. Ajassa ollaan menty taaksepäin jonnekin kieltolain tuolle puolen. Lähden takaisin ulos hikoilemaan.

Sen verran osaan sanoa tästä Lime Sourista, että tämä on hapanta. Sen tosin olisi kokemattomampi oluenmaistelijakin osannut sanoa jo nimestä. Antaisin tälle yhden mahdollisuuden ilman flunssaa, mutta saattaa olla, että tämä ei ole erityisen hyvää. Pitää ottaa seuraavana vertailukohdaksi Plevnan sima, koska tiedän tarkkaan, miltä sen pitäisi maistua. Lopetin vuodenvaihteessa Mynthonien syömisen, koska kahden lohjenneen hampaan jälkeen sain kuulla, että niiden päivittäinen syöminen on erittäin haitallista hampaille. Nyt kyllä maistuisi Mynthon suussa. Yritän pyöritellä tätä hetken lasissa ollutta Lime Souria vielä suussani. Onkohan tässä ton happamuuden lisäksi jotenkin semmonen vehnäolutmainen maku.

Jane saapuu paikalle ja kiroaa järjestelyjä. Janen hakiessa lasiaan, kaivan taskusta sille varmuuden vuoksi ottamani musabingolapun ja huomaan kauhukseni, että tässä ois ollu kaks voittavaa riviä. Hemmetti. Niin lähellä, mutta niin kaukana.


Jane: Kesken tiukan vipunostosarjan sain Petriltä kutsun olutfesteille. Siinä hetken punnitsin elämäni vartalon rakentamisen ja oluen välillä, mutta lopulta päädyin olueeseen. Siihen paikkaan loppui dietti, mutta ei tässä mihinkään missikisoihin olla menossakaan. 
 
Sain nimeni(plus yksi) listalle, vaikka tänne mitään ei maksanutkaan. Aika vähän porukkaa mikä on hieno juttu! Lasi maksoi 2€, en tiedä, saakohan tuon pitää. Ei kyllä ole mikään kovin kaunis lasi. Sitten piti ladata rahaa kortille, mutta Petri näistä on varmaan jo maininnut, niin ei näistä sen enempää.  
Ensimmäinen olut tuli haettua Pyynikin Panimon kojusta. Pyynikin Panimo on omissa kirjoissani saavuttanut hyvän panimon maineen, eikä Black IPA pettänyt. Ei tää nyt mitään erikoista ole, mutta hyvää silti. 8,5% on aika iso luku, mutta ei kyllä mausta huomaa. VITU AWESOME KUN AURINKO PAISTAA.

Vertailujuomani, Plevnan Panimosima, on nyt kourassa. Hyvin tässä huomaa, mikä mättää makuaistissa. Tuttu siman maku maistuu suussa, mutta aivan kuin joku olisi kääntänyt maun volyymia pienemmälle. Lisäksi suussa maistuu ylimääräisinä makuina rauta ja kuivuus. Tää simajuoma on kyllä niin hyvää, että tää on tällasenaankin ihan 3/5, suosittelen flunssajuomaksi. Pitää tosin huomauttaa, että tähän festariannokseen ei kuulunut sitruunaviipaletta, kuten ravintolassa, mutta päästän tästä nyt huomautuksella.

Lahtinen saapuu kans paikalle, ilmeisesti Sohosta syömästä. Vaihdellaan kuulumiset ja sössötetään. Sain kaulaan tämmösen Staff-lätkän, millä saa ilmaista kaljaa. Sulvi näki tän homman ja tuli muistuttamaan Pakkahuoneen sheriffien valtaoikeuksista.



En oo tottunut tämmöseen lahjontameininkiin, mutta kävin häpeillen hakemassa lätkälläni Soundville-Panimon IPA:n. Tai välissä kävin hakemassa pöydästä tyhjän lasini, jonka unohdin joka ainoa kerta. Teemu kehui näiden vehnäbisseä, mutta otin eka tän IPA:n siis. IPA maistui hyvältä jopa vaimennettujen superaistieni kanssa. Tässä välissä oli niin paljon sössötystä, etten muista miten tarkemmin makuja enää kuvailla, mutta tää oli paras juoma tähän mennessä. Kiilaa ohi simasta sen tuttuuden vuoksi. Vehnäolut oli todella jees kanssa, vaikka en lähtökohtaisesti ole vehnäoluiden suurin ystävä. Meni höpistessä mainiosti.

Pyysin Teemulta kanssa jotain kommenttia päivästä. Teemun kirjoituksesta tuli mieleen se OZ:in eli Kylmän Ringin ukko, joka ei osannut kirjoittaa, mutta pisti paperille sairaita riimejä jollain itsekeksimällään symbolikielellä. Koitan nyt saada tämän käännettyä, mutta pistetään varmuuden vuoksi screengrabbi tosta alkuperäsestä vielä.



 Teemu: SOUNDVILLE: DORKAA, MUTTA HYVÄÄ BRÄNDÄYSTÄ. OLUT PUNASTA PRUST TYKITYSTÄ.
SIPERIA: TAMPERE!
VEGEM: NOT DOG - YES DOG
TAPAHTUMA: TYHJÄ
ALUE: SEKAKÄYTTÖ
                                                                                       
Jane oli tässä välissä kerennyt kanssa kokeilemaan paritkin oluet.

Jane: Plevnan Lime Sour -olut ei kyllä oluelta paljon maistu. Sopii hyvin kesään, vaikka kesä ei vielä olekaan. Ja nyt tuli flashback Belgian reissulta (Jane pyysi laittamaan tähän kohtaan linkin tohon meiän vanhaan Belgia-blogijuttuun, mutta en kehtaa kyllä linkittää vanhaa blogia mihinkään. Ne tietää ketkä tietää T: Pete). Siellä tuli kaikista oluista mieleen joko kesä tai iso alkoholi%. Tai sitten aika on kullannut muistot!!!! 
Lisäys: Mitä enemmän tätä juo, niin sen paremmalta alkaa maistua, mutta niin kai kaikki oluet tekee!? Harmi, että on niin paljon valinnanvaraa niin ei viitsi santsata.
Oli muuten sekavat ohjeet lasin pesemiseen. Ohjeissa käskettiin katsomaan miten muut pesee lasinsa, mutta kun täällä ei ole ketään muita :D :D :D :D :D 
Kostoksi EN pese ollenkaan. 
Teemu kehui Plevnan Siperia-olutta, niin piti sitten testata. Tässäkin joku GDMN 8%. Maistuu samalta kuin se aikaisempi black IPA, tai sitten aika on kullannut muistot.


Lopuksi hain vielä rahalla Pyynikiltä Cloudberry-saisonin ja cherry-siiderin. Pidin tästä saisonista oikein kovin. Lakkahan on puolukan kanssa pahin marja, mutta näemmä ihan hyvää vedellä ja alkoholilla jatkettuna.

Sitten tämä cherry-homma. Ihan kun oisin puhunu tästä jossain aikaisemminkin, mutta käydään nyt nopeasti läpi. Elikkäs oltiin joskus Pyynikin laivalla, kun valittiin näitä makuja noihin siidereihin. Kirsikka voitti ansaitusti, mutta oli puhetta, että tähän laitettais sit oikein kunnolla sokeria. Lopullisessa tuotteessa ei ole sokeria kuitenkaan paljon yhtään ja se tekee juomasta hyvin tylsän. Hyihyi.




Tässä vaiheessa iltaa panimot näköjään purkivat kamansa ja ihmiset heitettäisiin pihalle siihen asti, kunnes artistit aloittaisivat. Todella hämmentävä kuvio. Sheriffi sai sentään ottaa rennosti.



Teemu ja kaverinsa olivat kanssa lähdössä, mutta päätettiin tässä ennen lähtöä ottaa vahinko takaisin ja kuvata amatöörivideo aamulla tekemättä jääneen haastattelun paikkaajaksi. Seuraavassa siis kymmenen minuuttia, josta ei kyllä heti arvaisi, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni kameran edessä haastattelijana/haastateltavana. Teemuhan on tietenkin vanha konkari. Jane kuvasi.




Lähettiin Janen kanssa tästä sit kans Rillinkiin taas syömään. Jätin vielä hautumaan, josko jaksais tulla kattomaan Asan illalla, kerta oli nimet listassa ja kaljalätkä kaulassa, mutta eipä sitä enää syömisen jälkeen jaksanut kikkailla, vaan lähdimme Janelle katsomaan Suomen peliä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti