Herätys on neljältä aamulla, joten pitäis mennä hyvissä ajoin nukkumaan. Edellisen viikonlopun liskodiskot on onneksi juuri kärsitty, mutta eihän tuo uni siltikään yrittämällä tule. Uskomatonta, miten aivot voivatkin prosessoida yhtäaikaisesti useita, toisiinsa mitenkään liittymättömiä tietoja, jos yrittää väkisin nukahtaa. Päässä pyörii samanaikaisesti ainakin jotain turhaa tietoa siitä, kuinka keho tarkkailee veren pH-arvoa säätelemällä hengityksen nopeutta, sekä joku muutaman vuoden takainen uutinen siitä, kuinka joku nainen leikkasi miehensä kullin irti ja laittoi sen jätemyllyyn. Väsyneenä siis lähdetään liikenteeseen.
Päätän olla ottamatta vielä Tampereen lentoasemalla kaljaa. Juon sen sijaan Virgin Mojito -nimisen smoothien, joka ei maistu mojitolta. Kaikissa sämpylöissä on jotain lihaa välissä, joten päädyn syömään lähmäisen croissantin. Keho varmaan luulee, että on kännipizzan aika, kun on näin kauhea nälkä näin viideltä yöllä.
Helsingin kentällä pidättäydyn edelleen alkoholista, mutta jatkamme aamiaista käymällä ensimmäistä kertaa ikinä Burger Kingissä. Aika hirveää pullamössöähän tämä on, mutta eipä tämmöistä ole varmaan tarkoituskaan selvinpäin syödä.
Lentokoneessa edge katkeaa. Kahvin seuraksi tulee Chivas Regal 12 yo. blended scotch whisky, sekä Karhun A-olut. Viskipullo on oikeaa lasia, mikä antaa hienostuneen vaikutelman. Muutenkin viski on mielestäni aivan hyvää, joskin liian makeaa. Karhun A täydentää viski + kahvi -komboa yllättävän hyvin. Itseasiassa kahvi itsessään taitaa olla tämän kolmikon heikoin lenkki.
Sannan arvio: Viskin maistelu tälleen yhdeksältä aamulla kuulosti ihan kauheelta ajatukselta. Mut toisaalta, lomallahan tässä ollaan! Suoraan pullosta ei kauheesti saanut mitään tuoksuja irti, mutta mukista nuuhkutellessa tuli jotain ehkä karamellisia tuoksuja. Maussa aika paljon tammea ja vaniljaa. Varmaan ihan okei viski, jos näistä jotain ymmärtäs.
Manchesterin junassa juon kentältä ostetun Tetley's "Smooth Flow" -bissen. Kuohuu ensin ihan vittuna ympäri junaa, maku muistuttaa auki unohtunutta, väljähtynyttä Guinnesia. Viimenen Tetley's mitä pitää ostaa.
Aamupalaa menee niinku Huikkiksella ja Murtosella Ruotsissa. Kolmas aamupala, Alabama's-nimisessä nuoriso/hipstermäisessä mestassa. Söin Maple Cured Salmon Bagel -nimisen härvelin. Tässä oli ainakin sitä lohta, avokaadoo, rucolaa, uppomuna, jotain nachoja, chiliä, kyl te tiiätte. Oli kyl helvetin hyvää. Sopivasti yhdistyivät terveelliset ja epäterveelliset maut. Ruokajuomaksi cappuccino, kun tääl piti odottaa 11 asti ennenkuin cocktailtarjoilu alkaisi. Sanna söi jonkun tommosen uppomunahässäkän.
Vinyl Exchangesta tarttui mukaan Creemin LP matkalla The Fringe -nimiseen baariin, jossa on hanassa hyvä valikoima bissejä, aina muutama real ale ja real cider kierrossa myös. Ihan vitun kuuma muuten täällä maassa tänään! Neljästä real cider -vaihtoehdosta kolme on yli 8 prossasia ja yks 6-piste-jotain. Pitää tässä vaiheessa päivää tyytyä kuuspinnaseen. Tää on ihan super oranssin väristä, niinku joku mehukatti, kaunista. Tää on kuitenkin joku Thatcher'sin sidu, elikkäs aika pro-meininkiä. Suht ammattimainen maku siis, ei mitään kiljunpaskaa. Sanna otti Ray Of Sunshine Golden Alen. Nää ei oo mitään hirveetä kiristystäkään, karvan alle pari puntaa tommonen puolikas pintti.
Takapihalla on tämmönen aika kirjaimellinen beer garden. Vähän niinku jonkun siirtolapuutarhapläntin pihaan ois tuotu parit pöydät. Vai oisko tää niinkun siirtomaapuutarha, Briteissä kun ollaan? Aurinko mollottaa ihan hulluna ja hiki valuu, niin kyllähän tässä siideri maistuu. Vaikka allekirjoittaneen hampaat huutaa hoosiannaa näistä siidereistä, niin kyllä ainakin tässä vaiheessa tuntuis hyvältä idealta käydä toi real cider -valikoima läpi.
Sanna: Käytiin tosiaan siellä Alabama'sissa aamiaisella. Olin Peten puheista saanu sen kuvan, et se ois tosi kämänen pulju, missä on jokin vihanen mies töissä. En sit tiedä mistä paikasta ollaan puhuttu, mutta tää se ei ollu. Ruoka oli hyvää (otin uppomunia pinaatilla ja hollandaise-kastikkeella), mut jos jostain pitää valittaa, niin musat oli ihan VII-TUN kovalla. No, mutkien kautta tultiin tänne Fringe-baariin ja täällä on kyllä mukava hengailla. Ihan ku ois jonkun tutun takapihalla juomassa kaljaa. Niin tosiaan, otin ton Ray Of Sunshine -oluen, en muista miltä panimolta, mutta oli kesäisen maukasta! Suunnittelen myös ottavani seuraavaksi mansikkakriekkiä, mutta en tiedä viittiiks mennä niin pitkälle näissä kesäjuomissa.
Näköjään täältä löytyi yllättäen kuva mansikkakriekistä.
Seuraavaksi ihan vitun hämmentävä juoma. Jatkan real cider -hanoja eteenpäin ja sieltä tulee tämmöinen Moonshine Cider -niminen tapaus. Melkein täysin läpinäkyvää, lähes hajutonta ja maku on vähän kun ois laitettu 1/10 Fizziä ja loput todella mietoa saippuavettä. Mutta tässä on vaan tosiaan sitten sen 8,4% alkoholia kuitenkin. Kaksi puntaa tämäkin. Alkoholi tuntuu ainoastaan pienenä lämpönä niellessä ja kohinana aivoissa. Varmaan aika vaarallista kamaa!
Ihmettelin muuten, kun useemmassa tän paikan arvostelussa oltiin ylistetty tän mestan pisuaaria, mutta oli kyllä tosiaan aika majesteettinen kusikokemus. J. Duckett & Sonsin veistelemä, koko seinän kokoinen, kolme erillistä loossia käsittävä posliiniteos sai olon tuntumaan siltä, kuin kusisi jonkun historiallisen kirkon semmosen lasitaideteosikkunan päälle! Simply great!
Hörpin myrkkysiideriäni varovasti kuin mummo heikoilla jäillä, mutta päähän se meni kuitenkin. Piti alkaa ettimään kikkeripöytää jostain, ennenkuin olisi liian humalassa pelaamaan. Päädyimme outoon, The Green -nimiseen kaksikerroksiseen sporttibaariin, jossa on sisällä golfia, karaokea ja kaikki pelit mitä kuvitella saattaa, mutta ei lisäksemme ketään muista asiakkaita. Kikkeri maksoi punnan ja se oli huonosti huollettu semmonen pleksikantinen peli, mimmonen oli ehkä klubilla tai jossain joskus aikoinaan, ohuet ukot. Yhen pelin (5-4 mulle) jälkeen lähdimme tämän oudon paikan oudolle terassille ja ovi lukittautui perässämme.
Tässä vaiheessa hommat muuttuivat todella hämmentäviksi. Pihalla ei ollut mitään varjoa ja lämpöä oli joidenkin lähteiden mukaan peräti 26 astetta. Ulkoa olisi ollut kaksi reittiä pois, mutta toisella puolella oli jokin pieni silta, jonka alla majaili aika kuumottavan oloista porukkaa verkkareissaan ja joilla oli jostain syystä rivi jotain ihmisen kokoisia häkkejä, tyhjiä onneksi, vielä. Toista ulospääsyä vartioi jostakin helvetin jurakaudelta ilmestyneet hevoisen kokoiset sorsat. En ole eläissäni nähnyt mitään noiden jättilintujen kaltaista eläintä. Tuntui niin hämmentävältä, että jos veisi jollekin Hollywood-mogulille juonikuvauksen tämmöisestä tositapahtumiin perustuvasta tarinasta, ei kukaan taatusti edes uskoisi. Aurinko porotti ihan yhtenä kyrpänä ja nauttimani, Karhun makuinen Hop House Lager 13:kin, muuttui kuplivan kuumaksi. Juuri kun olimme Sannan kanssa hyvästelemässä toisemme dinolintujen tai sillanalaisten hyökkäyksen varalta, avattiin terassin ovi sisäpuolelta joillekin kahdelle paikalle eksyneelle aasialaismiehelle ja pääsimme livahtamaan sisään turvaan. Kerroinko, että oli ihan vitun kuuma?
Kello löi viimeinkin kolme ja pääsisimme heittämään reput sun muut ylimääräiset kamat hotellille. Menin kuitenkin auringonpistospäissäni lupaamaan Sannalle, että menisimme vielä matkalla hakemaan Primarkista itselleni shortsit ja Sannalle joku viileämpi mekko, sekä pitkä lista muita asioita, joita en tyhmänä kuunnellut loppuun. Löysin shortsit ja pääsin läpi Primarkin oudosta, mutta jollain tavalla järkevästä, sovituskoppiesteradasta. Sanna oli kuitenkin kadonnut shoppailemisen tapahtumahorisontin tuolle puolen.
Vessatti, joten lähdin Primarkista pihalle etsimään sellaista lähistöltä löytyvää turistimaista Shakespeare-nimistä pubia, mihin voi mennä ja siellä kusta. Onnistuin kuitenkin vielä eksymään, mutta muutaman uuden yrityksen jälkeen löysin paikalle ja kusin. Sen verran kerkesin siinä kuitenkin harhailla, että Sannakin tuli sit melkein heti perästä. Ostettiin kaljat, mutta jätettiin ne kuitenkin kesken ja mentiin viimeinkin hulppeaan hotellihuoneeseemme, joka oli hulppea.
Oli tarkotus ottaa tässä välissä päikkärit, mutta sen verran oli ehtinyt jo bönthöä tässä kiskoa, ettei viitsinyt haaskata. Lähdin vähän edeltä kokeileen pikkuisen punk-hommia tälle päivälle. Suunnistin yhdelle festarin keikkapaikoista, Thirsty Scholariin, joka on sillan alla sijaitseva pubi. Sillan alla muiden sillanalaisten kanssa tuntui mukavalta. Pöydässämme istui yks ukko Etelä-Afrikasta, yks Skotlannista, yks Liverpoolista ja yks jostain Manchesterin ulkopuolelta. Aksenttien kirjo oli aika mielenkiintoinen, mutta se ei haitannut, ennenkuin paikalle saapui kaksi tyyppiä Nokialta. Nokian murre on kyllä ihan kamalaa kuultavaa. Sanna tuli kans paikalle. Yritin selittää liverpoolilaiselle kuinka Sannan nimi sanotaan ja järkeilin jotenkin et helpottais kun näytin aurinkoa ja olin silleen, eka tavu on "san". Liverpoolilainen osoitti kans aurinkoa ja huusi täysillä "SÖN!! SÖN!!". Luovutin.
Join täällä hyväksi havaittua Bootleg American IPAa, joka maistui jo viime vuoden festareilla hyvältä, ja niin nytkin. Bissejen jälkeen lähettiin hakeen festarirannekkeet ja kattoon yks bändi. No Matter näytti ja kuulosti niin paljon Nimrodin aikaselta Green Daylta, että oli vaikea välillä sanoa, soittivatko noi covereita vai omia biisejä. Tai rumpali näytti kylläkin Jaanilta. Itkin onnesta kuitenkin tietenkin.
Sit oltiin menossa Brewdogin viereen Rudy's-nimiseen pizzeriaan, jonka pitäis olla kova sana. Ja oli kai se. Joku 1500 partaäijää tai jotain muuta blogaajaa odotti pizzojaan. Tunti olis ollu jonoa. Näitä Rudy'sejä on Manchesterissa kaks, niin otettiin taksi alle ja lähettiin näitten alkuperäseen, vähän pienempään toimipisteeseen vähän syrjemmässä. Tääl pääsikin heti istumaan. Joku hyvä minttunen drinksu tuli pöytään ja viimein päästiin syömään herkullista Mutti-kastikkeen ja basilikan makuista margheritaa. 5/5! Muistutti maultaan hyvin paljon Lucan pizzoja Tampereella, eli aikas täydellistä.
Sit piti mennä Port Street Beer House -nimiseen kehuttuun paikkaan juomaan bönthöä, mutta siellä oli taas toiset 1500 partasuuhipsteriä. Tultiin tien toiselle puolelle tyhjään sporttibaariin, jossa juon nyt ihanaa, marjaisaa Strongbow:n Berries herkkujuomaa. Ihan loppuun asti ei jaksanut kuitenkaan tuoppia vaan ruvettiin luovuttelemaan tältä illalta jo tässä kympin aikaan. Käytiin vielä Tescosta hakemassa muutama kalja jääkaappiin varmuuden vuoksi. Tescosta ei saanut Buckfastia, eli boikottiin meni tuo paskafirma. Otin sen sijaan pienen pullon halvinta viskiä. Yhentoista aikaan oltiin jo varmaan vetämässä sikeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti