Aloitan nyt itseasiassa jo tosta keskiviikosta, kun silloin uudelleenavattiin tohon Hämeenpuistoon, ihan kämpän lähelle, toi Rillinki, nyt vaan ainakin toistaiseksi noiden Sohon ja Nordicin ja näitten Gastropub-imperiumin tyyppien ohjaksissa. Menee kyllä heti heittämällä Tampereen Top 2- terasseihin ton Vastavirran yläkerran terassin kanssa. Mestasta löytyy kikkeripöytä ja syötäväks sellasiin 3-4 euron hintoihin ranskalaisia ja tofucurrywurstia ja tämmöstä pienempää suolasta, mitä oon aina toivonut, koska kaljotellessa vituttaa aina syödä joku 15 euron safka mistä menee hulluun ähkyyn, eikä sen jälkeen maistu enää mikään. Tommosia muutaman euron purtavia voi syödä vaikka useemman pitkin iltaa silloin kun huvittaa ja jää bissellekin tilaa.
Oli tarkotus ottaa vaan ranskalaiset ja yks olut nyt avajaispäivänä, mutta oli niitä ranskalaisia kuitenkin semmoinen keko, että olinkin ehtinyt juoda jo neljä kaljaa siinä vaiheessa, kun sain ne loppuun. Eihän siinä sitten ollut mitään järkeä siinä vaiheessa enää kotiinkaan lähteä. Se yö meni sitten siellä.
Olin myös innoissaan, kun olin kuullut, että Sohon Kari on vastuussa Rillingin musiikeista ja tiedän, että Kari tajuaa näiden hommien päälle. Ensimmäisenä päivänä sain kuitenkin suureksi hämmästyksekseni todeta, että kaiuttimista soi jotain täysin mitäänsanomatonta pilipalia eli epä-musiikkia, jonka tarkoitus jäi epäselväksi. Onko ideana varoa, ettei häiritä puistossa maleksivia mummoja tai lapsiperheitä, vai jopa vetää näitä asiakkaaksi? Omaa kaljanjuontiani tuollainen joutavanpäiväinen pimputus häiritsi kyllä yllättävänkin paljon.
Kari sanoi kysyessäni, että tää on niinkuin tämmöstä "eurooppalaista" meininkiä. Jeesus. Minun Euroopassani ite ainakin kierrän kaikki hissimusiikkiterassit niin helvetin kaukaa. Se on yleensä vähän niinkuin semmoinen huutomerkki, että moro, olemme tällainen ylihintainen turistimesta! Onneksi musahommat alko paranemaan jo illan mittaan ja myöhempinä päivinä onkin ollut jo sitten korkealla tasolla. Kiitokset siitä!
Torstai
Torstaina sitten saikin ensimmäistä kertaa tuolta Rillingistä noita näitten oman Nordic-panimon tuotteita. Tarjolla oli kolmea bisseä, oisko ollut bitter, joku pale ale ja joku kolmas. Kaikki oli vähän mietoja omaan makuun ja oli hiton kylmä, joten tuli kulautettua ne nopeesti huiviin ja lähettyä SOPP-alueelle, ennen kuin sinne alkoi maksamaan sisään kuudelta.
Mestoilla oli yks suunnittelijajantteri meikän duuneista, mies joka on vissiin omistanut elämänsä oluen juomiselle. Kyseinen kaveri oli fiksusti, eli ärsyttävästi, ottanut perjantain vapaaksi ja vaikutti olevan jo hyvässä tuiterissa, kun saavuimme paikalle ystäväni Villen kanssa.
Starttasin homman muistaakseni jollakin Radbrew-panimon bissellä, jotka tuli viime vuoden SOPPeilla hyväksi todettua. Radbrew on tämmöisen taskusta löytyvän esittelylapun perusteella vuonna 2014 perustettu turkulainen pienpanimo Kaarinassa. Näillä on joku tämmönen Fallout- tai post-apokalyptinen teema ja tiskin takana oli joku jätkä kypärä päässä, mutta bisset on hyviä.
Otin tommosen Teapot-nimisen bissen. Ohjekirjassa kerrotaan seuraavaa: "Britti-IPA teellä maustettuna. Tuoksussa bergamottia ja sitruunaa, jälkimaussa mustan teen kitkeryyttä. Raikas olut iltapäivän teehetkeen". Itselläni ei ole noin tarkka makuaisti, enkä tiedä mitä vittua on bergamotti, mutta teen maistoin. En ole näiltä huonoa bisseä saanut, eikä tämäkään ollut sellainen, mutta ei kuitenkaan suosikeihin yltänyt.
Työvihollisellani oli helvetin hyviä ideoita, että hän soittaa meidän pomollemme, jonka kanssa on jostain syystä myös vapaa-ajalla kaveri, ja pyytää mulle vapaapäivän, että voisin ryypätä. Toivoin, että voisitko olla vittu soittamatta päissään meidän pomollemme ja olla pyytämättä minulle lupaa ryypätä.
Aattelin, että juon vaan jotain miedompia juomia tänään, mutta en osannut päättää mitä ottaisin, jolloin tämä sama vihollinen suositteli minulle SOPPin oman opaslistan ulkopuolelta löytyvää Radbrew:n Together In The Dark -stoutia. Kalja-asioissa kyllä luotan tän tyypin sanaan, joten lähdin hakemaan semmoisen. Huomasin tiskillä, että tässä oli voltteja 10,0%. Se siitä alkuperäisestä suunnitelmasta kiitos, mutta en viitsinyt alkaa enää arpomaankaan uudestaan, joten semmoisen otin.
Tästä Radbrew:n omasta esitteestä löytyy tämmöistä tietoa, että lasissa oli Imperial Stout, rosentteja tosiaan sen 10. Kuvaus: "Synkkääkin mustempi Imperial Stout on maultaan järeän maltainen, suklainen ja kahvinen, jossa hennosti brittikatkeroa ja aromihumalaa". Tämä oli muistaakseni erittäin maukas ja sopi hyvin lämmikkeeksi kylmään kesäpäivään. Pienen tuopin juotuani ja röökille lähtiessäni huomasin, että tää oli noussut myös hieman päähän. Tässä samalla pöydästä noustessani messuilla tavattu tuttuni Oula tarjosi vielä itse asiassa huikan kusilämmintä sahtia, jota oli juuri käynyt hakemassa.
Viimeisen juoman valitsinkin sitten listasta itse, että sain jotain miedompaa, niin kuin oli tarkoitus. Hain tuommoisen Hopping Brewstersin 4,3% Plucky Penny bitterin. Hyvä, kevyempi, hyvä lähtöjuoma!
Perjantai
Perjantaina duunien jälkeen sitten kiireen vilkkaa suoraan takaisin alueelle. Maistelussa tollaisista hyvistä bisseistä, mutta joista en nyt keksi oikeen ihmeempää sanottavaa, ainakin Hopping Brewstersin Wedstock American Amber 6%, Radbrew:n Wigwam IPA 7,4%, Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Hunajabock 6,6%, Malmgård Imperial IPA 8,9% sekä Ruosniemen Koodari American Lager 5,7%. Viimeisintä oli edellisenä päivänä suositeltu ja se olikin oikein hyvä, tosi hedelmäinen lager. Kaikki nää oli itse asiassa todella hyviä valintoja ja vois periaatteessa noista jokaista ihan suositella, mutta ensimmäinen semmoinen todella yllättävä ja mieleenpainuva juoma oli kuitenkin Beer Hunter'sin Mufloni Vadelma Sour.
Beer Hunter'silla on musta ollut aikaisempina vuosina näiden kemujen parhaat bönthöt. CCCCC IPA on ollut mun aiempien vuosien ykkössuosikki, mutta tänä vuonna sitä ei ollut. Oon kyllä lukenutkin internetistä, että viimeiset satsit sitä ois menny jotenkin vituiksi ja ainakin osa pulloista maistunut ihan paskalta. Mut joo siis tää Vadelma Sour oli todella kiintoisa uusi tuttavuus. Tuoksu tosiaan todella vadelmainen ja maku mukavan hapan tai kirpsakka tai jotain sen suuntaista. Aurinkokin sattui juuri pilkahtamaan ja meininki oli kohdillaan!
Tästä rohkaistuneena otin seuraavaksi Beer Hunter'silta vielä Kiwipa-nimisen ilmeisesti kiivijuoman. En tiedä oliks tää jotenkin semisti pilalla, mutta olin maistavinani sellasen miedon kananmunapaskan maun, joka häiritsi koko juoman ajan.
Piti lähtee vielä illaks Hervantaan Varjobaariin katsomaan JMKE:n sekä Hullujen Päivien keikat ja oli jo nälkäkin siinä, joten lähdin Rillinkiin syömään tofunakin ja ranskalaiset ja huitasemaan bissen huiviin. Hervantareissun jälkeen vielä keskustaan Ihku-baariin, jossa join aivan suotta 10 euron hintaisen gin tonicin.
Olisin halunnut laulaa karaokessa Riki Sorsan Haaveissa Vainko Oot Mun -biisin, mutta jono oli täynnä. Onneksi joku tyyppi sit kuitenkin lauloikin sen, lähes yhtä hyvin kuin oisin varmaan itse vetässy. Ystäväni Milla pääsi laulamaan jonkun biisin ja tämä oli muistaakseni todella vaikuttava esitys. Sydänystäväni ja Facebook-tähtikaverini Jane mökötti koko baarireissun ajan, koska olisi halunnut Vikkula-baariin, joten Ihkun tanssilattia jäi testaamatta.
Lauantai
Nyt ollaankin taas nykypäivässä, elikkäs tässä lauantaissa. Lähdin Sannan kanssa yhtä matkaa ennen kahta tähän Rillinkiin, Sanna töihin, itse juomaan bisseä ja kirjoittamaan näitä muistiinpanojani. Ilmeisesti tiskin takana huomattiin, että merkittävä blogaaja oli saapunut alueelle, koska musavalinnat osuivat aivan nappiin ja sain ilmaisen siiderin. Söin sitten vielä tofucurrywurstin bataattiranskalaisilla. Aivan vitun hyvä annos olikin! Kahta majoneesia ja jotain kolmatta soosia, kaikki erinomaisia ja ranut oli paistettu juuri täydellisesti. Kokki-Karikin näytti tänään jopa normaaliakin paremmalta, vaikka komea kaveri toki aina onkin. Otin vielä shotin Minttu-viinaa vessavuoroa odottaessani.
Nyt juon siiderini rauhassa loppuun ja lähden SOPP-alueelle. Alla kuva Karista.
Kari
Jaahas, ei vittu.
Näki jo jostain Tuulensuusta asti, että jengiä oli niinkun Tokmannin ämpärijonossa. Jono SOPP-alueelle jatku johonkin pitkälle Hämeensillan yli. En jaksanut edes kävellä hännille asti. Alueelle ei vissiin taidettu ottaa uusia sisään, ennen kuin ihmisiä tuli pihalle ja jono kiemurteli silmänkantamattomiin.
Tulin Monttuun. Nyt kourassa Montun iso kolmonen. Oiskohan Karhua tai Karjalaa. Ei tää nyt ollut ihan sitä mitä tultiin hakemaan. Toivon, että tää neste irrottais jotain vanhoja makuja edes suusta, mutta menin hampaatkin pesemään aamulla. Himoitsen Beer Hunter'sin Vadelma souria.
Joku oli ilmeisesti laittanut jukeboksista Ramonesia, koska sitä tuli putkeen useampi biisi, mikä oli ihan jees. Nyt vaihtui kyllä tutummin taas Popedaan. Oon yksin täällä. Vittu mikä käänne.
Klamydiaa. Tapan itteni.
"Hianoo olla pohojanmaalla". Miks tämmöstä edes on?
Kalja ei vähene.
Joku hanu morjestaa mua. Tajuan, että oon neljättä päivää kaljottelemassa. Noi olutmarkkinat on ollu mun tekosyyni. Pitäis keksiä joku uus nyt nopeesti.
Tää ympäristö muuttaa tän kirjottamisenkin tämmöseks Soinin ploki -tyyppiseks. Hillotolppa puuttuu.
Onkohan tää kalja joku semmonen, joka ei lopu ikinä? Oon kerenny käydä kaks kertaa röökillä, mutta vieläkin on reilu puolet jäljellä. Viereisessä pöydässä juodaan shotteja. Käyn hakemassa Valkovenäläisen. Valkovenäläisen lasikoko on näköjään pienentynyt täällä. Yritän juoda aina huikan Valkovenäläisestä ja huikan bissestä, että toi bisse loppuis joskus. Ei oo kyllä mikään häävein yhdistelmä. Drinksu loppukin kyllä jo. Meniköhän viittäkään minuuttia vaikka kirjoitin samalla. Bissee on vielä 1/3 tuoppia jäljellä. Pelkään, etten pääse täältä koskaan pois. TV:ssä on Huutokauppakeisari "tätä maata ei myydä eikä vuokrata" -paidassa. Onkohan tää jotenkin nauhotettu tänne ja näytetään sitten aina VHS:ltä tunnelman nostamiseks? Isänmaallisuus huipussaan. Onkohan tää muuten nyt viides vai kuudes biisi Irwiniä putkeen?
Viimeinkin toi viheläinen vitun bisse loppuu ja pääsee menemään. Otan suunnakseni Majava-baarin nyt sitten. SOPPiin on vieläkin jonoa siihen teatterin grillille asti, vaikka sinne on maksanut jo melkein tunnin verran kympin sisään.
Majava-baarissa. Pistin tällä kertaa tilaamani peruskeppanan merkin mieleen. Se on Koffia. Maku ei poikkea valtavasti Montun peruskamasta, mutta oon jo luopunut makuelämyksien hakemisesta. Noniin, nyt olen sitten täällä baarissa yksin. Näin matkalla tänne Hämeensillalla yksijalkaisen miehen kerjäämässä. Sillä menee kyllä kehnommin vielä kun itellä. Tosin muutaman tunnin päästä, jos ees yks ihminen on antanut sille jotain, sillä on enemmän rahaa kuin mulla. Tai no, pikavipillähän tää paska on rahotettu muutenkin, että en tiiä vaikka olisikin jo.
"Kusella on mukava käydä, koska saa ottaa munan pois housuista ja pitää siitä kiinni", ajattelen vessassa. Mää tarvisin kyllä tosi kipeästi jotain keskustelukaveria. Jotenkin toi Koffi ei maistu ees mitenkään hullummalta, mutta vittu mää oon yksinäinen. Näköjään sama tahti, kuin Montussa, eli oon ehtinyt käydä kahdesti nyt röökillä, ja tuopissa on tommonen vähän reilu puolet jäljellä. On tää Majava kyllä mukavampi mesta kun Monttu nyt. Ei täälläkään itekseen mitään tekemistä ole, mutta ainakaan jengi ei oo yhtä ahdistavaa, kun tuol Montussa. Musiikki on kyllä tämmöstä kesyä Radio Rock paskaa. Jos täällä ois musat kohdillaan, niin täällä varmaan vois istua ihan itekseenkin jonkin aikaa.
Onpas erikoinen fontti ja tommonen asettelu tommosessa jossain Kotiteollisuus-julisteessa, joka on tuolla seinällä. Näyttää tältä etäisyydeltä, että siinä lukis:
KATIT
CULLI
SUUS
Alkaa kyllä piisaamaan tämäkin paikka. Mitähän sitten. Olisko Alanya?
No niin, pääsin Alanyaan. Toivoin kovasti, että edes Jusa, joka on aina siellä, löytyisi paikan päältä. Näköjään jos johonkin voi luottaa, niin Jusaan sentään. Siinähän se istui omalla paikallaan. Wonderful! On myös käynyt pistämässä punkit soimaan. Kehtaan myös viimeinkin tilata nyt jotain drinkkiäkin, kun on tuttuja kasvoja ympärillä.
Tilasin Karjalan lisäksi tommoisen Mexicano-drinkin. Eli tequila, grenadiini, lime+ananasmehu. Ananas kuuluu pizzan lisäksi drinksuihin. Todella raikas, hedelmäinen, alkoholi maistuu juuri oikealla tavalla. Kuin pieni matka Meksikon huumekartelleiden aamupalalle. Siellä ne oluthifistelijät varmaan hytisee Keskustorilla kylmissään. Toi Karjalan ostaminen kyllä oli typerä juttu, vois jättää juomatta melkein.
Aika pitkä hetki kulu tässä sössöttäessä. Maistoin bissestä huikan, maistui ihan pierulta. Mexicano sen sijaan ihan helvetin hyvää. Seuraavaksi Alanyan Pina Colada. Hyvä vaahto, herkullinen maku, fuck olutfestareiden sappihappojen makuiset paskabisset. Musa on ollut Alanyassa koko ajan todella kohillaan. Rasberry Sour kiinnostelee enää joskus harvoissa hiljaisissa hetkissä. Alanyareissu kyllä ansaitsee kokonaisuudessaan huippupisteet. Mutta nyt on vaihdettava kojua. Karjala on jätettävä kesken ja otan bussin Pispalaan.
Vastavirran alakerrasta löytyi Ville ja Sylvi, ja joku Kotilam Panun rokkibändi lopettelee just. Otin tämmösen talon IPA:n eli Iisalmi Pale Alen, jollasia on kyllä jokunen tullut joskus aiemminkin ehkä maistettua. Kyllä tää noi aiemmat karjalat ainakin mukavasti voittaa, etenkin kun täällä nyt on muutenkin tämmönen vähän eläväisempi meininki. Tän kaljan voimin meni ihan hyvin tommonen Huora-niminen bändikin rokkimeininkeineen. Vastavirta on näköjään ihan täynnä, mutta jotain ihme jengiä, joten suuntaan yläkertaan.
Yläkerrassa sitten ja Sandelsin kojusta kolmosolut. Hävisin Markoa vastaan kikkerin. Mitähän sitten. Puhuttiin jonkun duden kanssa just noista pienpanimo-oluista ja SOPPista, joka tuli missattua. Jotain tapahtu ja yhtäkkiä pelaan Esan kanssa shakkia. Shakin pelaaminen on kyllä ihan perseestä ja johtaa shottien juomiseen. Esa menettää jollain aivokuolleella virhesiirrolla kuningattarensa ja peliä on siis pakko jatkaa. Valomerkki on juuri tulossa ja käyn hakemassa tiskiltä shotteja. Palaan takaisin pöydän ääreen, enkä muista enää mitä olin tekemässä ja menetän oman kuningattareni saman tyyppisessä hässäkässä ja luovutan. Joudun antamaan toisen shottini pois hyvitykseksi.
Kello on sen verran paljon, että SOPPit ovat varmasti jo ohitse ja voin lopettaa raportoimisen ja lähteä kotiin. Käyn vielä matkalla kuitenkin Artturissa, jossa Sanna, Emmi ja Markus, eli Rillinkiläiset ovat. Join bissen joka saattoi olla tai olla olematta Prykmestar Wit bier, mutta ehkä joku sinne päin tai sitten ei. Sannalta sain maistaa kuitenkin hänen ottamaansa Foundersin Mango Magnificoa, joka oli aivan järjettömän hyvää!
Pizzaan päättyy sitten tämän vuoden Suuret Oluet Pienet Panimot -raportti. Pizza oli Etelän Kebabin Pestopizza, joka oli herkullista. Ensi vuotta varten ollaan opittu sellainen asia, että pitää lähteä aikaisemmin pelimestoille, että pääsee sisäänkin, eikä joudu kirjoittamaan 20 sivullista pelkkää paskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti