Darra rupeaa olemaan jo huomattavan hirveä. Munkit alkaa semisti tökkimään.
Takaisin nukkumaan ja joskus yhden maissa väkisin ylös. Ripuli lentää ja peilistä kattelee siitä "Kotkan meripäivät ennen ja jälkeen" -meemistä tuttu jälkeen-ukko.
Menen ammeeseen lillumaan. Mietin ruumisarkussa makaamista. Pesen hiukset oikein hoitoaineella, pesen hampaat ja ajan naaman, että olisi edes hieman inhimillisemmän näköinen.
Syödä pitäisi. Syöminen ei oikein innosta, mutta pienimmältä pahalta kuulostaa intialainen kasvisbuffet, jossa voi ottaa haluamansa määrän ruokaa ja maksaa painon mukaan.
Paikan nimi ei ole nyt ylhäällä, tää oli joku ketju vissiin, tai ainakin kartassa näky useampi saman niminen. Sanna huomaa, että aukiolla tämän ravintolan edessä on sellanen valtava, useasta rivistä peilejä tai jostain kiiltävästä metallista tehty pyörivä pää, jonka kerrokset pyörivät eri tahtiin ja aina välillä muodostavat kasvot. "Tommonen", totean.
Tarjolla on kolmea erilaista lämmintä intialaista mössöä. Yhessä on ainakin tofua ja kukkakaalia, yks taitaa olla perus linssimössö ja kolmannesta en osaa sanoa. Nää vaihtuu ilmeisesti päivittäin. Lisäksi on salaatteja, ituja ja tämmösiä kylmiä asioita. Myöskin jotain kevätkääryleitä ja sen tyyppisiä, mikä tuntuu vähän hassulta.
Lämpimät ruuat ovat todella mietoja, lähes mauttomia, mutta salaattipöydän chilisysteemi, jota olen ottanut valtavan vuoren, on niin mausteista ettei sitä pysty syömään. Aika paska maku jää suuhun tästä.
Ainiin! Unohtui mainita, että ennen lähtöä kävimme tietenkin aulan baarissa nappaamassa drinkit! Sannalla hieno Piña Colada ja itelläni vadelmamojito. Omani on ainakin taas erinomaista!
Ruoan jälkeen lähdemme kävelemään suunnilleen siihen suuntaan, mihin Sanna on menossa nyt katsomaan sitä balettiansa.
Vessaan olis päästävä ja cocktaileja tekee mieli palan painikkeeksi. Valitaan matkan varrelta joku mesta, joka sattuu olemaan auki. Ollaan tässä Prahan keskustassa, niin pitäis vissiin vähän kattella, et meneekö johonkin turistinkusetusmestaan. En tiedä, onko tää semmonen.
En oikeen tiedä, mitä tekis mieli. Ehkä jotain aikuismaista. Otan kuitenkin jonkun Margarita-tyyppisen juoman, nimeltään Rosemary Cherry. Sanna ottaa Penicillin-nimisen juoman. Ihmettelen vähän valintaa. Ehkä penisilliini ei olis eka asia, mitä tekis mieli juoda.
Osoittautuu kuitenkin erittäin hyväksi tuokin. Viskiä ja sitruunaa. Jännittävää! Baarimikko suihkuttaa pöydän vieressä lasiin jotakin oudosta suihkepullosta. En tiedä mitä. Lasin kyljessä on inkivääriä. Tuoksuu savuiselle, mutta hedelmäiselle. Omani on erittäin hyvä versio Margaritasta, ehkä jopa paras jonka olen juonut. Lasissa törröttää rosmariinia.
Saatana kun täällä paikassa on hyvä vessa! Paksut seinät, katossa on kaiuttimet joista soi jotain tämmöstä cocktailbaarimusaa kunnon volyymilla ja kopissa on jotain miellyttävän tuoksuista hajustetta. Peräsuoli on aivan ekstaasissa ja töräytän hullun eeppisen ripulioperetin musiikin tahtiin. Vittu kun tuntuu hyvältä. Elämän pieniä iloja! 5/5.
Sanna lähtee tässä välissä oopperaan eli balettiin, tai mikä olikaan. Mulla ei oo mitään kuvausvälineitä, joten tässä tulee nyt pieni tauko kuvien kanssa, mutta päätän kuitenkin jäädä ottamaan vielä yhden cocktailin tänne.
Tilaan Crystal Old Fashionedin. Selviää, että siitä puuttuu jokin ainesosa, mutta saan kuitenkin Old Fashionedin ymmärtääkseni viskillä tai silleen. Aivan vitun hyvää kuitenkin. Päätän ottaa vielä yhden.
Seuraavaksi pyydän jotain ginillä, ehkä hieman kuivempaa, ei niin hedelmäistä, mutta tyyppi kuitenkin ehdottaa jotain appelsiinisempaa, niin otan sen. En muista juoneeni mitään tän tyyppistä aiemmin. Erinomaista! Haiti Scented Gimlet oli tän juoman nimi. Tää on joku gimletiin perustuva juoma, mutta tääl nää erottuu laittamalla siihen jotain konjakkipohjasta appelsiinijuttua, jolla on vaikea nimi.
Myyjä ehdottaa seuraavaksi juomaksi jotakin viskiä kookosvedellä. Makeus alkaa vähän tökkiä ja pyydän mieluummin Dirty Martinin. Baariäijä suosittelee giniksi Tanquerayta, joten sillä mennään. Vitun jees, kiva saada hyvä tämmönen! Tampereen Minibaarista sai musta hyvän, kun siellä oli semmonen tummahiuksinen jätkä duunissa, mutta siltä nuoremman näköiseltä jannulta on tullu ihan paska viimeset kolme kertaa. Semmonen nuorekkaan makunen paska. Haista paska! Martinilasi on hieman hankala nostella, mutta se on ehkä oma ongelmani. Meinaan tukehtua oliivin kiveen.
Koitan saada Thomasta kiinni, mutta kuulen muualta, että se on viihtynyt yöllisellä pizzanhakureissullaan kasinolla aina kahteen asti päivällä, joten se ei oo todennäköisesti heräilemässä ihan pian. Kuuden aikaan lähistöllä on aukeamassa joku punkkimesta, jossa on levykirppistä ja semmoista, mihin pitäisi varmaan mennä. Ulkona on alkanut tihuttaa kuitenkin vettä, joten päätän tilata vielä yhden.
Rupean olemaan ehkä hieman humalassa. Pyydän nyt saada sen viskikookosjuoman, jota aiemmin suositeltiin. Baarimikko sanoo tuovansa maistiaisen siitä viskistä ensin, että onko se minun makuuni. Sain kuitenkin vänkäämällä vängättyä, että tekee sen juoman suoraan, eikä tuo mitään maistiaisia. En tajua minkä takia toimin niin. Sanon baarimikolle, että tahtoisin seuraavan juoman jälkeen sitten laskun, koska rupean innostumaan hieman liikaa näistä juomista.
Saan Cocowari-nimisen juomani pöytään. Tässä on siis pääosassa Nikka Coffey Grain Whisky. Jotain japanilaista viskiä ilmeisesti. Kaverina kookosvettä. Vittu kuin hyvä juoma tämäkin! Siellä punkkimestassa on parempi soida jotain hyvää vitun musaa, eikä mitään tsekkiläistä Kotiteollisuutta nimittäin meikä tykkää näistä juomista ja alan pikkuhiljaa lämpenemään tälle cocktailbaarimusiikillekin. Rupeen kai olemaan päissään taas. Täällä muuten ei oo ollu mun lisäks ketään muita asiakkaita kohta pariin tuntiin, et ehkä tää ei sit kaikkien mielestä oo se näitten nurkkien paras mesta. Itelle kyl maistuu hemmetti. Nyt on kyllä sunnuntai ja kello vähän vaille kuus, että ehkä nyt ei oo sesonkiaika.
Toi baarimikko toi ton edellisen juoman mukana tollasen erikoislistan, jossa on enemmän noita Nikka-pohjasia juomia. Oon miettinyt, että pitää varmaan googlettaa, että onks tää jotain erikoiskamaa vai yrittääks se myydä mulle jotain ylijäämävarastojaan. Myyjä tulee ja sanoo kohteliaasti, että tiedän että pyysit laskua tämän jälkeen, mutta mitä haluaisit seuraavaksi? Tuntee asiakkaansa tämä kaveri. Pyydän jonkun muun juoman, jossa olisi tuota Nikkaa. Tällä kertaa en kieltäydy ottamasta maistiaista sellaisenaan. Juon viskin, en oksenna kädelleni. Tämä on hyvää, sanoisin.
Pyydän nimen perusteella yhtä juomaa Nikka-listasta, mutta myyjä sanoo, että tämmöinen hapan juoma on sen oma suosikki. Olen oppinut luottamaan tämän tuntemattoman miehen sanaan 100-prosenttisesti, joten sillä mennään. On kyllä hapan tosiaan! Huh! Vetää suun sellaseksi kireäksi persereiäksi. Ei ollenkaan pahaa kuitenkaan.
Sanna, Jaani ja Anni tulevatkin jo yllättäen tässä vaiheessa sieltä baletista, joka olikin kestänyt vain 1h 20 minuuttia, vaikka olin varautunut johonkin kolmeenkin tuntiin. Otetaan vielä yhet. Hauskana yksityiskohtana Anni ja Jaani tilaa samat juomat, mitä me Sannan kans otettiin ekana, eli Anni Penicillinin ja Jaani Rosemary Cherryn. Sanna ottaa jonkun basilikacocktailin, joka maistuu ihan pizzalta! Olispa ite tuon tajunnut.
Mää pyydän nyt Nikka-listasta sen yhen mitä viimeks kysyin. Hieman vastahakoisesti baarimikko sen tekeekin. Tää onkin kyllä huonoin näistä mitä olen täällä juonut, että ehkä se tiesi. Tuoretta appelsiinia ja Nikkaa ja jotain. Varmaan 4/5 normaalielämä-asteikolla kuitenkin.
Juodaan juomat loppuun ja valmistaudutaan lähtemään sinne punkmestaan. Vesisadekin on loppunut. Oon näköjään tehnyt täällä baletin aikana tippien jälkeen n. 70 euron laskun, joka on suunnilleen sen verran mitä meiltä kahdelta on normaalisti mennyt täällä päivässä. On kyllä silti joka pennin arvoinen. Tai näköjään noi Nikkat oli huomattavasti kalliimmat, kun muut juomat eli niistä ois noi kaks viimeistä voinu vaihtaa johonkin muuhun. Cocowari oli kyllä hintansa arvoinen.
Käveltiin sitten tänne Klub Buben -nimiseen punkmestaan, jonne vei jotenkin jännä reitti jonkun sisäpihojen ja rappusten kautta. Olen yllättynyt, kun tuommoisen herkuttelun jälkeen perus-Urquell maistuu yhtäkkiä todella hyvältä. Kyllä röökinsavu ja punk on kuitenkin paras makuyhdistelmä.
Toinen Sannakin liittyy seuraan ja myöhemmin Annin entinen Prahan kämppis, Prahassa asuva Mates. Matesin mukana oli tyttöystävänsä Petra, joka on käsittääkseni tsekkiläinen, Helsingissä opiskellut suomen kielen maisteri, jolla on erittäin tiukka kädenpuristus.
Ainiin, täällä oli tosiaan se levykirppis. Tuli pari laaria selattua, siellä oli semmosta aika perustavaraa tyyliin Argy Bargy - Uk Subs aika pitkälti suomihinnoin, eli jotain 15 euroa lätty. Piti käydä muutkin laarit vielä kattomassa, mutta pöydässä sössöttäminen vei kuitenkin voiton. Paitsi oli tolla Matesilla sitten kans jotain levyjä matkassa, mutta ne taas näytti sitten vähän liian crustikamalta omaan makuuni.
Mates on kirjoittanut suosituksia muistivihkoon, mm. laulu: Mun pippeli, sun pippeli. Mun leikkikaluna on sun pippeli. Tuolta Matesin bändisuosituslistasta löytyi sen Kovadlina-bändin nimi, josta ekana iltana Ujezdilla koitin kaikille puhua, joten viimeinkin pääsin siitäkin keskustelemaan jonkun kanssa!
Juotiin peruskaljaa ja sössöteltiin lisää. Täällä oli DJ:t soittamassa ihan hyvää punkkia. Ainoo miinus, että DJ-kopin etupuolella, mihin musat kuulu parhaiten, ei ollut pöytiä ja tonne meiän nurkkaan kuulu ehkä vähän tuhnusti musat.
Täällä oli hauskan muotoisia tuoppeja , joiden läpi naama näytti semmoselle peilitalomaiselle, niin niistä sitten räpsittiin kuvia ja oli tosi hauskaa.
Jossain vaiheessa jengille alko tulla nälkä, niin piti lähtee sit taas liikenteeseen. Kello oli just jotain 23, niin kaikissa vastaantulevissa mestoissa oli just pistetty keittiöt kiinni. Alettiin puhua jo pizzaslaisseista, mutta sitten sattu just osuun silmään se paikka, jota oltiin jonain aiempana päivänä haeskeltu, Vzorkovna baari. Tätä oli joku siis kehunu, tai tästä on ilmeisesti joku vanha versio ja tää oli nyt uudempi mesta.
Oudon sellasen paksun maton läpi astuttiin eteiseen, jossa oli sellanen lipunmyynnin näkönen systeemi. Joku ihme juttu tässä oli, että piti ladata käteistä semmosiin ihme avaimenperäpimpuloihin. Tuntu kyllä jotenkin dorkalta systeemiltä, laitoin kuitenkin muutaman kympin.
Olin kuulevinani eteisessä jotain kasinon ääniä, niinkun pelimerkkien kilinää. Jaani sano myöhemmin, että se ois ollu kuulevinaan jotain ihmisten kiduttamisen ääntä. En tiiä kuuluko siinä jotain ääniä oikeesti, mutta näin nämä asiat koetaan.
Mentiin rappusia alas semmoseen pimeeseen, savuiseen sokkeloon, jossa pyöri koiria, joista yks semmonen ison hevosen kokonen ja jotain erilaisia tiskin tapasia siellä täällä. Vaikutti ihan kiinnostavalta toistaiseksi.
Ruokatiski löyty ja siellä oli muutama vaihtoehto. Muut otti sellasen öljyssä marinoidun juustokimpaleen, ite otin sellasen graavikalaversion siitä. Se isoin koira pyöri siinä meiän perässä ja Sanna meni silittään sitä. Virhe! Hevoskoira näytti siltä, että se saattais ottaa Sannan väkisin siinä paikassa ja vähän pelotti, kun tajusin, että en mää sitä kykenis mitenkään estämäänkään, jos se niin päättäis tehä. Saatiin kuitenkin ruoat ja koira lähti vaan kiltisti seuraamaan. Tähän asti kaikki vielä OK. Käytiin viemässä sapuskat pöytään ja hakemaan bissejä.
Prahassa on kyllä tuntunut, että monessa bissepaikassa myyjät on kyllä jotenkin korostetun tympeitä, eikä mua tollanen mitenkään hetkauta, mutta nyt oli tuolla kaljatiskillä jotain ihan vitun käsittämätöntä meininkiä. Kaks ihan täysin vitun kusipäätä teinimuijaa myymässä. Jotenkin sain pari bisseä tilattua hirveen irvistelyn ja kikattamisen säestämänä. Toinen paskiainen sanoo "beep beep, beep beep", että maksa sillä vitun tyhmällä läpyskälläs noi jutut, minkä kyllä tajusinkin, mut koitan kysyä, että tuleehan tässä nyt nää molemmat bisset. Beep beep, se sanoo ja ilveilee. Piippaan vammaisläpyskän ja vittupääteini on silleen "wuhuu, tyhmyliini osasikin käyttää läpyskää".
Vituttaa ihan saatanasti. En muista, että olis koskaan bisseä tilatessa vituttanut yhtä paljon. Pöytään kävellessä alkaakin nyt huomaamaan muutenkin ärsyttäviä erikoisuudentavottelusysteemeitä ja rasittavannäkösiä hipsteri- ja emoasiakkaita. Kaljat on semmosissa nykyään vissiin muodikkaissa, paskoissa ja epäkäytännöllisissä hillopurkeissa. Pöydässä on tonnikalapurkki tuhkiksena, tosin se vaihdetaan sardiinipurkkiin jossain vaiheessa. Ärsytti niin paljon, että aloin äksyilemään Annillekin, mikä jäi harmittamaan aika paljon.
Ruoat sentään on oikein hyviä, muuten ois kyllä räjähtänyt varmaan pää. Syöminen alkaa vähän väsyttämään ja hullu pilvenkäry särkemään päätä, joten jätetään bisset kesken ja lähetään menemään.
Ulosvievien portaiden alapäässä joku tyyppi soittaa hanuria ja lihava hipsteriäijä istuu rämäsellä sohvalla havaijipaita auki, isämaha esillä ja näyttää vitun ärsyttävältä. Tekis mieli tunkea se hanuristi hanureineen sen hanuriin.
Säädetään jotain vielä ovella, että saadaan jäljellä olevat rahat pihalle niistä pimputtimista. Huomasin tässä vaiheessa, että ton läpyskän hukkaamisesta seuraa joku 20 euron sakko ja menettää tietty sisällä olleet rahat. Ehkä noi sit toivoo, että jengi hukkailee noita päissään tai ainakaan mitään muuta järkevää syytä en keksi noin paskan systeemin olemassaoloon.
Onneks pääsee raittiiseen ilmaan.
Ehkä tää saatto olla vaan yksittäinen huono kokemus tästä paikasta. Tuolla oli kyllä periaatteessa jotain ihan kiinnostavan näkösiä pelejä ja tavallaan tunnelmakin, mutta jos ite olisin päättämässä, niin en kyllä varmaan antais ikinä uutta mahollisuutta tolle mestalle.
Mennään kävellen Vltavajoen yli siltaa pitkin ja maisema on ihan komea yöaikaan. Ei jaksa enää sit pysähtyä mihinkään vaan mennää suoraan hotellille sänkyyn.
Testaan vielä viimeinkin sen paikallisen yrttiviinan, Becherovkan, minibaarista. Aika jännän makunen, maistuu ihan joulupipareilta! Olisin kuvitellut ihan erilaiseksi.
Sit nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti