Tää on kyllä hämmentävää, että ne ainoat kerrat, kun pitäisi keretä aikaisin päivällä jonnekin muualle, osuu just näiden tastingien kohdalle. Viimeks piti juosta hirveellä kiireellä sieltä Maistilan tastingistä johonkin synttäreille ja tällä kertaa meillä ois odottamassa autokyyti Kylmäkoskelle Satrun Ketolaikka-bileisiin. Ollaan silleen sopivasti parikyt minsaa ennen neljää paikalla, että kerkes venytellä hieman juomalla tuopin Havugosea. Ihan hyvä, että sai sen tehtyä ja huomattua, että suussa maistui vähän hassulta edellispäivän dokailujen jäljiltä. Tuopin lopulla makuaisti tuntuu olevan taas kalibroitu normaaliksi.
Jengi tuntuu valuvan jostain syystä paikalle vähän milloin itseään huvittaa ja neljältä, kun tastingin pitäisi jo alkaa, on paikalla vasta ehkä reilu puolet osallistujista. Vähän vittumaista, varsinkin kun itellä ei juuri ylimääräistä aikaa olisi. Ainiin, edellisestä tastingistä tuttu Pöytä-Äijä2:kin on paikalla, mutta istuu tällä kertaa eri pöytään. Joskus vartin yli neljä on jengiä saapunut sen verran paikalle, että voidaan aloittaa. Tän Fat Lizard -panimon nimi on tuntunut pyörivän runsaasti kaikkien olutharrastajien huulilla, mutta itelläni ei oo juurikaan kokemusta näitten bisseistä. Helsinki Beer Festivaaleilla tuli maistettua Sannalta huikka jotain näitten bisseä, mutta siihen rajoittuu muistaakseni kokemukset.
Panimoukko aloittaa normaalisti esittelemällä panimoaan. Fat Lizard on siis Espoosta, perustettu 2013 ja ensimmäinen bisse on tuutattu myyntiin kai 2015. Homman taustalla on ollut halu saada tuoretta jenkkityyppistä bisseä Suomen markkinoille. Ilmeisesti kun rapakon takaa roudataan bisseä tänne, on se jo menettänyt tuoreutensa ja sehän ei käy päinsä. Nää on kuulemma tehny panimolaitteensa ja ihan vitun kaiken itse alusta alkaen. Yks näitten perustajajäsenistä on kuulemma siirtynyt sittemmin Kyrö Distilleryn talliin tekemään viinaa, elikkäs monitaitoista sakkia.
Ensimmäisenä bissenä tuodaan pöytää kauppavahvuinen Ankle Slapper Pale Ale. Tämä on Mosaic-humalaan perustuva pale ale, tiedoksi niille, jotka näistä asioista ymmärtävät. Tää on aika kevyt ja semmonen. Keskellä semmonen tuttu, hieman pistävä maku, kutsutaan sitä nyt vaikka tota, greipiksi. Joo, aika tutun makuinen bisse jotenkin. Ihan hyvää, mutta toivon kuitenkin mielessäni, että seuraavilla kierroksilla saataisiin jotain ehkä hieman persoonallisempaa. Ville merkkasi tälle Untappdiin pisteiksi 3,25, mutta olisi halunnut korjata arvosanan kuitenkin hetkeä myöhemmin 3,5:een. Joten jos joku Villen Untappd-kaveri lukee tätä, niin kannattaa ottaa noi arvosanat vähän ns. suolan kanssa.
Jaa joo, pitääkin muistaa sanoa, ennenkuin jatkan tästä eteenpäin, että tää bisse on suunniteltu kuulemma yhteistyössä suomalaisten surffareiden kanssa. Suomalaisista surffareista tuli jotenkin mieleen leffa Kelkkajengi, jossa jamaikalaiset koittaa kasata joukkuetta semmoseen jääkelkkailun olympiajoukkueeseen. Veikkaan, että Suomessa surfaamisen hauskuus on kuitenkin enemmänkin suomalaisen TV-viihteen tasoa. Toi Ankle Slapper kai tarkoittaakin suunnilleen semmoista, kun seistään nilkkoja myöten jossain lammen rannassa odottamassa aaltoja, joita ei koskaan tule.
Ville siis kuitenkin antaa tälle arvosanaksi 3,5 tähteä ja kuvailee sanoilla raikas ja helppo. Sanna komppailee Villeä. Sanna jatkaa vielä sanomalla, että jälkimaku on tosi lyhyt. Ville meinaa, että aika lyhyt ja kompromissi löytyy sitten kai jostain tolta väliltä.
Panimoukko alustaa seuraavaa bisseä kertomalla perusteita eri humalista. Tässä ois nyt varmaan hyvä sauma saada edes perustiedot haltuun, että näissä mun olutarvosteluissa olis edes jotain lihaa luun ympärillä. Tai tofu maustettu kunnolla, jos kuulut meidän jengiin. Ukko painottaa vielä, että ite on suuri jenkkihumalien ystävä, mikä on tässä tullut kirjoitettuakin kai. Okei, yritän kuunnella. Jossain vituuun lounaislaaksossa, siellä on jotain, hyvät humalamestat tai en tiiä? Lounaislaaksolla on joku erityinen merkitys kuitenkin. Noi sitruksen (eli greipin??) maut tulisko sitten siellä kasvavista humalista. Toka juoma saapuu kuitenkin mestoille.
Siinä missä toi eka bisse edusti tämmöstä modernia pale alea, niin tää seuraava, nimeltään 101 Pale Ale, edustaa alkuperäisiä kunnon OG 80-luvun ekoja jenkki -pale aleja. Tässä 5,4% bissessä on käytetty Amarillo- ja Cascade-humalia. Pyörittelen lasia nokkani alla, mutta jännästi tästä ei irtoa mitään tuoksua. Vedän oikein keuhkot täyteen, niin sit tuoksuu, bisseltä. Maistan ja suuhun tulee todella pehmeä maku. Panimoukko sanoo just sekunti tän jälkeen, että tän pitäis olla semmonen pehmeen makuinen, eli taisin maistaa ihan oikein. Tää on semmonen tosi suoraviivaisen makuinen bisse. Ei siis kuitenkaan mitenkään tylsä, vaan yksinkertaisen maukas bisse. Antaisin tälle 4/5 arvosanan, mutta koska tää oli vasta toka maisteltava bisse, annan kuitenkin 4-, jättäen itselleni hieman liikkumavaraa. Ville antais tälle saman 3,5 tähteä kuin edellisellekin. Lähen ulos röökille juomaan loput. Ihmettelen, miks tää maistuu jotenkin makealta röökin kanssa.
Kun pääsen takaisin sisälle, on seuraavat lasilliset jo jaettu pöytiin. Sanna on ystävällisesti kirjannut ylös, että tämä on pääsiäisolueksi tehty, passionhedelmällä maustettu 5,9% Jesus Lizard IPA. Panimoukkeli jatkaa niitten panimon tarinasta kertomista. Nää on pystynyt tähän saakka tekemään noissa tiloissaan vaan todella pieniä eriä bisseä, mutta ovat nyt just muuttamassa Otaniemeen, missä pitäs pystyä ainakin kymmenkertaistamaan tuotanto. Joskus hamassa tulevaisuudessa tuolla uusissa tiloissa vois olla jotenkin mahollista kai tykitellä jotain max. 1,5 milj. litran settejä, mutta se ei nyt viä oo niin ajankohtaista. Bisset halutaan kuitenkin saada tuoreena liikenteeseen, niinku oli se alkuperäinen idea. Jossain helsinkiläisissä baareissa, jotka pystyy ottaan näitten bisset heti hanoihinsa, voi saada silleen parhaimmillaan 2 tuntia vanhaa bisseä. Yleensä joka satsi onkin vedetty kuukauden sisään kokonaan, mikä on kuulemma tän tyyppisessä bissessä, joka on tuoreeltaan parasta, tietysti helvetin hyvä juttu.
Takaisin nykyhetkeen ja Jesus Lizard -bisseen. Todella voimakas, hedelmäinen tuoksu tässä. Tulee mieleen joku semmonen 5 hedelmän mehu. Maussa kuitenkin palataan normaaliin greippikeskimakuun. Ihan jännä ton makean tuoksun jälkeen. Hieman kitkerä, mutta vielä helposti hyvän makuinen. Panimoukko sanokin, että sille ollaan tultu ihmetteleen, että oho eiks tää ookaan jotain hedelmäbissee vaan onkin tämmöstä. Mietiskelin, että mimmostakohan tää olis, jos tässä ei olis tota sitrusta, vaan olis tykitelty vaan hedelmät edellä. En tiiä. Panimoukko sanoo, että on ideana olla just noi hommat balanssissa ja kyllä ne omaankin makuun on, just ja just. Ehkä jos sais esittää toiveita, niin ite ottaisin vähän enemmän makeita hetelmiä ja vähemmän greippitwistiä. Ville antaa tälle 3,5 tähteä. En tiedä paljonko se on Untappd-asteikolla. Sanna tykkää tästä kovin! Kuulemma kivaa kirpsakkuutta, tai happamuutta, sen katkeruuden lisäks. Mietin, että eikö noi oo kaikki synonyymejä keskenään, mutta mitäs mää noista tajuan.
Joku leidi yleisöstä esittää mielenkiintoisen kysymyksen tosta passionhedelmän lisäämisestä bisseen. Panimoukko kertoo, että se tulee tosiaan semmosesta passionhedelmäpyreestä, joka nostaa heti tän bissen tekemisen kustannuksia. Joku 1/3 hinnasta on tota hillua. Ukkeli kerto myös jonkun hyvän tarinan jostain, oisko ollu brittiläisestä, panimosta, jotka oli halunnu maustaa bissensä jollain erikoishetelmällä, josta en ollut tätä ennen ees kuullu ja tilannu sit kylmästi sitä ja vasta jälkeenpäin todennut, että noista bisseistä ois sitten pitäny pyytää joku triljardi ja oli ollu pakko myydä ne sitten kunnon tappiolla, että olis ollut ees jotain järkee tossa hommassa. Harmi, kun en kirjottanut tota tarkemmin ylös. Mietin, että eikös tommosen satsin ois saanu myytyä jollekin illuminati liskopankkiireille, mutta ehkä joko ne haluaa sit vaan juoda jotain lasten verta, tai sitten tommosen pienemmän panimon on vaan joskus todettava, että tuli tehtyä pieni ylilyöni ja parempi ottaa vähän takkiin kuin lähteä noihin hommiin mukaan. Ihan kiinnostava tarina joka tapauksessa. Jengi kyllä kyseli muutenkin hitosti kaikkee täällä, mutta oli muutenkin niin paljon kirjotettavaa, ettei todellakaan ihan tylsimpiä juttuja kerenny raapustaan ylös.
Kun tuun takas röökiltä, niin tarjolla on Conan Juice, vermontilaistyyppinen IPA. Tämmönen vermontilainen on panimoukon mukaan "crispympi ja cleanimpi" ja sitten joku kai kiinnostava juttu jostain humalaprofiilista, vittu, en kerkee enää tässä kirjoittamaan näitä anekdootteja, enkä maistamaan bissejä. Kunnon infotulva. Oisko ollu joku Alchemist-panimo, joiden Crazy Hatter -bisse on tän tyylisuunnan pioneeri. Tota bissee kai saa vaan tuolta jostain yhestä mestasta sen syntysijoilta, eli onnea semmosen juoneille. Toi Conan tän bissen nimessä viittaa johonkin hiivaan ilmeisesti. Pakko nostaa kirjottamisen suhteen kädet pystyyn tässä vaiheessa. Haaveilen aina välillä, että lopettais noi paskahommat tehtaassa ja menis takasin kouluun, mutta tässä infotulvassa tuli taas kouluajat mieleen; koitan kirjottaa hiki ottalla ylös jotain juttuja, joista en tajua: mitään. Jotain mutatoitunutta hiivaa, en tiiä. En todellakaan tiiä. Ehkä sitten semmosta hiivaa, joka lyö kamelia kännissä turpaan. Ihan sama. Tää menee kuulemma "hiivan maku edellä", toisin kun noi aiemmat. Ville puhuu jostain yrteistä.
No nyt viimeinkin pääsi maistamaan. Aa joo, infosta jäi puuttumaan, että tää oli 6,5%. Tosi erilaista, kuin noi aiemmat taas. Mietin, että onko tässä jotain semmosta belgi... kun just joku ukko yleisöstä kysy panimoukolta, että ootteko käyttäny tai miettiny käyttävänne tähän jotain belgihumalia. Mutta ei kai, mut ei panimoukko sitä suorilta tainnu tyrmätäkään. Tässä on semmosia viboja kyllä. Ja tää on todella maistuvaa. Kysyn Villeltä tähtiä ja kirjotan jo valmiiks 3,5, mutta Ville antaakin 4-!
Lähen röökille ja terassilla on todella lämmintä ja aurinkoista, mikä ei oo todellakaan tälle vuodelle ollut ominaista. Tajuan viimeinkin, että edellisiltana ostamani aski menthol-röökejä on ollut se asia, joka on saanut bisset maistumaan oudon makeilta ja vaihdan takas normaaleihin sinisen Pall Mallin sätkäröökeihin. Hyvää röökibisseä tämä. Viimeiset imut sätkästä saavat kuitenkin kurkussani kyteneen oudon karvapallon liikkumaan ja ennenkuin ehdin kunnolla reagoimaan siihen, puklaan suullisen vaahto-oksennusta maahan ja syliini. Olisin antanut tälle 4. bisselle alunperin 4 tähteä, mutta jotenkin oon nyt silleen, että okei 3. Saattaa johtua tästä insidentistä tai sit ei. Joisin kyllä uuden mielelläni jos jossain tulee vastaan. Koitan antaa lahkeeni kuivahtaa muutaman sekunnin, jonka jälkeen palaan hieman häpeillen sisään, jossa pöytään saapuu juuri päivän viimeinen olut.
Tässä bissessä on kuulemma "länsirannikon meininkiä" ja karamellisointia ja jotain. Samaa humalaa kuin kaikkien tuntemassa Pilsner Urquellissa. Ville näyttää siltä, että se odottais kysymysvuoroo panimoukkelilta, mutta se olikin vaan silleen jännittyneenä, kun mää ja Sanna kuulemma mölyttiin sen ukon puheiden päälle. Sanna sano, että tässä oli joku tuttu maku, ehkä jostain London Pridesta tai jostain. Nyt tätä viikkoa myöhemmin kirjottaessa tuli mieleen, että eihän kaikkien tuntemasta Urquellista? Tääkään ei tosiaan maistunu liikaa miltään noista aiemmista oluista. Ihan kiinnostava juttu kyllä tämmönen, että oli viis saman panimon IPAa tai jotain sinne päin, mutta näin paljon vaihtelua mauissa. Aivan joo, Kiwi Roadkill IPA oli tää viimenen nimeltään. 6,3%. Meillä rupes oleen Villen kans jo vähän kiire, kun tyypit odotti auton kanssa jo Metson pihassa, mutta ei tästä vikasta tainnu jäädä muutenkaan oikein kellekään meistä mitään erityistä mieleen. Kaksareitten Arttu kaato meille kolmelle vielä siitä Jesus Lizardista yli jääneet bisset laseihin ja se oli kyllä edelleen helvetin hyvää. Saakohan tota jostain kivasta paikasta? Jos vaikka muistais googlettaa, kun nyt oon tätäkin tässä nettiin kirjottamassa. Omaan makuun se 101 ja toi Jesus Lizard oli tän päivän kirkkaimmat tähdet. Nostankin ton 101:n tähdet siitä varovaisesta 4 miinuksesta 4 tähteen ja annan samat Jesukselle.
Tässä vaiheessa piti sitten käydä hakemassa Buckfastia sisältänyt viinakassini tiskin takaa ja kiirehtiä autolle. Meinasin kirjottaa vielä muiden Ketolaikassa antamia Buckfast-arvosteluja tän jutun loppuun, mutta eiköhän tässä nyt tullut aivan tarpeeksi asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti