lauantai 30. joulukuuta 2017

Aikuisblogi veikkaa: Toto-ilta Player's Housessa

Olen vuosien varrella seissyt varmasti aika muutamat kerrat Player's Housea vastapäätä, Sohon edessä vetämässä röökiä, mutta näihin päiviin asti tuo paikka on kuulunut harvinaiseen joukkoon, eli Tampereen keskustan baareihin, joissa en ole käynyt. Hiljattain kuitenkin uteliaisuus voitti ja kävimme Sannan kanssa tutustumassa sisätiloihin ja havaitsin talon tapoihin kuuluvan Toton pelaamisen. Tuolloin kerkesin veikata vaan yhdellä kierroksella, joka meni täysin vihkoon ja baarikin meni pian kiinni, mutta Toto-kärpänen ehti puraista sen verran, että näin pari päivää ennen joulua tuntui luontevalta mennä kokeilemaan onneaan joululahjarahojen hankkimisessa pidemmän kaavan mukaan.

Tulin ensin Sohoon syömään ja Turo ehdotti myös shakkipeliä siellä, mutta saapui paikalle ilman shakkilautaa, joten pelit jäivät pelaamatta. Join myös tuopillisen Fullers Old Winter Alea, joka oli kaljan makuinen kalja, eli ns. olutkalja. Ravit Turussa alkoivat muistaakseni noin kuuden aikaan ja siirryimme Player's Houseen juuri hetkeä ennen ensimmäistä lähtöä. Ehdin just lyödä ensimmäiselle kierrokselle voittajavedon ja hakea Pyynikin Kirsikkasiiderin.

Olin joskus tuolla Pyynikin panimolaivalla esimaistelemassa näitä eri siiderimakuja ja oma suosikkini oli tuolloin juurikin tuo kirsikka. Nuo maisteltavat oli tavallaan pelkkiä pohjia, eli niissä ei ollut mitään makeutusta tai muuta, mutta silloin oli puhetta, että tämä kirsikka voisi olla loistava, jos siinä olisi vaan niin perkeleesti sokeria. Jostakin ruokosokeristakin taisi olla puhetta. Tässä valmiissa ei kuitenkaan ole läheskään tarpeeksi sokeria, tosi vetinen esitys.

Eugene Web oli veikkaamani hevosen nimi, Kyösti Hagert kuskina. Pettymys. Olin keskittynyt siideriini, niin en oikein nähnyt mitä ruudulla tapahtui, mutta kolmanneksi kuulemma tuli tämä heppa.

Turo on ehtinyt tutustua ravilehteen ensimmäisen lähdön aikana ja todistusaineiston perusteella ehdottaa seuraavan lähdön voittajaksi numeroa 3, Ohikiitävä, mutta ei kuitenkaan pelaa rahaa. Ohikiitävä on ollut koelähdössään päätösringin kingi tai jotain, kuulemma. Itse pelaan numeroa 5, Hurmaava Oiva, kuskinaan Arto Hamnar.

Hurmis lähtee ihan vitun laiskasti, nro 3 Ohikiitävä pitää kisan kärkeä koko vitun rallin. Hurmis jää sumppuun kahen muun hevosen taakse ja kusee kaiken. Ennen lähtöä keskustelimme Turon kanssa, mitä nro 3:sta kerrottu juttu "vetävä tyyli" mahtaa tarkoittaa. Itse epäilin, että se tarkottais jotakin sellaista, että se laahais jotenkin jalkaansa perässään. Turo ärsyttävästi sanoi kisan lopussa, kun Ohikiitävä oli vetänyt porukkaa koko hemmetin kisan, että "tätä se vetävä tyyli varmaan tarkoittaa", katsoen minua ärsyttävän ylimielisellä naamallaan.

Pyydän Turolta vielä kommentteja edellisestä lähdöstä, mutta en saa niitä. Onneksi oikea kaverini Jane on nyt matkalla paikalle. Vedän yhden kaksarin suoraan veikkauslehden vinkkien mukaan. Yritän päästä tylsästä siideristä nopeasti eroon, että saan uuden juoman samalla kun käyn tekemässä veikkauslapun.



Kaksariin hevoset 3, Tementikko ja 5, Holari, näistä lupaillaan, että vetäis lopussa hyviä nousuja. Holari vetää kisaa suvereenisti, mutta Tementikko ei pääse ikinä vauhtiin. Paskaa. Otin jonkun Grimbergen tumman bissen muutes. Jane kerkee mukaan lähtöön numero 4 ja meinaa pelata kaksarissa hevosta nro 2, Rikastuva, jota jopa hevosen oma valmentaja haukkui jostain syystä paskaksi veikkauslehdessä, sekä numeroa 3, Maikkis, ketä ite meinasin äänestää voittajakisassa.

Ensimmäinen sopupeliepäily näissä raveissa herää, kun valmentajansa haukkumaa Rikastuvaa veikataan kuitenkin ihan helvetisti. Janen pistämä kaksari 2+3 onkin lopulta kaikista veikatuin rivi. Ite pistin 3 ja 5, Maikkis ja Hirmu-Helka.

Maikkis tykittelee johdossa. Janen Rikastuva on kolmantena. Jane rupeaa innostumaan, näkee sieraimista. Kohta Jane on jo ihan vitun hengästynyt innostuksesta. Lopulta Janen paskahevonen juoksee mun Maikkiksen ohi ja vie homman kotiin. Jane ottaa tästä ensimmäisestä totostaan plakkariin jonkun 50 euroa! Itse haluan varoittaa ihmisiä Suomen mafian leivissä toimivasta huijarivalmentajasta, nimeltään Rosali. Pistäkää muistiin!



Seuraavassa Janen kommentit.

Jane: Rikastuva kuulosti rahaa tuovalta hevoselta ja Maikkis sen hyvältä parilta. Kauhean jännää oli ja kädet tärisee vieläkin. Olisi pitänyt vaan panostaa enemmän!

Grimbergen bisse ehkä vähän liian siirappinen ja makea, mut iha ok olutkalja. Seuraava lähtö on nuorten crazy horsejen kisa. Tässä lähdössä on ihan vitusti kilpailijoita. Löin kuitenkin kaksarin, tällä kertaa jotenkin kertoimiin ja muihin perustuen, ei nimen perusteella.

Jane: Pyynikin Amerikan IPA sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Veikkaustilanteessa antaa sopivasti itseluottamusta.

Itselläni nyt juomana Bitch De Elegance. Onnistun tilaamaan sen naismyyjältä jotenkin oudosti. "Ööö tommonen De Elegance... Bitch". Tässä lähdössä ylivoimaiseksi voittajaksi ennustetaan hevosta numero 6, Snowdon, joten laitan sen kahteen eri kaksaririviin, Snowdon + Combat On line ja Snowdon + T.M. Chagall. Ja rahaa tulee! Snowdon tulee varmasti maaliin ekana. Kakkosena ihan turpa turvassa T.M. Chagall ja Amour Kemp, mutta onneksi maalikamera laskee T.M. Chagallin voittajaksi tästä kaksikosta. De Elegance on aika mauton bisse. Sitten lähtö 7.

Jane: Tunnelma on positiivisesti jännittynyt. Voittoja paukkuu vasemmalta ja oikealta. Cherry olut (siideri) maistuu tosi lightilta.

Lähtöön 7 kaksari 82. 10 euron panos. Jännittävin juoksu tähän mennessä. Kasi juoksi hännillä melkein koko kisan, kakkonen jossain 3. ja 4. sijan paikkeilla. Lopussa kuitenkin 8 ja 2 lähti tykittelemään jostain sivulta ihan vitukseen ohi, mutta heppa nro 1 jäi kuitenkin tielle, eli järjestys 1-8-2.

Lähtöön 8 nopeesti randomilla numero 8, Emma's Honey, kerroin 30+. EH laahustaa kisan viimesenä niinku millään ei olis mitään väliä. Juodaan Janen kanssa Minttu Choco -shotit. On kyllä juomien aatelia! Toi Choco on näistä makuhommista paljon jouluisampi kun se varsinainen Winter Spice Minttu, joka oli ihan paska.

Lähtöön 9 aikaa kaks minuuttia. Numero 11, nimeltään Patman, pitää laittaa lappuun nimen perusteella, sit pikkukertoimisista Zizzy Highnessia. Pistän molemmille 3 euron voittajavedon. Jane ottaa jotain kaksareita ja toi meille myös uudet isot Choco Mintut. Lapulla näyttäs olevan kaksari 4+11, eli noi mun voittajaehdokaat, sekä yhdistelmä 4 ja 1, Star Cat. Tarina ei kerro mitä tässä lähdössä tapahtui, heh hups.

Lähtö 10 oli meille illan päälähtö ja kaikki pelasivat useempia eri rivejä. Allekirjoittaneen raportointi on kuitenkin tässä vaiheessa muuttunut melko kryptiseksi ja muistiinpanoissa on pelkästään outoja numerosarjoja, eikä mitään selityksiä niille, eikä mitään kirjoitettua raporttia koko kisasta. Ilmeisesti on kuitenkin pelattu ainakain troikka 2-10-5, 5 eurolla; kaksari 82, 1 eurolla; kaksari 3-10, 5 eurolla; kaksari 2-3, 5 eurolla sekä voittaja 9, 3 eurolla.

Turo on onneksi kirjoittanut jonkinlaisen koosteen tästä.

Turo: Tiukkaa ravia ollut tähän mennessä ja Pyynikin Panimon Mosaiikki -lager lämpenee hyvin lasissa.

Mulla ja Janella oli duot kiinni, joskaan kertoimet eivät olleet kauhean maistuvia. Suunnilleen satanen oli tarjolla, mutta Peten suosikki pilasi kaikkien vedot tulemalla toiseksi. Suklaalla maustettu Minttu on aika turha karkkiviina.



Elikkäs tämmöinen oli Toto-iltamme Player's Housessa. Ihan mukavaa oli. Itselläni jäi saldo aika reilusti pakkasen puolelle, olettaisin että Janella kuitenkin voitot kattoivat ainakin kulut. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella osallistuvani vielä uudestaankin johonkin tällaiseen tai vastaavaan toimintaan. Onkohan Darts-veikkausta missään?

lauantai 18. marraskuuta 2017

Budjettimatka Tampereen baareihin

Moro taas. En oo jotenkin onnistunut julkasemaan blogissa mitään pitkään aikaan. On ollu tarkotuksena kirjotella muutamakin juttu, mutta joko en oo saanu kirjotettua kunnon muistiinpanoja, oon hukannu ne, tai sit vaan laiskuuttani heittänyt menemään, ettei tarvis puhtaaksikirjoittaa.

Kesä kuitenkin sujui railakkaasti ja syksyllä tuli vielä käytyä tekemässä nopea festarireissu Tukholmaan lainarahoilla, niin velkaahan siitä jäi niin perkeleesti. Olinkin noiden velkarahojen keräämiseksi tässä varmuuden vuoksi kuukauden täysin bönthöttä. Nyt se on sitten kärsitty, velat makseltu ja aika nousta taas satulaan. Ettei tämä kaikki olisi ollut aivan turhaa, päätin tällä kertaa ottaa hieman opiksi ja selvittää mihin ne rahat oikein katoavat tuollaisten juomareissujen aikana.

Meinasin ensin kirjoittaa sellaisen Toimittaja Neuvoo -tyyppisen jutun, kuinka vaikka selvitä satasella viikonlopusta tai vastaavaa, mutta herkästi semmosesta käy jotkut köyhät inisemässä, että "joo hei, toi tekee tota vaan niinku yhen viikonlopun, kun jotkut joutuu kokeen tätä tiäksä joka päivä". Fair enough, mutta ei semmosta jaksa, niin tässä nyt sitten tulen vaan kirjaamaan ylös, että mihin sitä rahaa oikein palaa. On siis marraskuun ensimmäinen perjantai, sain tänään palkan, ja vuokranmaksun jälkeen siitä jää pelirahaa 451,03€. Viisi ikuisuutta kestävän työpäivän jälkeen pääsen viimeinkin "baanalle".

Ennen totaalista ryyppäämistä on yleensä järkevää syödä hyvin. Tarkoituksenani olikin mennä suoraan Sohoon kaljalle ja syömään hampurilainen niitten uudella, hyvällä seitanpihvillä, mutta tyhmänä jätkänä jätin aamulla sekä muistivihon että kameran ottamatta mukaan, joten on sen sijaan pakko poiketa vielä kodin kautta. Ostan lähikaupasta kolmioleivän sekä kolme 0,5l Keisari 25 Ginger Ale bönthöä, koska ne ovat tarjouksessa 1,39€/kpl (sis. pantin). Yksi ruokajuomaksi ja pari varalle. Lisäksi ostan yöksi yhen vihiksen, jos vaikka välttyisi näin yöpizzan ostamiselta, sekä askin vihreää Pall Mallia, jos illalla on liian kylmä kääriä sätkiä. Reissun hinnaksi tulee 13,45€.

Koitan selvitä tästä ylimääräisestä pysähdyksestä mahdollisimman nopeasti, joten nautin illalliseni ulkovaatteet päällä sohvan reunalla. Pitkän penninhän tässä säästi, mutta sanoisin, että tämä oli kuitenkin väärä paikka säästää, koska ohan nää tuotteet aivan paskoja ja muutenkin perseestä.



Pääsen tästä kuitenkin jatkamaan matkaani. Päätän käppäillä ensimmäisenä Hämeenkadulle Taproom Unitediin, kun olen nyt tässä päässä kaupunkia. Taloudellisesti järkevintä on mennä baariin yksin. Näin teen myös minäkin. Päätökseni perustuu taloudellisten seikkojen lisäksi myös siihen, että kysyttyäni about kaikkia tuntemiani ihmisiä seuraksi dokaamaan, kukaan ei halunnut lähteä.

Olin kattonut päivällä Taproomin sivuilta, että täällä ois pitänyt olla Fat Lizardin Jesus Lizard IPAa, joka on Aikuisblogissa joskus hyväksi todettu ja ois tehnyt mieli ottaa tuopillinen uusiksi. Se on kuitenkin loppunut. Otan pikkulasin Cool Head Brew:n Heavy Sunshine Tonka Beans -juomaa. Olikos tää sitä samaa, mitä oli SOPP:issa? En tiiä. Hyvää. Maistuu tolta, toltatolta, kanelilta vai mikä se on. Tää maksaa 6,50€, mikä on aika kätevää, koska illan kulut on nyt aika tarkasti 20€, helppo muistaa. Taproomissa ei vieläkään lue noitten juomien prosentteja, mikä on vähän ärsyttävää. (Nyt kirjottaessa tarkistin, että tää juoma oli malliltaan Imperial Porter ja prosentteja 8). Lisäksi TV:stä tulee jääkiekkoa. Päätän, että juon täällä korkeintaan kolme bisseä. Henkilökunta on kyllä ihan mukavan oloista. Oho, täällä ois näköjään Takatalon & Tompurin, eli lehmänpaskabissepanimon joku uus bisse. Uskaltaiskohan maistaa?



Sunshine stoutin (porterin) jälkeen käyn huuhtelemassa pihalla suuni Mynthonilla ja röökillä. Sisälle ja tiskille palatessani myyjä yllättää niin nopeasti, etten kerkeä katsomaan listaa kunnolla ja joudun ottamaan ainoan mielessäni olleen bissen, eli lehmänpaskan Kekri Pilsin. Tässä ei maistu lanta, mutta maku on samalla tavalla pistävän epämiellyttävä kuin aiemmin kolmioleivän kanssa juomassani Ginger Ale paskassa. Hinta-laatusuhde ei vaan ole samaa luokkaa, koska tämä maksaa 6€/0,3 litraa. Puolesta litrasta olis saanu pulittaa jopa 8 euroa. Sillä olisi saanut Arilta 5,75 Ginger Ale Bönthöä, panttien jälkeen 6. Olishan siinäkin irvistelemistä tietenkin. Pitää muistaa valita bisse valmiiksi ennen seuraavaa tiskireissua.

Vaihtoehtoina olisi Maistila & Olarin Suburbanned. Aika vaikea sanoa toi nimi, enkä ole aivan varma joinko ton viimeks täällä. Cool Head Brew:lta olis Watermelon Gose. Sanna oli juonu tota viime sunnuntaina jossain kaljafestareilla Helsingissä ja sano, että oli aika mautonta vai mitenköhän se oli. Sitten ois Olutpajan Maltaan Haukka. En oo varmaan juonut mitään Olutpajan bisseä ikinä. Hirveestihän tosta pelkästä oluen nimestä ei kyllä pysty päättelemään mitä toi on. En oo myöskään tarpeeksi humalassa, että viittisin kysyä mitään kysymyksiä. Ja mitäpä se auttaisikaan? Kyllähän Suomessa kysymys on ostopäätös. Tiiän, että vaikka sieltä kerrottaisiin, että se on lypsetty ihmisen kyrvästä, niin sanoisin, että "jooooh, otetaan yks semmonen vaikka sitten". Kiusallinen tauko ennen ostopäätöstä olis vaan pidempi. Kukaan ei pidä kyselijöistä, eikä varsinkaan selittäjistä!

Käyn röökillä taas ja tilaan sitten Olutpajan ihmisenkyrpäbissen kyselemättä tyhmiä. Aika helposti juotava bisse, vähän liiankin laimea. Mutta eipä ainakaan pahaa. Täällä baarissa on yks bussiäijä, kenen kans en oo ikinä jutellut. Huomasin röökille mennessä, että se huomas, että huomasin sen. Oon tehnyt poikkeuksellisesti viimeset kolme viikkoa myöhäsempää vuoroa, enkä oo siis ollut normaaleissa busseissa. Luuleekohan tuntematon bussiäijä nyt, että oon ratkennut ryyppäämään, kun en oo ollu bussissa, mutta oon baarissa? Mun kolmen bissen kiintiö täällä paikassa täyttyy tän jälkeen ja pitäis keksiä, mihin sitten menis. Menisin muuten tien toiselle puolelle Teerenpeliin, mutta ratikkatyömaan takia pitäis kiertää jostain hevonvitusta, niin ei jaksa. Tätä se närkästynyt Moro-lehden lukija varmaan tarkoitti, kun kirjoitti Hämeenkadun ratikkatöiden olevan pahempaa kuin talvisodan pommitukset. Näitä henkisiä ja fyysisiä uhrauksia on vaikea kuvitella, ennenkuin joutuu tämmöiseen tilanteeseen.

Kello rupeaa lähestymään jo yhdeksää ja noin tunnin päästä olisi lähdettävä Vastavirralle, jos mielii hengata pelkästään itsensä ja näiden harakanvarpaina ruutupaperille piirtyvien ajatuksiensa lisäksi joidenkin oikeidenkin ihmisten kanssa. On aika ruveta ajattelemaan loogisesti. Mikä on järkevää? Jos aikoo ryypätä illan, on järkevää pitää mukanaan hieman käteistä, että voi pelata rahasta esimerkiksi korttia sun muita pelejä. On siis mentävä automaatille. Mitä baareja on automaatin lähellä? Kahdet Kasvot on samassa ilmansuunnassa, paitsi väli-ilmansuunnassa. Sinne on siis järkevä mennä.

Niin joo, tää viimesin bisse tais olla kans 6€, eli välisumma tälle illalle tuolta lähtiessä kai 5 senttiä vaille 32 euroa. Tuolla Taproomissa ei kulunut ainakaan rahaa mihinkään ylimääräiseen bissen lisäksi. Nostan automaatista 40€ ja päätänkin salamannopeasti vaihtaa määränpääkseni Alanyan, mutta pysähtyessäni kävelykadulla kirjoittamaan nämä muistiinpanoni ajantasalle, puhelin soi. Langan päässä on Ovaskan Teemu (tuttu Aikuisblogin lukijoille Rebellion-festariraportin matkaseurana) ja sovitaan sitten kuitenkin menevämme sinne Kaksiin Kasvoihin.

Ulkona on ihan vitun kylmä, mutta Kaksareissa on lämmintä niin sisäilman kuin palvelunkin puolesta. Kaupungin toisiks mukavin kyyppari Sannan jälkeen, elikkäs Mirka, suosittelee Põhjala Imperial Gosea, ennenkuin ehdin itse sitä pyytämään. Ehtii myös sanoa "puolukkainen" ennenkuin ehdin maistaa ja pääni olisi kehittänyt tälle esim. jonkun oudon lapsuudentrauman kautta kunnon kuvauksen. Puolukkaiseltahan tää nyt maistuu kun tietää. 8% potkua tässä puolukkajuomassa. Todella hyvää kyllä, mutta ei maistu hirveästi bisseltä! Vitskan sai pulittaa tästä testipäivän parhaasta bissestä, pienen siis join taas, tuopillinen olis ollut melko tyyris.

Teemu tuli just sisään ja meni tilaamaan jotain. Kohta selviää mitä, niin sitten saadaan taas nauraa.
Teemu: Ostin perus Guinnessin koska panikoin tiskillä niin kuin aina. Maistui äsken polttamalta röökiltä. Silti hienoa juoda pitkäsaikaa. Peten juoma maistuu katkeralta kesältä. 
Kello on nyt kymmenen ja pitäs alkaa liikkuun Vastavirtaa kohti. En kerkee varmaan juoda enää kaljaa, niin päätän tilata tarinan vuoksi Kuukauden viskin. Menin tiskille ostamaan tommosta, kun Teemu tulikin takavasemmalta paikalle, tilas samanlaisen ja tarjoutu vielä maksamaan molemmat. Eli ollaan nyt semmoisessa ikävässä tarjouskierteessä, johon voi joutua, jos ei käy baarissa yksin.

Viski se on kyllä ihan eri huume kuin toi perus bönthö. Tuntuu jossain tuolla aivon takana mielihyvä-alueella samantien. Vähän liian imelää kuitenkin. Mutta 0 euroa maksoi nyt siis tämä, niin fuck it. Linja-automatkakin hoitui työpaikan maksamalla vuoden kausikortilla, eli kyydityksen hinta oli periaatteessa vain sieluni.

VV:n ovilla päätän katkaista tarjoamiskierteen ja maksan Teemullekin lipun sisään. Liput maksavat 10€/kpl, joten otin tässä 4 euroa takkiin, mutta uskon, että se on pidemmän päälle järkevää. Oltiin paikalla bussin kellon mukaan 22:35, joten ruotsalainen Rotten Mind -bändi oli vissiin aloittanut orjallisesti heti puolelta, koska meno on lavalla jo päällä kun tultiin paikalle. Hyvää, ruotsalaisen kuulosta musaa. Laitoin 5 euroa sotasankari Sandelsin kolmosolueen. Ihmettelen Saasta-Makelle pihalla, miten naapurissa Ruotsissa osataan tehdä tommosta menevää rallattelumusaa niin hyvin, mutta meillä tässä vieressä se ei onnistu. Saastis on sitä mieltä, ettei pitäisi tommosta tehäkään vaikka osais. Kysyin Saastikselta ja OHF-Pekalta, voisko ne kirjottaa jotkut pienet arvostelut illan bändeistä mun sijaan, koska homma sujuis varmasti hiukka paremmin. Kummatkin sanoivat, ettei tässä paikan päällä, mutta huomenna vois kirjottaa jotkut arvostelut. Ilmeisesti vain päästäkseen musta eroon, koska mitään arvosteluja ei ikinä kuulunut.

Niin tai näin, nyt ollaan jo pitkällä seuraavan bändin, eli Wastedin, keikassa. Wasted on kyllä hyvä. Kaikennäköstä ihme sakkia VV:llä. Onkohan nyt halloween? Se tuntuu levittäytyvän aika monelle viikonlopulle, ihan kun oisin viime viikonloppuna jo nähny jotain halloween-jengiä. Kai se on sit niinku jotkut pikkujoulut, aina on jotain porukkaa viettämässä. Wastedin uudet (?) biisit kuulostaa kyllä ihan yhtä hyviltä kuin vanhat. Pitää nyt mennä kuitenkin tsekkaan klassikot vähän lähempää.

Oon hukannut muistivihkoni jossain vaiheessa johonkin, mutta se löytyy onneksi myöhemmin VV:n Helenan hallusta, joka on tänään meidän puolella tiskiä. Pyydän Helenaa samalla pelaamaan pelin kikkeriä viinapanoksella. Pistän odotellessa merkille, että täällä tais olla joku aika hyvä DJ, tai ainakin ihan hyvä musa soi bändien välissä. En oo muistaakseni voittanut Helenaa ikinä kikkerissä ja ehdotinkin panosta lähinnä, että saisin tähän tarinaan vähän jotain jännitystä. Nyt kuitenkin näytti siltä, että Helena olisi melko kännissä, joten pieni toivonkipinä voitosta kuitenkin herää sisälläni. Helena vaikuttaa suuttuvan hieman kun väitän, että olisi kännisen näköinen, omien sanojensa mukaan ei ole. Pelijuomana itselläni on Iisalmi-tuoteperheen vihreä, eli Cream Ale (5,50€). Toi Cream Ale on ihan hyvää bändienkatselujuomaakin yleensä. En tiedä sainko hieman tasoitusta alussa, mutta johdan hetken parilla maalilla. Aika pian peli kuitenkin kääntyy normaalisti murskatappioon itselleni. Joudun ostamaan Helenalle Mini-sekiksen, eli onks toi nyt sitten Fernet Brancaa ja Branca Mentaa sekasin. Maksaiskohan 2 euroa?

Vikana bändinä tänään on Angerin Villen ja ketä kaikkia muita tossa nyt oli, Braineaters-niminen Misfits-coverbändi, joka soittelee aina näihin aikoihin vuodesta. Ehkä nyt on sitten halloween. Hyvä meno. Juomana nyt Iisalmen sininen eli APA (5,50€).

Keikkojen jälkeen päätetään lähtee Teemun kanssa meille pelaan Rocket Leaguee. On sen verran kylmä, että meinattiin, ettei jaksa odottaa bussia. Taksin tulossa kestää kuitenkin niin kauan, että sitä odotellessa menee kolme bussia ohi. Kyllä vituttaa. Kotona vaihdan Adidaksen verkkahousut jalkaan, Teemu on kateellinen rennoista olohousuistani. Juodaan Keisarit pois, Teemu irvistelee liioitellusti. Muistan, että olin jossain vaiheessa yötä erittäin onnellinen ja jostain syystä jossain vaiheessa näytti kuin olisin piirretyssä. Sanna tuli kotiin joskus viiden maissa ja pääsin lopulta nukkumaan joskus kuuden jälkeen. Kun ynnätään vielä taksin hinta 13,20€ menoihin, tämän päivän hinnaksi tuli laskujeni mukaan 88,15€.

Lauantai

Kolmen aikaan päivällä kömmin ylös sängystä ja rupean suunnittelemaan baariin lähtöä. Syön aamupalaksi Buranan ja vihiksen kahella soijanakilla. Aamiaiseni on närästävää laatua. Käyn suihkussa. Mulla ei oo yhtään puhtaita tai ehjiä kalsareita jäljellä näköjään. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että jos en olisi ollut kirjoittamassa tätä juttua, olisin jäänyt tässä vaiheessa vaan kotiin. Koitan kattoo pesukoneesta jotkut siedettävät kalsongit, mutta kaikki on ajettu ihan loppuun. Päädyn laittamaan puhtaat, mutta rikkinäiset kalsarit jalkaan. Pallit roikkuvat pohjassa olevasta isosta reiästä. Vituttaa.

Haaveilen hyvistä drinksuista mukavassa seurassa, mutta epätoivoisen seuranhaun jälkeen päädyn vähän ennen viittä Puntala-Tarjan kanssa Monttuun. Ostan matkalla askin vihreetä Pall Mallia ja Mynthoneita, jotain 7 euroa. Monttuun tullessa ostan ison kolmosen ja Minttu Winter Spice -shotit mulle ja Tarjalle, yhteensä 13,10€. Mintussa ei maistu jotenkin ollenkaan noi erikoismausteet. Ihan Mintulle maistuu, ehkä vähän makeammalle. Pettymys. Kalja on aika paskaa, mutta Mynthonin kanssa menee alas. Pöydässä istuu meiän kanssa jotain rokkiukkoja.



Aika krapula tässä kyllä. Hiki alkaa valua otsalta kun saa kaljaa vähän kumottua. Sijoitan 5 euroa pelikoneeseen, johonkin Saaga-peliin. En saa rahoilleni tuottoa. Tarja ei suostu lähtemään meneen Montusta, pitää vissiin tässä vielä yks ottaa. Täällä oli näköjään tullessa häppärit, nyt toi tuoppi makso 4,5€. Vastustelee aika saatanasti tää vitun Karhu. Oksennusrefleksi yrittää pyrkiä esiin, mutta saan sen vielä aisoihin. Ei ois kyllä jaksanutkaan nousta penkistä vaikka mikä ois ollu.

Saan kaljan huljuteltua kurkusta alas ja lähen Alanyaan. Jusa on yllättäen paikalla. Tilaan Newcastlen, 6 euroa, haisee pilveltä taas. Aika dänkkiä bissee. Mulla on näköjään tänään taas tämmönen supervoima, ettei oo tarvinnu käydä heräämisen jälkeen kusella. Pitäs varmaan tilata vettä seuraavan tilauksen yhteydessä.

Muistin tilata veden sekä lisäksi Solin limetsiibaleella. C-vitamiinia, aah. 6€. Alanyan takaseinän semmonen pizzerioista tuttu outo sienifallosmetsäkohomaalaus on näköjään poistettu. Oudon avaraa täällä. Tuija itteasiassa sanoo ihan nappiin, että tää paikka näyttää siltä, kun tässä ois ollu aikasemmin joku trendikahvila. Eipä tää Sollikaan oikeen miltään maistu. Pitäsköhän sitä väkisin pängetä ittensä johonkin paremmankaljanbaariin, että sais jotakin sanottavaa? Alanyassa on kyllä parhaat musat mitä missään räkälöissä. Ehkä läpällä vois käydä Sohossa, vaikka siellä kyllä vaihtuu bisset niin harvoin ja taitaa olla joku pelikin menossa niin en tiiä. O'Harasissa ois tänään jotain nuorisorässiä tai jotain, niin sitä vois harkita iltaohjelmaks. Aivot tuntuu vähän turvonneilta alkoholista.



Lähen käveleen kaupungin toiseen päähän Sohoon. Talvinen Tampere on kyllä helvetin masentavan näkönen paikka auringonlaskun jälkeen. Soho on ihan tupaten täynnä porukkaa ja joku Liverpoolin peli vissiin pyörii. Ihan hyvä tunnelma kyllä. Otin pullollisen tommosta Fullersin Black Cab Stoutia, 8,5€. Stoutin makunen stoutti, vois olla vähän syvempikin maku kyllä, aika tämmöstä laihaa tavaraa näin yhtäkkiä. Tämmöstä jos ois jossain hanassa jonain semmosena 6 euron tuoppina, niin joisin kyllä janojuomaks.

Kysyin Karilta suositusta ja nyt on kourassa tämmönen Iron Maiden Hallowed bisse. "Inspired by Belgium, made in England" sanoo etiketti. 6%, 7€. Nyt maistetaan. No joo, ei tällä kyllä kuuhun mennä. Ehkä vähän semmonen vehnäbissemäinen makeus mistä en oikein pidä. Maistuu itteasiassa paremmalle röökin jälkeen ja Mynthoni suussa. (Jälkihuomiona semmonen hauska juttu, että kun kävin seuraavana keskiviikkona Sohossa piipahtamassa, niin Kari kysyi, että "ootko maistanut noita Iron Maiden -kaljoja? Ei ollut kyllä mitenkään ihmeellisiä"). Täällä ois vielä hanassa joku pikkuerä tommosta London Priden filtteröimätöntä bissee. Maistoin vähän joltain ja en tiiä, ei nyt tarvii välttämättä tuoppia ottaa, kun pitäis kohta liikahtaakin. Paitsi kello on just puoli kymmenen ja Dangerouksen Jere rupes soittamaan jotain tämmöstä ihme panofunkkia, niin pitää nyt vielä hetki hengata. On tolla kaverilla kyllä levyt!

Lähen käppäileen Kaksiin Kasvoihin. Matkalla tulee semmoinen olo, että oon ihan vitun valmis. Huomaa kyllä, että on pitänyt taukoa dokaamisesta, kun kisakunto on näin surkea. En jaksaisi tätä ihmiskoetta enää yhtään. Ehkä nää valoviikot auttaa sen verran, ettei tarvi mennä suoraan hirteen. Kaupungintalo tai mikä onkaan, se tönö siinä Keskustorin laidalla, näyttää ihan hienolta valaistuna. Tekee kyllä mieli Kaksareitten vegepyttäriä.

Arvon perillä mitä bisseä joisi. En tiiä tykkäänkö ees kaljasta enää. Otan kaapista jonkun Oktoberfest-perusbissen. Se tulee hienossa kolpakossa. Pyttäriä ei oo jostain syystä saatavilla (on poistunut listalta, myöh. huomio). Tilaan currywurst-annoksen sen sijaan. Tähän sai valita kasvisnakeiks joko tofugrillerit tai sitten semmoset Hälsans Kök -nakit. Ite oon kyllä Hälsans ukko, vaikka ne ei taida olla vegaanisia, niinku noi toiset. Tää oli tosi hyvä annos. Tossa oli kolme uunipotun puolikasta, sit tommosta yllättävän tulista kastiketta ja sit joku majoneesi. Sopii hyvin yhteen noi kaikki hommelit. 14 euroa oli muuten joo toi sapuska+kalja setti.

Ruoka pelasti kyllä fiilistä aika paljon, mutta väsyttää vieläkin ihan helvetisti. Luovuttaminen on hyvä lähtökohta, mutta käyn kuitenkin vielä sisäistä keskustelua siitä, pitäiskö kuitenkin mennä vielä O'Harasiin. Mulla on puolikas kolpakko bisseä vielä juomatta, kun joku etäisesti tutun näkönen tyyppi tulee juttelemaan ja pyytää niitten pöytään istumaan. Käyn tsekkaamassa tilanteen, mutta pöydässä on jotenkin niin ahdistavan olosta porukkaa, että jätän vaan kolpakkoni siihen ja livahdan pois koko baarista. Ratkaisevassa tienristeyksessä Hämeenpuistossa käännyn kodin sijasta O'Harasin suuntaan.

Harasissa törmään heti ekaks Saasta-Makeen ja makensannaan eli Sannaan ja siellä on vielä just se Igniter, mikä ittee siel kiinnosti, soittamatta joten pitäähän sitä tänne hetkeks jäädä. Kaljaa ei pysty enää mitenkään juomaan, joten käyn ostamassa Valkovenäläisen, 7€. Igniter oli hiton kova, täynnä nuorta rässi-intoa! Valkovenäläinen on ihan ok, paitsi kiertää mahassa. Keikka loppuu ja ei mulla oo tässä enää jaksamista muuhun kuin kotiinlähtemiseen. Kello on vasta vähän vaille puoliyön. Saastis ja Sanna on lähössä johonkin Tampere Jazz Happeningiin. Päätän hoitaa asiat tässä vaiheessa niin, ettei tarvi sunnuntaina lähteä kotoa yhtään mihinkään. Ostan baarista askin röökiä, 8€, ja kotona tilaan valmiiksi kaksi pizzaa, 20€ ja lataan Xboxille XCOM2-pelin, 19,99€. Katselen Youtubesta videoita pitäen yhtä silmää auki peukalolla ja etusormella, kunnes pizzakuski viimein saapuu ja pääsen nukkumaan.

Yhteenveto

Tämän keskinkertaisen viikonlopun hinnaksi tuli laskujeni mukaan noin 214€. Rahaa ei näköjään tullut käytettyä mihinkään erityisen tyhmään, joten en nyt tiedä miten tästä olisi voinut karsia. Pahin takaisku oli se perjantain turha taksi. Rahapeleihin käytetyt 5 euroa muodostavat hyvin pienen osan kokonaismenoista. Ehkä tän just olisi saanut jotenkin viilattua hieman alle 200 euroon, jos ois pakko. Hauskempaa olisi voinut tietysti olla jossain, mutta olosuhteet olivat nyt semmoiset mitkä olivat. Imperial Gosen lisäksi erityisen hyviä uusia kaljoja ei myöskään osunut oikein kohdalle, mikä on vähän harmi. Ainiin ja saatana, sen verran pitää siirtää kaljabudjetista rahaa vaatebudjettiin, ettei tarvi pyöriä tuolla kaupungilla munat paljaana!

Tässä loppuun vielä kuva noista lauantain boksereista:



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Aikuisblogi luonnossa: Sonnisaaren Aprikoosi mussssss

Viimeinkin löydettiin yhteinen hetki Sannan kanssa juoda melkein alkuvuodesta asti jääkaapin oviluukussa seissyt Sonnisaaren Aprikoosi IPA. Sehän oli todella IPA:n makuinen perus IPA ja sinnehän se vittu meni, mutta tämmöinen Aikuisblogin ensimmäinen harjoitusvideo jäi käteen tästä aamuseitsemän kaljamaistelusta:



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Aikuisblogi Osallistuu: Fat Lizard tasting 3.6.2017

Osallistuttiin taas Sannan ja Saastamoisen Villen kanssa tämmöseen Kaksien Kasvojen olut-tastingiin, joita on järkätty nyt joka kuun ensimmäisenä lauantaina. Kirjottelinkin aiemmin jutun siitä Maistilan tastingista. Tää oli tällä kertaa täällä Kaksareitten yläkerrassa, mikä on tavallaan vähän harmi, koska tässä ei oo ehkä aivan samanlaista arvokkuutta kuin siinä alakerrassa.

Tää on kyllä hämmentävää, että ne ainoat kerrat, kun pitäisi keretä aikaisin päivällä jonnekin muualle, osuu just näiden tastingien kohdalle. Viimeks piti juosta hirveellä kiireellä sieltä Maistilan tastingistä johonkin synttäreille ja tällä kertaa meillä ois odottamassa autokyyti Kylmäkoskelle Satrun Ketolaikka-bileisiin. Ollaan silleen sopivasti parikyt minsaa ennen neljää paikalla, että kerkes venytellä hieman juomalla tuopin Havugosea. Ihan hyvä, että sai sen tehtyä ja huomattua, että suussa maistui vähän hassulta edellispäivän dokailujen jäljiltä. Tuopin lopulla makuaisti tuntuu olevan taas kalibroitu normaaliksi.

Jengi tuntuu valuvan jostain syystä paikalle vähän milloin itseään huvittaa ja neljältä, kun tastingin pitäisi jo alkaa, on paikalla vasta ehkä reilu puolet osallistujista. Vähän vittumaista, varsinkin kun itellä ei juuri ylimääräistä aikaa olisi. Ainiin, edellisestä tastingistä tuttu Pöytä-Äijä2:kin on paikalla, mutta istuu tällä kertaa eri pöytään. Joskus vartin yli neljä on jengiä saapunut sen verran paikalle, että voidaan aloittaa. Tän Fat Lizard -panimon nimi on tuntunut pyörivän runsaasti kaikkien olutharrastajien huulilla, mutta itelläni ei oo juurikaan kokemusta näitten bisseistä. Helsinki Beer Festivaaleilla tuli maistettua Sannalta huikka jotain näitten bisseä, mutta siihen rajoittuu muistaakseni kokemukset.

Panimoukko aloittaa normaalisti esittelemällä panimoaan. Fat Lizard on siis Espoosta, perustettu 2013 ja ensimmäinen bisse on tuutattu myyntiin kai 2015. Homman taustalla on ollut halu saada tuoretta jenkkityyppistä bisseä Suomen markkinoille. Ilmeisesti kun rapakon takaa roudataan bisseä tänne, on se jo menettänyt tuoreutensa ja sehän ei käy päinsä. Nää on kuulemma tehny panimolaitteensa ja ihan vitun kaiken itse alusta alkaen. Yks näitten perustajajäsenistä on kuulemma siirtynyt sittemmin Kyrö Distilleryn talliin tekemään viinaa, elikkäs monitaitoista sakkia.

Ensimmäisenä bissenä tuodaan pöytää kauppavahvuinen Ankle Slapper Pale Ale. Tämä on Mosaic-humalaan perustuva pale ale, tiedoksi niille, jotka näistä asioista ymmärtävät. Tää on aika kevyt ja semmonen. Keskellä semmonen tuttu, hieman pistävä maku, kutsutaan sitä nyt vaikka tota, greipiksi. Joo, aika tutun makuinen bisse jotenkin. Ihan hyvää, mutta toivon kuitenkin mielessäni, että seuraavilla kierroksilla saataisiin jotain ehkä hieman persoonallisempaa. Ville merkkasi tälle Untappdiin pisteiksi 3,25, mutta olisi halunnut korjata arvosanan kuitenkin hetkeä myöhemmin 3,5:een. Joten jos joku Villen Untappd-kaveri lukee tätä, niin kannattaa ottaa noi arvosanat vähän ns. suolan kanssa.

Jaa joo, pitääkin muistaa sanoa, ennenkuin jatkan tästä eteenpäin, että tää bisse on suunniteltu kuulemma yhteistyössä suomalaisten surffareiden kanssa. Suomalaisista surffareista tuli jotenkin mieleen leffa Kelkkajengi, jossa jamaikalaiset koittaa kasata joukkuetta semmoseen jääkelkkailun olympiajoukkueeseen. Veikkaan, että Suomessa surfaamisen hauskuus on kuitenkin enemmänkin suomalaisen TV-viihteen tasoa. Toi Ankle Slapper kai tarkoittaakin suunnilleen semmoista, kun seistään nilkkoja myöten jossain lammen rannassa odottamassa aaltoja, joita ei koskaan tule.

Ville siis kuitenkin antaa tälle arvosanaksi 3,5 tähteä ja kuvailee sanoilla raikas ja helppo. Sanna komppailee Villeä. Sanna jatkaa vielä sanomalla, että jälkimaku on tosi lyhyt. Ville meinaa, että aika lyhyt ja kompromissi löytyy sitten kai jostain tolta väliltä.

Panimoukko alustaa seuraavaa bisseä kertomalla perusteita eri humalista. Tässä ois nyt varmaan hyvä sauma saada edes perustiedot haltuun, että näissä mun olutarvosteluissa olis edes jotain lihaa luun ympärillä. Tai tofu maustettu kunnolla, jos kuulut meidän jengiin. Ukko painottaa vielä, että ite on suuri jenkkihumalien ystävä, mikä on tässä tullut kirjoitettuakin kai. Okei, yritän kuunnella. Jossain vituuun lounaislaaksossa, siellä on jotain, hyvät humalamestat tai en tiiä? Lounaislaaksolla on joku erityinen merkitys kuitenkin. Noi sitruksen (eli greipin??) maut tulisko sitten siellä kasvavista humalista. Toka juoma saapuu kuitenkin mestoille.

Siinä missä toi eka bisse edusti tämmöstä modernia pale alea, niin tää seuraava, nimeltään 101 Pale Ale, edustaa alkuperäisiä kunnon OG 80-luvun ekoja jenkki -pale aleja. Tässä 5,4% bissessä on käytetty Amarillo- ja Cascade-humalia. Pyörittelen lasia nokkani alla, mutta jännästi tästä ei irtoa mitään tuoksua. Vedän oikein keuhkot täyteen, niin sit tuoksuu, bisseltä. Maistan ja suuhun tulee todella pehmeä maku. Panimoukko sanoo just sekunti tän jälkeen, että tän pitäis olla semmonen pehmeen makuinen, eli taisin maistaa ihan oikein. Tää on semmonen tosi suoraviivaisen makuinen bisse. Ei siis kuitenkaan mitenkään tylsä, vaan yksinkertaisen maukas bisse. Antaisin tälle 4/5 arvosanan, mutta koska tää oli vasta toka maisteltava bisse, annan kuitenkin 4-, jättäen itselleni hieman liikkumavaraa. Ville antais tälle saman 3,5 tähteä kuin edellisellekin. Lähen ulos röökille juomaan loput. Ihmettelen, miks tää maistuu jotenkin makealta röökin kanssa.

Kun pääsen takaisin sisälle, on seuraavat lasilliset jo jaettu pöytiin. Sanna on ystävällisesti kirjannut ylös, että tämä on pääsiäisolueksi tehty, passionhedelmällä maustettu 5,9% Jesus Lizard IPA. Panimoukkeli jatkaa niitten panimon tarinasta kertomista. Nää on pystynyt tähän saakka tekemään noissa tiloissaan vaan todella pieniä eriä bisseä, mutta ovat nyt just muuttamassa Otaniemeen, missä pitäs pystyä ainakin kymmenkertaistamaan tuotanto. Joskus hamassa tulevaisuudessa tuolla uusissa tiloissa vois olla jotenkin mahollista kai tykitellä jotain max. 1,5 milj. litran settejä, mutta se ei nyt viä oo niin ajankohtaista. Bisset halutaan kuitenkin saada tuoreena liikenteeseen, niinku oli se alkuperäinen idea. Jossain helsinkiläisissä baareissa, jotka pystyy ottaan näitten bisset heti hanoihinsa, voi saada silleen parhaimmillaan 2 tuntia vanhaa bisseä. Yleensä joka satsi onkin vedetty kuukauden sisään kokonaan, mikä on kuulemma tän tyyppisessä bissessä, joka on tuoreeltaan parasta, tietysti helvetin hyvä juttu.

Takaisin nykyhetkeen ja Jesus Lizard -bisseen. Todella voimakas, hedelmäinen tuoksu tässä. Tulee mieleen joku semmonen 5 hedelmän mehu. Maussa kuitenkin palataan normaaliin greippikeskimakuun. Ihan jännä ton makean tuoksun jälkeen. Hieman kitkerä, mutta vielä helposti hyvän makuinen. Panimoukko sanokin, että sille ollaan tultu ihmetteleen, että oho eiks tää ookaan jotain hedelmäbissee vaan onkin tämmöstä. Mietiskelin, että mimmostakohan tää olis, jos tässä ei olis tota sitrusta, vaan olis tykitelty vaan hedelmät edellä. En tiiä. Panimoukko sanoo, että on ideana olla just noi hommat balanssissa ja kyllä ne omaankin makuun on, just ja just. Ehkä jos sais esittää toiveita, niin ite ottaisin vähän enemmän makeita hetelmiä ja vähemmän greippitwistiä. Ville antaa tälle 3,5 tähteä. En tiedä paljonko se on Untappd-asteikolla. Sanna tykkää tästä kovin! Kuulemma kivaa kirpsakkuutta, tai happamuutta, sen katkeruuden lisäks. Mietin, että eikö noi oo kaikki synonyymejä keskenään, mutta mitäs mää noista tajuan.

Joku leidi yleisöstä esittää mielenkiintoisen kysymyksen tosta passionhedelmän lisäämisestä bisseen. Panimoukko kertoo, että se tulee tosiaan semmosesta passionhedelmäpyreestä, joka nostaa heti tän bissen tekemisen kustannuksia. Joku 1/3 hinnasta on tota hillua. Ukkeli kerto myös jonkun hyvän tarinan jostain, oisko ollu brittiläisestä, panimosta, jotka oli halunnu maustaa bissensä jollain erikoishetelmällä, josta en ollut tätä ennen ees kuullu ja tilannu sit kylmästi sitä ja vasta jälkeenpäin todennut, että noista bisseistä ois sitten pitäny pyytää joku triljardi ja oli ollu pakko myydä ne sitten kunnon tappiolla, että olis ollut ees jotain järkee tossa hommassa. Harmi, kun en kirjottanut tota tarkemmin ylös. Mietin, että eikös tommosen satsin ois saanu myytyä jollekin illuminati liskopankkiireille, mutta ehkä joko ne haluaa sit vaan juoda jotain lasten verta, tai sitten tommosen pienemmän panimon on vaan joskus todettava, että tuli tehtyä pieni ylilyöni ja parempi ottaa vähän takkiin kuin lähteä noihin hommiin mukaan. Ihan kiinnostava tarina joka tapauksessa. Jengi kyllä kyseli muutenkin hitosti kaikkee täällä, mutta oli muutenkin niin paljon kirjotettavaa, ettei todellakaan ihan tylsimpiä juttuja kerenny raapustaan ylös.

Kun tuun takas röökiltä, niin tarjolla on Conan Juice, vermontilaistyyppinen IPA. Tämmönen vermontilainen on panimoukon mukaan "crispympi ja cleanimpi" ja sitten joku kai kiinnostava juttu jostain humalaprofiilista, vittu, en kerkee enää tässä kirjoittamaan näitä anekdootteja, enkä maistamaan bissejä. Kunnon infotulva. Oisko ollu joku Alchemist-panimo, joiden Crazy Hatter -bisse on tän tyylisuunnan pioneeri. Tota bissee kai saa vaan tuolta jostain yhestä mestasta sen syntysijoilta, eli onnea semmosen juoneille. Toi Conan tän bissen nimessä viittaa johonkin hiivaan ilmeisesti. Pakko nostaa kirjottamisen suhteen kädet pystyyn tässä vaiheessa. Haaveilen aina välillä, että lopettais noi paskahommat tehtaassa ja menis takasin kouluun, mutta tässä infotulvassa tuli taas kouluajat mieleen; koitan kirjottaa hiki ottalla ylös jotain juttuja, joista en tajua: mitään. Jotain mutatoitunutta hiivaa, en tiiä. En todellakaan tiiä. Ehkä sitten semmosta hiivaa, joka lyö kamelia kännissä turpaan. Ihan sama. Tää menee kuulemma "hiivan maku edellä", toisin kun noi aiemmat. Ville puhuu jostain yrteistä.

No nyt viimeinkin pääsi maistamaan. Aa joo, infosta jäi puuttumaan, että tää oli 6,5%. Tosi erilaista, kuin noi aiemmat taas. Mietin, että onko tässä jotain semmosta belgi... kun just joku ukko yleisöstä kysy panimoukolta, että ootteko käyttäny tai miettiny käyttävänne tähän jotain belgihumalia. Mutta ei kai, mut ei panimoukko sitä suorilta tainnu tyrmätäkään. Tässä on semmosia viboja kyllä. Ja tää on todella maistuvaa. Kysyn Villeltä tähtiä ja kirjotan jo valmiiks 3,5, mutta Ville antaakin 4-!

Lähen röökille ja terassilla on todella lämmintä ja aurinkoista, mikä ei oo todellakaan tälle vuodelle ollut ominaista. Tajuan viimeinkin, että edellisiltana ostamani aski menthol-röökejä on ollut se asia, joka on saanut bisset maistumaan oudon makeilta ja vaihdan takas normaaleihin sinisen Pall Mallin sätkäröökeihin. Hyvää röökibisseä tämä. Viimeiset imut sätkästä saavat kuitenkin kurkussani kyteneen oudon karvapallon liikkumaan ja ennenkuin ehdin kunnolla reagoimaan siihen, puklaan suullisen vaahto-oksennusta maahan ja syliini. Olisin antanut tälle 4. bisselle alunperin 4 tähteä, mutta jotenkin oon nyt silleen, että okei 3. Saattaa johtua tästä insidentistä tai sit ei. Joisin kyllä uuden mielelläni jos jossain tulee vastaan. Koitan antaa lahkeeni kuivahtaa muutaman sekunnin, jonka jälkeen palaan hieman häpeillen sisään, jossa pöytään saapuu juuri päivän viimeinen olut.



Tässä bissessä on kuulemma "länsirannikon meininkiä" ja karamellisointia ja jotain. Samaa humalaa kuin kaikkien tuntemassa Pilsner Urquellissa. Ville näyttää siltä, että se odottais kysymysvuoroo panimoukkelilta, mutta se olikin vaan silleen jännittyneenä, kun mää ja Sanna kuulemma mölyttiin sen ukon puheiden päälle. Sanna sano, että tässä oli joku tuttu maku, ehkä jostain London Pridesta tai jostain. Nyt tätä viikkoa myöhemmin kirjottaessa tuli mieleen, että eihän kaikkien tuntemasta Urquellista? Tääkään ei tosiaan maistunu liikaa miltään noista aiemmista oluista. Ihan kiinnostava juttu kyllä tämmönen, että oli viis saman panimon IPAa tai jotain sinne päin, mutta näin paljon vaihtelua mauissa. Aivan joo, Kiwi Roadkill IPA oli tää viimenen nimeltään. 6,3%. Meillä rupes oleen Villen kans jo vähän kiire, kun tyypit odotti auton kanssa jo Metson pihassa, mutta ei tästä vikasta tainnu jäädä muutenkaan oikein kellekään meistä mitään erityistä mieleen. Kaksareitten Arttu kaato meille kolmelle vielä siitä Jesus Lizardista yli jääneet bisset laseihin ja se oli kyllä edelleen helvetin hyvää. Saakohan tota jostain kivasta paikasta? Jos vaikka muistais googlettaa, kun nyt oon tätäkin tässä nettiin kirjottamassa. Omaan makuun se 101 ja toi Jesus Lizard oli tän päivän kirkkaimmat tähdet. Nostankin ton 101:n tähdet siitä varovaisesta 4 miinuksesta 4 tähteen ja annan samat Jesukselle.

Tässä vaiheessa piti sitten käydä hakemassa Buckfastia sisältänyt viinakassini tiskin takaa ja kiirehtiä autolle. Meinasin kirjottaa vielä muiden Ketolaikassa antamia Buckfast-arvosteluja tän jutun loppuun, mutta eiköhän tässä nyt tullut aivan tarpeeksi asiaa.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Rebellion Festival, Blackpool 2016

Eräänä tämmöisenä suomalaisen loppukesän tiistaina, tarkemmin ottaen 2. päivä elokuuta, kaivelen hyllyn perältä ajat sitten tilaamiani lippuja Englannissa järjestettäville Rebellion-festivaaleille. Olen juuri pari päivää aiemmin kotiutunut Suomen suurimmilta ja parhailta punk-festivaaleilta Puntala-rockista, jossa asiaan kuuluu tolkuton päihteiden käyttö ja parin tunnin yöunet paskassa teltassa takki peittona. Edellisenä päivänä sain purettua vaihtovaatteet tuolta reissulta ja pestyä ne ja niiden tunkeminen kosteana takaisin reppuun ja nelipäiväisille punk-festivaaleille Englantiin lähteminen tuntuu tällä haavaa lähinnä vittuilulta. Puntalassa nähty kaikin tavoin täydellinen punk-keikka jenkkiläiseltä Los Crudosilta on myös nostanut keikkahommissa riman aika helvetin korkealle ja.. Tai no oikeastaan voin päästää kaikki jännityksestä jo tässä vaiheessa ja kertoa, ettei tulevilla festivaaleilla mikään esitys tule pääsemään edes lähelle. 

Saatat ihmetellä, mitä tämmöinen festivaaliraportti tekee aikuisen elämää käsittelevässä blogissa, mutta tämä, nyt 25. vuosipäiväänsä viettävä Rebellion, onkin tämmöinen vanhuksia ympäri maailman yhteen kokoava punk-festivaali, jonka päävetonauloina ovat 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa isoimmillaan olleet brittiläiset ja jenkkiläiset punk- ja hardcorebändit ja kävijöiden keski-ikä huitelee varmaan jossain viiden kympin kieppeillä. Itse olen luultavasti jostain nuoremmasta päästä ja monet festivaalikävijät näkevät itsessäni varmaan semmoisen pilalle menneen nuorison. Lisäksi ruumiini on viikonlopun jäljiltä jo lähtiessä kuin 70-vuotiaalla, joten uskon että tämä sopii näihin raameihin.

Tässä olisi ollut mukavasti aikaa nukkua vielä ennen aamupäivän lähtöä, mutta tietenkään tyhmänä jätkänä en saa tässä vaiheessa mitenkään nukahdettua. Luen aamuneljän aikaan vielä kirjaa, käyn viimeisen kerran kahdeksan maissa röökillä tuijottelemassa kuinka aurinko jo möllöttää ja yhdeksän aikaan vielä vilkuilen viimeisen kerran kelloa, ennen kuin nukahdan.

Keskiviikko 3.8.

Parin tunnin unien jälkeen nukuttaisikin sitten tietysti niin aivan saatanasti, mutta nousen pakkailemaan viimeiset kamat. Haen matkalla bussipysäkille mm. Cause For Effect -bändissä vaikuttamalla erittäin maltilliseen suosioon nousseen Örinä-Arin omistamasta K-kaupasta aamupalaksi paskaksi todetun yhdistelmän Pirkka-tonnikalakolmioleipää sekä Happy Joe -siideriä. Olemme sopineet matkakaverini Teemun kanssa treffit bussipysäkille yhden aikaan, tai Teemu on vieressä Paapan Kapakassa kaljalla ja itse imen sidukkaa läheisellä penkillä. 

Tampereen lentoasemalla ostan 7 euroa maksavan Pyynikin Käsityöläispanimon stoutin. Täähän oli ihan jees. Ihan kaikilla Pyynikin panimon bisseillä ei ihan kuuhun mennä, mutta ihan kelvollisen stoutin ne näköjään nykyään tekee kai. Teemulla on Pyynikin Red Ale, maku kuulemma semmonen, kirpeä, mutta nuuskainen, johtuen siitä että Teemulla on nuuska huulessa. "Ihan jees". 

Meillä on siis vaihto Helsingissä ja huomataan tässä vaiheessa, että vaihtoaikaa on siellä päässä melko nihkeät 15 minuuttia, mutta kyllähän Finnair, Suomen ylpeys, hommat varmasti hoitaa. Kone lähti 20 minuuttia myöhässä, lentokenttäbussilla kesti ja juostuamme aivan saatanan hiki hatussa passintarkastukseen, on siellä jonoa kuin Tampereen SOPP:issa. Kun viimein pääsemme portille, on lentokone tehnyt niinkuin lentokoneet tekevät, eli lennellyt vittuun. Tässä ei sitten auta enää kuin mennä Finnairin valituspömpelille, jossa kouraan lykätään liput seuraavan aamun lennolle ja hotelli- ja ruokakuponki Vantaan Holiday Inniin.


Turistit Vantaalla



Tilaan Holiday Innissä B&T Rosemaryn, eli Beefeater gin tonicin, johon tuli appelsiinia, limeä ja pari rehevää rosmariinin oksaa. Aivan hyvän tuoksuinen ja hyvä juoma. Kello 18 käytiin syömässä Finnairin tarjoama illallinen. Vegaanivaihtoehtona pöytään tuli vihreä salaatti, jossa oli tomaattia ja salaattia ja jotain sitruunaista etikkalientä. Pääruokana tofua, paistettuja juureksia, perunaröstiä ja jotain ehkä punaviinikastikkeen tyyppistä soosia. Olisikohan joku vantaalainen erikoisuus? Ihan ok.






Päätämme ottaa muuttuneesta tilanteesta irti sen verran kuin pystyy, ja lähdemme talsimaan kohti vantaalaista viihdekeskus Flamingoa. Päädymme pelaamaan hohtominigolfia Buckfast-panoksella, jonka häviäjä joutuu pulittamaan jos joskus pääsemme oikeaan määränpäähämme. Tilaamme minigolfpaikan trooppiseksi mainostetusta baarista Karhu-oluet. 

En tajunnut käydä syömisen jälkeen paskalla, joten suurimmaksi haasteeksi pelkään koituvan ulosteen sisällä pitämisen golf-kierroksen lopun "traumatisoiviksi" kuvailtujen kauhuratojen aikana. Teemu onneksi tyrii yhden radan totaalisesti ja pakarani ovat rautaa, joten lopussa himoittu Buckfast-palkinto on minun. 





Kävelemme Flamingon kautta Jumboon ja eksymme. Teemu olisi halunnut kysyä infosta reittiä ulos, mutta sain hänet onneksi tulemaan järkiinsä, ennen kuin kerkesi tehdä mitään niin noloa, joten jatkamme ympyrän kiertämistä. Lopulta löydämme tien röökipaikalle ja myöhemmin vielä kaupankin, josta tuli ostettua vielä muutama bisse. Nautin iltapalaksi paskaksi todetun yhdistelmän Pirkan kolmioleipää ja kaljaa. TV:stä tuli ysärin eroottisten trillereiden klassikko The Species. Ei kutkutellut kyllä enää samalla tavalla kuin nuorena ja nukahdin kesken.


Torstai 4.8.

Herätyskello soittaa aamulla klo 5.30. Käyn ulkona kylmässä röökillä ja koen flashbackeja Puntala-herätyksestä. Onneksi hyvin varusteltu aamiaispöytä saa olon hieman paremmaksi. 5 lasia tuorepuristettua appelsiinimehua, kuppi kahvia, sämpylää, munakokkelia, juustoja ja kakkua myöhemmin käyn täräyttämässä jumalattomat paskat pönttöön, pesen kakoen hampaat ja olen valmis hyppäämään lentokenttäbussiin uutta yritystä varten. Tällä kertaa olemme tuntia etuajassa varmuuden vuoksi. Ostan lentokenttäbistrosta Jack Danielsin kolalla. 11 euroa, mutta 5/5 valinta päivän ensimmäiseksi juomaksi näin klo 7 aamulla. Paikalle pamahtaa myös suomalaisen punk-skenen klassikot, Jukkeli ja Tiina. Heidän mukanaan matkustava, kokkolalaiseksi itsensä tunnustava herra juo kaljan nopeammin kuin olen koskaan nähnyt kenenkään juovan.





En viitsinyt edes kiusata itseäni koettamalla nukkua koneessa, vaikka väsyttääkin aivan helvetisti. Oon joskus ajatuksen tasolla miettinyt, että tarttis pitää mukana pippurikaasua esimerkiksi nopeuttaakseen jossakin Sokoksella keskellä käytävää maleksivien mummojen menoa tai tämmöstä. Koneessa meidän edessä istuva roodoksen värinen rintakarvamies, joka härväsi tuuletusnappuloiden kanssa ja huuteli lentoemäntää ois kyllä ansainnu koko purkillisen. Kesken lennon se laitto penkkinsä koko painollaan täyteen makuuasentoon, melkein leikaten Teemun kahtia penkin selkänojan pöydällä, joka oli kyllä melko hauskaa. Lento sujui kuitenkin yllättävän nopeasti lueskellen uutta NOFX Hepatitis Bathtub and Other Stories -kirjaa, jota voi suositella todella lämpimästi kaikille! Nautin myös kahvin ja gin tonicin. Manchesterissa tuli haettua kaupasta kätevä minikokoinen pullo viiniä ja jokin valmis Captain Morgan Cola limuviina. Ehkä myös joku olut, enpäs muista? Kokkolalaisilla on oikean viinipullon kokoinen viinipullo, joka hupenee erittäin nopeasti ja sammuilu alkaa jo tässä vaiheessa. Kokkolalaisherra jättää nuokkuessaan musavehkeisiin kytketyn kannettavan kaiuttimensa huutamaan täysillä pöydälle. Tällaisessa punkkien ja skinien täyttämässä junassa aiheuttaa pienen jännittävän hetken, kun sieltä pärähtää soimaan Unicefin Käkimassaa, mutta paikalla ei ilmeisesti satu olemaan alkuperäisen esittäjän faneja tai arvostelijoitakaan. Maistelemme eri Bulmers-makuja. Makeaa on.





Blackpooliin päästyämme käymme vaihtamassa festariliput rannekkeisiin ja katsomme hetken jotain bändiä, mutta se on tylsää joten lähdemme sen sijaan ostamaan Buckfast pulloja ja valtaamaan paikan erään aiemmilta vuosilta tutuksi tulleen hylätyn B&B-paikan pystyyn jääneeltä terassilta. Totean, että pankkikorttini, josta on revennyt se magneettinauha irti, ei toimi täällä missään automaateissa. Helvetin kätevä juttu. Ei ole todellakaan kiinnostanut käydä etukäteen vaihtamassa mitään rahoja. Kaupassa kortti sentään toimii ja saadaan tärkeimmät, eli Buckfastit kouraan. Asiaan vihkiytymättömille taustatiedoksi, tuo Buckfast on tuommoinen skotlantilainen munkkien tekemä viinin tapainen juoma, josta noin kolmasosa on kofeiinia ja se maistuu makealta. Buckfast on erityisesti punkkareiden ja kodittomien suosima juoma, joka on jossain osissa Englantia syypää noin 90% kaikista väkivallanteoista ja onkin mm. tästä syystä jossain päin laimennettu normaalista 15%:stä prosentista 11:een. Täältä Blackpoolista saa onneksi ihan kunnon kamaa.  

Käyn heittämässä romppeeni hostelliin, kun se on mahdollista, viedään loput Buckfastit Teemun kämpille jemmaan ja lähdemme katsomaan joidenkin leedsiläisten nuorisolaisten suosittelemaa Fat Wreck -bändiä nimeltään Pears. Vitsi tuon tyhmän nimen takana oli ilmeisesti se, että se oli kirjoitettu sillä klassisella Fear-fontilla. En voinut mitään sille, että mielessäni pyörivät vuoden 2016 surullisimman Facebook-tapauksen eli #descendentsgaten kommentteihin katkeran, Mikko Suikkanen nimisen kaverin kirjoittamat sanat: "jos hyväksymme tälläiset mieli piteet kohta lavan reunalla ukko huutaa woo-ooh aa-aah na na na na na na na nah. serkun mies on töissä fat wreckillä kuulemma kun sinne tulee nössö punk pändi ja sanoo "nofx vaikutteet" heti on levytys sopimus käsissä". Ei ollut myöskään muistaakseni järin häävi bändi. Vois ehkä koittaa kuunnella, miltä sit kuulostais nauhalta, mutta en tiiä jaksaako.

Seuraavaksi lähettiin sit kattelemaan Flagia, eli Black Flagia, jossa oli laulamassa Keith Morris ja joku toinen Black Flagin vanha laulaja jolla oli joku kurkkusyöpä, rummuissa Bill Stevenson ja sit jotain muita tyyppejä. Tää Rebellion-festari muuten niin joo järjestetään yleensä tommosessa isossa Winter Gardens -nimisessä rakennuksessa, jossa on kaiken näkösiä oopperasaleja sun muita vaikka kuin monta ja ne toimii yleensä lavoina näitten festareiden ajan. Sisätiloissa siis. Tänä vuonna tänne oli kuitenkin rakennettu ekaa kertaa lisäks tämmönen ulkolava, mikä tuntu hemmetin tyhmältä ottaen huomioon brittiläiset kelit. Nyt sattu kuitenkin onneks aivan aurinkoiset pari päivää. Tää ulkomesta oli kuitenkin aivan saatanan täynnä ja kaljahanoilla oli vaan pari tyyppiä töissä ja jono sinne oli ihan päätön. Kaljajonossa joku mua etuillut nätti ruotsalainen punkkarimuija tunnisti mut Hässäkkäpäiviltä. Totesin, että DS-13 oli vitun hyvä siellä. Nää muijat oli kuulemma ollu niitten kanssa sillä kiertueella mukana. Se huomas mun Kohti Tuhoa -paidan ja sano, että se oli yks parhaita bändejä siellä. Olin täsmälleen samaa mieltä. Tää oli varmaan paras lyhyt musakeskustelu mitä oon ikinä käynyt. Jos ihmiset olis aina samaa ja oikeaa mieltä, niin ei tarttis vängätä ja maailma ois parempi paikka.



Lukuisien muiden etuilijoiden ja noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen saavuin viimein kaljatiskille. Onneksi sentään oltiin ajoissa paikalla. Vähän kohmeloinen olo oli edelleen ja tilasin kaksi juomaa, Snakebiten herukkamehulla ja Newcastlen. Näiden läikkymistä tai hajoamista kuolemaakin enemmän varoen hipsuttelin ihmisten ohi lähemmäs lavaa, kun Flag alotteli. Hittejä soiteltiin tasaiseen tahtiin, kun seisoin paikallani juomia rintaani vasten pidellen, kuin erittäin haavoittuvainen Muovituoppikäsi-Edward. Vasta kun sain tuopit tyhjiksi ja Nervous Breakdown rävähti soimaan, aloin päästä pikkasen festaritunnelmiin.




Teemu lähti syömään ja mun oli tarkotus jäädä kattelemaan seuraavaks aloittamassa olleita Peter And The Test Tube Babiesia, mutta seistyäni tarpeeksi kauan kusijonossa, vain lopulta kustakseni bajamajan taakse ja katsoessani vain entisestään kasvanutta kaljajonoa, juoksinkin Teemun kiinni, pyysin avaimet ja lähdin yksin squattihotellille juomaan Buckfastia. 

Tässä hylätyn hostellin terassilla on semmonen jännä juttu, että vaikka tää on jo ihan laho ja rapistuu vaan vuosi vuodelta, niin tossa repsottavien ikkunoiden takana pyörii tommonen moderni digivalvontakamera, semmonen joku Elisa-vahti tyyppinen juttu. Sisällä tuolla asuu kuulemma semmonen Mike-niminen tyyppi, jonka vanhemmat omisti tän mestan, mutta kuolivat ja se sai Miken vissiin vähän sekaisin ja se on vaan siitä asti asustellut tuolla ränsistyvässä murjussa. Niin joo ja sellanen hauska yksityiskohta tossa vielä on, että jos tarkasti katsoo niin tosta kyltistä näkee vielä, että ton paikan nimi oli jostain syystä aikoinaan Knulla Hotel ja jokunen ruotsalainen turisti on jäänyt sitä joskus ihmettelemään ja Mikella oli jotain ruotsalaisia punkkareitakin siellä majailemassa kuulemma joskus.

Teemu tuli takasin ja jotain muutakin jengiä on tullu squattiterdelle ja istuskellaan ihan muiniksina, kun joku äijä ajelee paikalle ilmeisesti työmatkallaan tollasella pakulla, jonka katolla on tikkaat. Se pysähtyy valoihin meiän eteen ja yhtäkkiä sen ilme kirkastuu ja se alkaa heilutella jotain. Ihmetellään, että mitähän se meinaa. Sit se jättääkin autonsa keskelle tietä ja tulee ulos ja kävelee meiän eteen jalkakäytävälle ja hihkasee, että "Buckfast! Fuck yeah!", näyttää peukkua ja kävelee takas autolleen ja ajaa hymyillen pois. 





Tää squattihotellin viereinen hostelli on kanssa aika veikee paikka. Niillä on semmonen palvelu, mistä ihmiset käy tilaamassa ilmeisesti kaks sellasta polkupyörällä ajavaa slaavin ja brittiläisen sekotukselta näyttävää nuorta kaveria, joilta voi ostaa kokaiinia ja pilveä. Kattelin, kun jotkut aidan vieressä istuskelevat ruotsalaiset arvuuttelivat ilmeisesti kokaiinin laatua, mutta päättivät sitten tehdä kaupat ja hetken päästä lähti viikset valkoisena vipattaen kuin hauet rannasta. Ilmeisesti tekivät ihan hyvät kaupat. Itse toki kieltäydyin kohteliaasti.

Käyn välillä täydentämässä juomavarastoja läheisessä kaupassa ja sössöttelen läheisten hostelleiden terasseilla istuvien punkkareiden kanssa jokusen tunnin, kunnes on aika lähteä katsomaan T.S.O.L.ia. Tsolli kuulostaa näköjään livenä aika paljon Offspringilta ennen Smashia julkaistuilla levyillä, tai miten päin nyt haluat asian ajatella. Ja tämä on yksinomaan kehu, mutta asiasta saa olla mieltä. En oikein tiennyt etukäteen mitä odottaa, mutta tää oli kyllä yks festareitten parhaita keikkoja! Lähdin hyvillä mielin sisälle odottelemaan Descendentsin keikkaa. 

Oon varmaan jonkun vartin kakskyt minuuttia ennen keikan alkua jo mestoilla ja pääsen olueni ja vodka-appelssinimehuni kanssa iisisti lavan tuntumaan. Kattelen virittelyä ja koitan hörppiä juomiani pois alta ennen keikan alkua, etten joudu taas varomaan niiden kanssa niinkuin aiemmin. Keikka alkaa ja heti tokana biisinä tulee Hope, joka on yks ehdottomia Descendents suosikkibiisejäni. Juomat loppuu ja seuraavaks kuulutetaan joku biisi uudelta levyltä, joten päätän lähteä tiskille hakemaan lisää. Taakseni on kertynyt tässä välissä huomaamattani joku arviolta vähän reilu 3000 ihmistä, jotka katsovat hieman ihmetellen kun kävelen väärään suuntaan. Kun pääsin ihmismassan toiselle puolelle, se sulkeutui kuin katiska ja tajusin mitä oli tapahtunut, enkä jaksanut ostaa enää edes bisseä vaan lähin ulos kattelemaan Dickiesiä. 

Olin vielä seisomassa ulkona viileähkössä yössä jonottamassa kaljaa, kun Dickies veti parhaita biisejään. Tätä juttua tässä nyt kirjoitellessani noin puolitoista viikkoa myöhemmin, minun on hieman ihmeteltävä, että mitenköhän se homma tuolla tavalla nyt oikein meni. Noh, katselin kuitenkin Dickiesin loppuun, enkä alkanut enää hötkyilemään. Ihan ok se oli ja bisse oli kanssa ihan ok. 

Ulkona oli sen verran viileä, että ajattelin mennä vielä sisälle vilkaisemaan hetkeksi Varukersia. Olin aika kuitti mennessäni, mutta hitto että tämmönen musiikki toimikin nyt helvetin hyvin! Piristyin tästä sen verran, että huitasin kaljan nopeesti huiviin ja menin palloilemaan sen verran pitin reunaan, että välillä joutui väkisin jonkun työntämänä hetkeksi koheltamaan. Lähdin ulos tyytyväisenä ja pizzan nälkäisenä. 

Kävelin tuttuun Popeye's pizzeriaan hakemaan pannupizzan ja pelaamaan muutaman pelin sieltä löytyvää Point Blankia, joka on mielestäni ammuskelupelien kuninkuusluokkaa. Kysyin jonossa olleilta ruotsalaismiehiltä kohteliaasti, että "När går nästa bussen till Slussen", jonka jälkeen lähdin huoneeseeni katsomaan TV:stä visailuohjelmia pizzani kanssa.

Tässä on nyt kulunut kohta vuosi, kun kirjoitin noi viimeiset rivit. Lueskelin silloin seuraavien päivien muistiinpanojani ja totesin, että taidan olla nyt pari kuukautta dokaamatta ja niin sitten olinkin. Kirjotushommat jäi sitten kesken, joten teen nyt vaan tiivistelmän noista viimeisistä päivistä, koska toi alkuhan oli ihan hauskaa luettavaa.

Perjantai 5.8.

Lähettiin aamutuimaan istuskelemaan Teemun kanssa merenrantaan Westons Vintage -siiderien ja jonkun limuviinojen kanssa. Muistan, että vuorovesi teki muhun todella suuren vaikutuksen ja tän reissun jälkeen luin ihan hulluna kaikkia juttuja avaruudesta ja planeetoista ja tämmösistä.




Jossain vaiheessa mentiin takasin squattihotellille. Olin syönyt aamiaiseks kaikkea keltaista ja sit squattihotellin viereisestä huumehotellista tilasin Jack Danielsin, nyt Pepsillä, koska kokista ei ollut. Ehdin sanoa, että enpä ookaan juonut tätä koskaan Pepsillä, otin huikan ja yrjösin kadulle jonkun varmaan useamman litran kirkkaankeltaisen oksennuksen.






Käytiin kattomassa Reagan Youthia.


Tän jälkeen vissiin menin itekseni katteleen ulos Subhumansia, mutta auringonpaiste, väsymys, syömättömyys, veden juomattomuus tai jokin sätkässäni sai mut yhtäkkiä hirveeseen paniikkiin ja oisin halunnut pois alueelta, mutta siellä oli niin täyttä, ettei mahtunut oikein mihinkään suuntaan. Jalat lopettivat kantamasta ja istahdin loppukeikan ajaksi jonkun haisevan roskiksen kylkeen, koska se oli ainoa paikka missä oli sen verran tyhjää tilaa. Tämän jälkeen palasin hotellihuoneeseeni ja nukuin iltaan saakka.

Herättyäni käytiin kattomassa Dischargea, josta en muista mitään. Buzzcocksia, josta nautin kovasti ja Menacea, josta en muista mitään. Lopuksi vielä taas Popeysista pizzat, sössötystä ruotsalaisille ja Point Blankia. Olin nukkunut koko päivän joten kattelin sit koko yön TV:stä englantilaisia visailuohjelmia.



Lauantai 6.8.

Lauantaina päivällä käytiin kattelemassa Bishops Greeniä, joka olikin festareiden ehkä paras keikka. Mulla oli yllättävän hyvä olo muutenkin tuolloin lauantaiaamuna. Oltiinkohan eka käyty juomassa cocktailit semmosessa 2 cocktailia yhen hinnalla paikassa ja ainakin muistan, että kävin turauttamassa hyvät paskat just ennen keikkaa, niin ei tarvinnut puristella persposkia yhteen. Keikalla oli todella hyvä, semmonen yhteisöllinen meininki tai jotain.


Käytiin tosiaan jossain välissä syömässä ja juomassa siellä 2 cocktailia yhen hinnalla paikassa ja sit mentiin Buckfast-päissään pelaileen pelihalleihin pelejä.









Ainiin ja kateltiin kun saatanallisen kokoiset lokit pysäytti liikenteen ja taisteli roskista! Se oli siistiä.



Channel 3:n ja M.D.C.n keikat tuli vielä nähtyä tänä päivänä. Lähettiin sitten ekaa kertaa tänä viikonloppuna festaribändien jälkeen vielä after-partyihin läheiseen pubiin. Siellä piti soittaa flyerin mukaan jotain tunnetumpia 80-luvun jenkkibändejä, mutta todellisuudessa siellä olikin vaan jotain paikallisia pikkubändejä. Teemulla oli hirveä vienti naisten keskuudessa täällä mestassa, oli oikein valinnanvaraa! Teemu lähti lopulta jonkun itseään 1/3 mittaisen likan, jolla oli jotain partyhuumetta, matkaan. Itse lähdin Popeysiin tilaamaan pizzaa, sössöttämään ruotsalaisille ja pelaamaan Point Blankia.

Sunnuntai 7.8. 

Täällä on aina just näitten festareitten aikaan sunnuntaina joku semmonen hävittäjälentonäytös. Ne pitää niin helvetillistä meteliä, että oli ihan sama nousta sängystä ja mennä kattomaan. Päivän kohokohta oli kun lokit sekos ihan vitusti noista koneista ja yks lokki paskansi Teemun päälle!

Tuli kateltua puolikas keikka Cressia, sit Adolescentsin, Restartsin ja Stiff Little Fingersin keikat. Stiffarit oli vikana bändinä ja oli vitun jees!

Juotiin vielä hotellihuoneisiin kertyneet Buckfastien pohjat ja könyttiin jossain kusisilla kujilla päissään aamuun asti.


maanantai 29. toukokuuta 2017

SOPP Tampere 2017 Lauantai

Edellisillan aikaisemmasta himmailusta huolimatta oli kuitenkin herätessä yllättävän rapsakka olo. Ehdin hetken jo haaveilla koti-illan viettämisestä. Pikainen Facebookailu kuitenkin paljasti, että Ville, Rekku ja Mirva olivat suunnitelleet lähtevänsä markkinoille hyvissä ajoin, joten kyllähän sitä itsekin pitäisi. Sain nukuttua vielä hetken ja lähdettyä kahden jälkeen kohti Keskustoria. Vettäkin satoi. No, eipä tarvinnut ainakaan jonottaa.

Aattelin, että ekaks juomaks vois olla hyvä ottaa jotain vähän kevyempää. Beer Hunter'sin Mufloni pils tuli heti ekana vastaan. Odotin semmosta aika pliisua bisseä ja semmoisen sainkin. Olikohan toi tihkusade sitten niin raikas, kun jo ekan bissen jälkeen oli jo selkeästi parempi olo kuin kotona.

Otin seuraavaks Hiisin tommosen Two Bad Hoppy Sour Wit 5,7%. Maistilan kanssa yhteistyössä tehty olut. Tän helpommin juotavaa bissee ei ookaan tullut vielä vastaan. Ihan kun jotain notkeeta Bulgarian jogurttia jois. Tähän olikin vissiin jossain työvaiheessa työnnetty jotain Lidlin rahkaa sen esitteen mukaan. Hulahti vaan huiviin parilla huikalla. Tykkäsin kyllä.



Päätin maistaa seuraavaks vähän tuhdimpaa tavaraa ja hain Maistilalta tommosen Riutunkainalo Belgian Porter 8,8% ja matkalla vielä Lammin Sahdilta Siiderin Tippa -nimisen shotin. Loppuis se viimenenkin kärvistely. Porteri oli ihan, tai oikeestaan tosi, hyvää. En meinaa ikinä muistaa tykkäänkö portereista vai stouteista enemmän. Nyt oli samaan aikaan pöydässä toi porter ja jollain muulla joku stout, ja porter oli näistä parempi, eli uskoisin että se on se laatu mistä pidän enempi. Kirjoitin sen varmuuden vuoksi kämmeneeni, että voi tarvittaessa tarkastaa.



Muistin röökin jälkeen yhtäkkiä, että mulla saatto olla edellispäivänä jostain saatu semmonen Nokian Panimon ilmaislippu lompakossa, ja niinpä olikin! Kävin hakemassa tuopillisen SOPPia varten tehtyä greippi pilsiä. Tossa tuli just sitten tankinvaihto eteen, niin odotellessa tilasin vielä viereisestä Teerenpelin kojusta pari senttiä giniä. Tolla lapulla sai ton melkein puol litraa bisseä näköjään. Oli kyllä onneks tosi mukavaa juotavaa. Paljon helpompaa kyllä kuin mitä tämmösillä pienpanimofesteillä saa yleensä nokkansa eteen, mutta ei haitannut. Tommosen greippipilsin vois kyllä oikein hyvillä mielin tilata jossain terassillakin, etenkin jos se olisi halvempaa kuin joku kunnon erikoispaska (oon jostain syystä nähnyt tarpeelliseksi merkata, että kello on tässä vaiheessa ollut 16:33).

Mirva rupee olla jo vissiin kunnolla päissään ja mikäs sen mukavampaa. Lähtevät kuitenkin hakemaan Rekun kanssa jotain kiinalaista tai jotain tässä vaiheessa. Teerenpelin gin oli Villen mielestä parempaa kuin se eilinen Fiskarsin tai siis ilmeisesti jonkun Ägräs Distilleryn versio. Tää tänpäivänen maistu musta ehkä hieman appelsiiniselta, ihan hauska, mutta pidin ehkä kuitenkin enemmän vähän perinteisemmän katajan ja viinan makusesta eilisestä. En nyt tiedä enää, molemmat oli kyllä hyviä, pitäis saada melkein maisteltua silleen vierekkäin.

En vielä tiennyt tässä vaiheessa, että bileet rupeisivat olemaan kaikkien osalta ohi, joten kävin vaan hakemassa jonkun aika perusbissen tuolta Sonnisaaren Panimolta. Joku IPA. Elikkäs Humalaja IPA 6,7% tarkemmin ottaen. Oli oikein mukava, maukas juotava IPA. Olin tosiaan vaan missannut jotenkin, että Villekin oli tehnyt lähtöä syömään tossa ja olin jäämässä keskenäni tänne. Semmonen mun on sanottava, että käy kyllä noita IPA bissejä sääliks nyt, kun ne on mennyt ilmeisesti muodista ja nyt on coolia vissiin lytätä koko tyylisuunta. Ois tehny mieli löytää joku ihan mieletön IPA täältä ja sit vastarannan kiiskinä hehkuttaa sitä ihan vitusti, mutta pakko se on vaan todeta, ettei ykskään IPA täällä kyllä muiden bissejen kanssa kärkipaikoista kamppaillut. Joitain oikein hyviä täällä kyllä on ollut, kuten esim. tää viimeinen, jossa on sopivasti kananmunaa ja vitun GREIPPIÄ! Ei tää kyllä silti mikään kunnon lähtöjuoma oo.

Meiän vieressä jonkin aikaa istunut porukka osottautui onneks tosi mukaviksi tyypeiksi ja yks sattu oleen vielä joku Sannan vanha kaveri, niin sain vielä hetkeksi seuraa ja lisäaikaa miettiä kunnollista lähtöbissee. Röökille piti lähtee, niin päätin ottaa vielä välilähtöbissen siitä röökipaikan suulta, eli Bock's Cornerin kojulta. Dunkel bisse. Tosi täyteläinen, hyvä bisse, ihan eri maata kun se joku ekan illan dunkel. Paljon parempi. Tää oli tosi hyvä röökibisse itse asiassa. Teki mieli kääriä melkein uus sätkä, kun oli saanu aiemman poltettua, mutta menin kuitenkin vielä takas pöytään. En sit malttanut kuitenkaan kauaa pöydässä istua, vaan menin polttaan uuden röökin loppubissen kaveriks.

Kävin hakeen oikeeks lähtöbisseks sitten Maistilan MOOO-stoutin. Unohdin siis kattoa kämmenestäni mistä oikein pidinkään, ja eihän tää sit silleen 100% lähtenyt. Liian makeeta tai jotain. Ei yhtä hyvä röökibisse kuin toi dunkel. Iha OK sit lopulta kuitenkin. Otin lähtöbissen lähtöbisseks yhen semmosen Lidlin rahkabissen vielä, kun tiesin, että sen sais nopeesti huitastua. Tän jälkeen sai torihommat riittää ja lähdin syömään Kaksiin Kasvoihin niiden herkullisen pyttärin ja siitä sitten suonet tukossa vielä Vastavirralle kikkailemaan.

Herättyäni seuraavana "aamuna" klo 17:30 kotoani, tuntui kuin ruumiini olisi vanhennut noin 40 vuotta ja joku ninja olisi hakannut keuhkoja koko yön. Tästä huolimatta oli kyllä taas mukava pidempi viikonloppu SOPPissa oluiden parissa. Näitä tapahtumia näyttää esitteen mukaan olevan vähän joka kylässä muuten nykyään, olikohan peräti kuudessa eri paikassa! Eli periaatteessa näitä hommia ei tarvis lopettaa ennen kuin ruumis olis henkisesti joku lähemmäs 300-vuotias. Pitää nyt kattua..

SOPP Tampere 2017 Perjantai

Saavuin alueelle kolmen maissa, käytyäni ensin Rillingissä juomassa yhen epsanjabissen ja syömässä. Otin ekana juomana ison tuopin Plevnan Simaa ennen istumapaikan etsimistä, ettei tarvis heti säätää. Helvetin hyvää simaa edelleen. Löysin aiemmin paikalle saapuneen Villen, joka oli käynyt tilaamassa 2 dl Mallashovin Nemesis barley wineä. Lasi oli kuitenkin täytetty reilusti johonkin lähemmäs 4 dl merkkiin asti tolla 11,4% kamalla. Oli vissiin ollut vähän suolainen rojekti heti kärkeen vetää tommonen puolikkaaseen viinipulloon vertautuva annos bönthöä. Meinannut kuulemma vähän päähänkin nousta.



Ovaskan Teemukin saapui paikalle keppiensä kanssa. Liikuimme hitaasti nilkuttaen röökille, jossa joku tuntematon, ihan tavallisen näköinen muija lähestyi kohteliaasti, "hei anteeksi". Sanoi, että oli tullut mieleen tiedämmekö semmoista biisiä joka menee jotenkin näin: DYN DYN DYN DYN DYN DYN DYN DYN/ LADA SAMARA! Ei tiedetty kumpikaan. Ei se ollut itekään vissiin aivan varma, onko sellaista olemassa.

Röökin jälkeen kävin hakemassa Beer Hunter'sin Tripelin. Eka ihmettelin, ettei maistu alkoholi juuri ollenkaan, tai no ainakaan sen 8% edestä. Jännästi kuitenkin kun se oli hetken tossa pöydällä seissyt ja otin huikan, niin alkoholi tuntukin maistuvan melko vahvasti. Tää ei ollut mikään huono bisse, mutta ei kyllä tässä belgisarjassa vetänyt vertoja sille edellisen päivän suosikille, sille Maistilan jollekin belgibisselle.

Teki mieli jotain IPA:a tai semmosta, niin kävin seuraavaks hakeen tommosen nyt ilmeisesti kovassa huudossa olevan New England Pale Alen. En tiiä mikä se näiden ero on. Ihan IPA:lta maistuu. Ei kauheen rohkee ehkä, tommosen juo kyllä ihan irvistelemättä. En muista kenen bissejä tää oli, kun en oo kirjoittanut ylös. Kusi- ja röökihommien jälkeen jatkoin vielä IPA-linjalla. Maku Brewingin IPA oli tosi perusvarma, helposti juotava bisoshofen.

Kävin tässä vaiheessa Fiskarsin Panimon kojulla, koska sieltä sai viinaakin. Otin kahden gin-shotin lisäksi yhen oluen. Olin näköjään pöytään istumiseen mennessä kuitenkin unohtanut, minkä bissen olin ottanut, mutta kai se oli joko Munkin Tie 6,7% belgi-dubbel tai sitten noitten tommonen schwarzbier. Ehkä kuitenkin toi belgi? Aika kesy kai, tai en muista. Gin oli ihan hyvää, viinaista giniä. Ville joi tässä vaiheessa sitä mun eilisen suosikkia Maistilalta. Testasin ja oli vieläkin mielettömän hyvää, pitäis hakee itekin tuoppi jossain vaiheessa. Aloin myös oleen kai aika humalassa ja muistiinpanojen mukaan äänikin oli alkanut taas kuulostamaan tosi korkealta.

Muilta maistetuista bisseistä noin muuten jäi mieleen ainakin ällöttävän konseptinsa takia Parkun Jounin juoma Sonnin Mälli -sour. Jounilla oli muutenkin vähän sakiampia valintoja noissa juomissa, sellasia mitä ei ois tullu muuten ite välttämättä koitettuakaan. Villen juoma gruit-bisse oli taas tosi hyvää, en muista oliks tää mun maistama sieltä Fiskarsilta kanssa vai joltain muulta. Näitäkin oli parissa eri kojussa. Jossain vaiheessa piti vaihtaa uusista muotoilluista Suomi100-laseista normaaliin vahvempaan tuoppiin, sen jälkeen kun jo toinen Suomi100 halkes kahtia normaalissa pesussa.

Röökillä tuli mieleen, että pitäis kattoa kelloa, kun Coolhead Brew:lla tuli just perjantaina klo 18:00 hanaan yks kegillinen jotain erikoismatskua. No, kello näytti 18:34. Kävin peseen tuopin ja menin seisomaan pitkän, Coolheadin puodille johtavan jonon päähän. Kunnon jonottamisen jälkeen sain kuulla, et viimeset juomat oli menny jo vartin yli. Kunnon meno. Olis kiva kyllä kuulla joltakin, oliko toi mimmosta litkua. Chocolate Milk Imperial Stout w/ Rum Soaked Tonka Beans olis ollut ton pelin nimi. Otin sit kuitenkin semmosen Heavy Sunshine Mexican Vanilla -bissen, josta olin torstaina diggaillut. Jossain vaiheessa olin muuten hakenut joo sen Maistilan belgin kanssa. Luultavasti oli hyvää vieläkin. Meidän vieressä melkein koko illan vissiin istunut mukava pariskunta oli ilmeisesti kuunnellut mun sössötyksiä jonkun verran, koska heillä oli edessään just noi Maistilan belgi ja Mexican Vanilla kans. Toivottavasti pitivät.

Viimeseks olin vielä käynyt hakemaan Coolheadin Apricot sourin. Muistikirjan mukaan tuoksu on muistuttanut "ranskalaisia katuja", eli en tiiä, kusta? Ihan OK sour kai. Miksi ei.

Tänään tuli lopeteltua suht järkevään aikaan ja oltiin Teemun kanssa jo kymmeneltä meillä juomassa A. Le Coqia ja pelaamassa Rocket Leaguee ja UFC:ta boxilla. Taisin nukahtaakin jo joskus yhen maissa.