Puoli kahdentoista aikaan Sanna oli viimeinkin hereillä ja suht valmistautunut, joten pääsimme vihdoin lähtemään kohti Federal Cafe -nimistä paikkaa toiselle aamiaiselle, nälkähän tässä rupesi jo taas olemaan. Sovittiin treffit yhen Benin kanssa, johon tutustuttiin pari vuotta sitten Suomessa, kun se oli pyöräillyt jostain hevon vitusta asti Ouluun Hässäkkäpäiville ja tuli sieltä sit vielä fillarilla Tampereelle festareiden jälkeen ja Tampereella laulettiin sunnuntaikaraokea ja dokailtiin sit vielä. Federal-mesta oli kuitenkin kuulemma ihan täynnä, joten Ben ohjasi meidät johonkin lähelle johkin random aamiaispaikkaan, josta sai ainakin vegaanista englantilaista aamiaista ja semmoista.
Söin kasvisenkkuaamiaisen halloumilla. Se oli semmonen, perusmössö pavuilla ja sienillä, kyl te tiiätte. Juomaks Brooklynin IPA ja jälkkäriksi Sailor Cherries drinksu, jossa oli rommia, giniä, kirsikkaa ja limeä. Makein vitun asia, mitä oon ikinä juonut, mutta ihan hyvää. Cocktailit on hyviä, ja hyvästä. Sanna joi kans jonkun tuommoisen drinksun, en nyt vaan muista mitä siinä oli.
Sit lähettiin taas takas The Fringeen, joka oli ihan vieressä tästä. Otin jonkun golden alen pumppuhanasta. Ihan jees kai, maistuu vaan ehkä vähän lämpimältä. Ei niin hyvä, että jaksaisin mennä tarkistamaan nimen.
(Muistiinpanojen kirjoittaminen on ikävä kyllä loppunut tähän, joten loppupäivä tulee nyt ulkomuistista, eli saattaa olla totta tai sitten ei.)
Opetettiin Ben pelaamaan tikkiä. Ben voitti. Sit kaverimme Ashley ja Jenny, Oxfordista, saapuivat myöskin seuraamme Fringeen. Opetettiin nekin pelaamaan tikkiä. Ashley voitti. Paska peli. Join lisää pumppuhanakaljaa. Nimet voitte kuvitella vaikka itse. Toinen kalja oli parempi kuin eka.
Öööö, sit piti mennä katsomaan yhtä bändiä, nimeltään Aerial Salad, joka kuulosti taas ennakkokuuntelun mukaan Green Dayltä. Ben tiesi jostain ilmaisesta kaupunkibussista, niin mentiin semmosella ja oltiin vaan joku 10 minuuttia bändin aloittamisen jälkeen perillä, vaikka lähtö meinasi vähän venähtää.
Porukkaa oli keikalla aivan järkyttävä määrä, ihan täyteen ammuttu, eli täällä oltiin niinkuin sillit purkissa, homot saunassa tjsp. Saan ängettyä itseni ihmismeren läpi vessaan ja tiskille kuitenkin jotenkin. Ben ja Sanna jäi tullessa ettimään vielä automaattia ja tuli vähän perästä. Pelkäsin, että Sanna olis lähtenyt menemään ihmismassa nähdessään, kun tiesin, ettei sille maistu ihan tämmönen meininki, joten ostin sillekin sit samalla tiskireissulla tölkin Red Stripea hyvitykseksi. Rakas rouvva löytyi onneksi ulkoterassilta, itse menin takaisin sisään katsomaan pari viimeistä biisiä tuota Aerial Saladia. Tää oli kyllä hyvä! Näillä oli sentään oma soundi, enkä saanut vielä Green Day -yliannostusta, vaikka näittenkin maneerit oli jotenkin saman tyyliset. Mut musa oli vaan yksinkertaisesti hyvää pop-punkkia. Pääsispä näkeen näiltä kokonaisen keikan jossain vähemmän täydessä paikassa joskus!
Seuraavaks katottiin hetki jotain Hot Mass -nimistä orkkaa, jossa soitti jotain Benin kavereita. Tää ei ollut niin hyvä, mutta sentään ihmisiäkin oli kattomassa enää joku 1/3 aikasemmasta, niin pysty sentään seisomaan niin, ettei ollut ihokontaktissa jonkun 10 ihmisen kanssa samanaikaisesti. Jossain välissä tässä oltiin juotu päivän ensimmäiset tequilat.
Keikkapaikat oli tänä vuonna paljon kauempana toisistaan kuin edellisvuonna. Tää on siis tämmönen kaupunkifestarityyppinen homma, että keikat on viidessä eri baarissa kaupungilla. Viime vuonna kaikki mestat oli ihan vierekkäin, mutta tällä kertaa oli kaks uutta paikkaa, jotka on aika erillään toisistaan ja tää näitten kahen keikan välinen matka oli siis nyt tää pisin siirtymä.
Mutta lähettiin siis kattoon tonne kauempaan paikkaan yhtä keikkaa. Toi mesta tais kyllä itteasiassa olla viime vuonna jonain jatkopaikkana yhtenä päivänä, kun muistin matkalta yhen Sparin, josta olin edellisvuonna ostanut pullon Buckfastia ja otettiin Ashleyn kanssa jotain yhteiskuvia Buckfast-pullon kanssa, jonka sitten piilotin kukkapuskaan keikkapaikkaa vastapäätä ja kävin aina välillä hörppimässä ja tarjoilemassa jengille. Tällä tavalla hankin viime vuonna ilmeisesti kavereita, kun tänä vuonna kasvoiltaan ihan tuntemattoman näköiset tyypit tulivat moikkailemaan "buckfast-tyyppinä".
Kävin siis taas hakemaan Sparista Buckfast-pullon ja piilotin sen kukkapuskaan keikkojen ajaksi. (Paitsi juuri korvanappiini saaman tiedon mukaan tää tapahtukin vasta myöhemmin illalla, toisella matkalla tonne samaan keikkapaikkaan).
Throwing Stuff -niminen bändi katottiin ja Punk IPAa join. Punk! Tykkäsin tästä hommasta. Sit lähettiin taas takaspäin Gorilla-nimiseen keikkapaikkaan, joka oli kans sillan alla, ja jossa piti tavata One Hidden Frame -Pekka ja rouvansa Natli, jonka saavutuksista voisi mainita ainakin hyvän Trapped Under Slice -zinen.
Tääl soittanut bändi oli nimeltään Antillectual ja tää oli kyl aivan hirveää paskaa. Luulin, että olin tullut väärään keikkapaikkaan, kun olin merkinnyt tän kuitenkin katsottavaksi. Juotiin täällä illan toiset tequilat. Sit otettiin pirssi alle ja lähettiin Crazy Pedro's Part Time Pizza Parlour -nimiseen paikkaan.
Täält saa muuten ostettua lonkeroa! En ostanut, mutta joku meistä tais ostaa. Tääl soi viime vuonna vielä punk, mut nyt musat oli vaihtunut johonkin elektroniseen musiikkiin. Tampereen toisiks mukavin streittari, elikkäs Janne, tuli tänne tai oli tarttunut jostain mukaan. Täällä se oli kumminkin.
Ostin Margherita-pizzan ja jonkun toisen vegepizzan jaettavaks ihmisten kesken ja sen lisäksi #Murica-nimisen drinksun, jollaisia sain kuitenkin jostain syystä kaksi kappaletta. Pizza oli pirun hyvää. Täällä oli aika paljon jonoa ja kun kävin jossain vaiheessa hakemassa kaljaa, niin kaikki paitsi Sanna oli lähteny sillä välin johonkin menemään.
#Murica-juoma maistui ihan hulluna viinalta ja annoin toisen Muricani pöytäämme myöhemmin istuneille nuorille. Sanna oli kuulemma juonut täällä semmoisen drinkin, mihin laitettiin niitä Pop Rockseja vai mitäs semmoset poksahtelevat karkit onkaan.
Lähettiin sit kattomaan semmoinen naislaulullinen joku indiepopbändi kuin The Spook School, eli spookyskooky, niinkuin osasin tässä vaiheessa sanoa. Tää oli varmaan ainoa bändi, mistä ennen lähtöä tykättiin jo Sannan kanssa molemmat. Keikka oli hyvä, mutta tän jälkeen rupesin olemaan jo aivan järkyttävässä humalassa, kun istuttiin keikkapaikan alakerrassa The Thirsty Scholarin pihassa taas. Janne kirjoitti täällä muutaman sanan festarikokemuksestaan.
Manchester Punk Festivaaleilla on liian kova meteli: bändit soittaa liian lujaa, musa bändien välissä tulee liian lujaa, ihmiset huutaa, liikenne, jne. T: Janos Larikka
Tässä vaiheessa siis olin siis itse jo aivan järkyttävässä tukkeessa, mutta tästä lähettiin vielä takas sinne kauimmaiseen keikkapaikkaan katsomaan vähintään yksi skedepunkbändi. Matkalla tuli ostettua vielä se Buckfast-pullo ja siihen katkeaa lopullisesti muisti. Sannan puhelimesta löytyneiden hämmentävien kuvien perusteella varmaan ihan hyvästä syystäkin. Tämä kuva nyt puhukoon vaikka loppuillan puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti